Olen raskaana ja tuntuu jotenkin pahalta ettei olla naimisissa
Saamme lapsen parin kuukauden päästä ja tuntuu jotenkin ahdistavalta, ettei olla naimisissa. Ollaan oltu yhdessä jo pitkään, ikää yli 30 vuotta ja lapsi on toivottu. Onko tämä ihan normaalia? En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut avioliitosta ennen tätä. Sekoittaako raskaushormonit päätäni? Mies sanoo, että voitaisiin mennä naimisiin jos nyt välttämättä haluan, mutta haluaisi pitää ainakin jotkut pienet juhlat. Niitä ei taida kesän kiireiden takia pystyä järjestämään ennen vauvan syntymää. Lähes joka viikonloppu on jo jotkut kissanristiäiset. Nyt harmittelen täällä kun en pääse naimisiin ja vauva syntyy avoliittoon. Voi apua, puhukaa mulle järkeä!
Kommentit (22)
Menkää naimisiin nyt ja pitäkää juhlat myöhemmin?
Meillä on kaksi lasta eikä asia ole koskaan ahdistanut ketään muuta kuin vanhempiani välillä. Toivovat että menisimme naimisiin, mutta emme mene, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Menkää naimisiin nyt ja pitäkää juhlat myöhemmin?
Tää on munkin ehdotukseni! Esim. jos kastatte lapsen, voitte pyytää avioliiton siunauksen ristiäisten yhteydessä ja mennä nyt kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin.
Varmasti on raskaushormoneista kyse tuossa ahdistuksessasi, mutta siinäpä ainakin yksi vatvottava asia vähemmän, jos käytte nyt vihillä :)
Voisitte mennä maistraatissa naimisiin ja pitää juhlat myöhemmin vaikka kastejuhlan/nimiäisten yhteydessä.
Toisaalta eihän asialla ole oikeasti mikään kiire, isyydentunnustus ja huoltajuussopimushan on helppo nykyään tehdä neuvolassa. Ja naimisiin voitte mennä vaikka sitten kun oma pikkuinen voi toimia kukkaistyttönä tai sulhaspoikana :)
Pitää nyt yrittää saada mies suostumaan siihen, että mennään naimisiin ihan vaan maistraatissa arkipäivänä ja juhlat vaikka sitten vauvan jo synnyttyä. Eipä tuo näytä kaipaavan muuta kuin kakkukahvit kotona-tyyppistä tilaisuutta, mutta hänen mielestään kahvit ja vihkiminen pitäisi olla samana päivänä. Ja veikkaan, että itseäni lakkaa avioliitto kiinnostamasta kunhan vauva syntyy. Voi näiden hormonien kanssa :D
Ap
Ja sitten kun hormonitoiminta tasaantuu niin ap on että "vîttu mitä tuli tehtyä."
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun hormonitoiminta tasaantuu niin ap on että "vîttu mitä tuli tehtyä."
Ihan totta. Koska avioliittohan siis sitoo loppuelämäksi, kun taas usean vuoden yhteiselo ja lapsen hankkiminen yhdessä ei ole sitoutumista. Hyvä pointti.
Valkkaa sitten hyvä mies, ei ole pakko sitoutua nykyiseen.
Onhan se lapselle turvaa, kun tiedossa on automaattisesti tunnustettu isyys.
Lisäksi kukaan ei voi sanoa lasta äpäräksi, mikä hän kirjaimellisesti tulee olemaan, jos ette ole naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle turvaa, kun tiedossa on automaattisesti tunnustettu isyys.
Lisäksi kukaan ei voi sanoa lasta äpäräksi, mikä hän kirjaimellisesti tulee olemaan, jos ette ole naimisissa.
Koska olet viimeksi kuullut jotain lasta kutsuttavan äpäräksi? Tähän ei nyt siis lueta Game of Thronesia tai muita kuvitteellisia todellisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle turvaa, kun tiedossa on automaattisesti tunnustettu isyys.
Lisäksi kukaan ei voi sanoa lasta äpäräksi, mikä hän kirjaimellisesti tulee olemaan, jos ette ole naimisissa.
Koska olet viimeksi kuullut jotain lasta kutsuttavan äpäräksi? Tähän ei nyt siis lueta Game of Thronesia tai muita kuvitteellisia todellisuuksia.
Tässä kuussa.
t. Seurakuntalainen
Kyllä ne lapset ovat äpäriä, jos äiti ja isä eivät ole avioliitossa.
Eli teet perinteiset ja menet naimisiin koska "kaikki muutkin ja niin kuuluu tehdä". Ei tarvii! En ymmärrä miksi kukaan muu kuin harras uskovainen menisi sen takia naimisiin (tai muustakaan syystä) kun on lapsi tulossa -_-
senku meette naimisiin jos molemmat haluatte. Avioehto kuntoon toki.
Ei teillä ole mitään kiirettä, juuri sanoit "kissanristiäisiä" ne on yhtä pakollisia kuin roskien vienti.
Vauvaa ei kyllä kiinnosta avioliitto perskarvan vertaa. Sitä kiinnostaa, että sen vanhemmat rakastaa ja huolehtii siitä. Tämä todellakin on vain sinun naurettava päähänpistos.
Vierailija kirjoitti:
Voisitte mennä maistraatissa naimisiin ja pitää juhlat myöhemmin vaikka kastejuhlan/nimiäisten yhteydessä.
Toisaalta eihän asialla ole oikeasti mikään kiire, isyydentunnustus ja huoltajuussopimushan on helppo nykyään tehdä neuvolassa. Ja naimisiin voitte mennä vaikka sitten kun oma pikkuinen voi toimia kukkaistyttönä tai sulhaspoikana :)
Mä tunnen yhden pariskunnan, joka meni ihan kirkossa naimisiin kahden todistajan läsnäollessa hieman ennen esikoisen syntymää. Ei siihen kahdestaan naimisiinmenoon aina sitä maistraattia tarvitse siis, kirkollisestikin voi vihkiä vaikka kirkkoherranvirastossa (jos siis nimenomaan kirkollinen vihkimys on jollekulle se juttu).
Ja aivan satavarmasti tulet katumaan sitä, että menit kiireellä naimisiin koska "pakko" sen sijaan, että olisit saanut rauhassa suunnitella ja tehdä teidän näköiset juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle turvaa, kun tiedossa on automaattisesti tunnustettu isyys.
Lisäksi kukaan ei voi sanoa lasta äpäräksi, mikä hän kirjaimellisesti tulee olemaan, jos ette ole naimisissa.
Kyllä. Tuo suomen rumin sana on todellisuutta, jos kyseessä on avioliiton ulkopuolinen lapsi. Kuka haluaa lapsestaan sellaisen, ei kukaan toivottavasti.
Minun mielestäni avioliitto on julkinen, juridinen ja taloudellinen sitoumus, jonka on tarkoitus osoittaa, että suunnittelette pitkää, toivoen jopa koko elämän kestävää, liittoa. Olette saamassa lapsen, miksi ette siis sitoutuisi parisuhteeseen avioliiton muodossa?
Kesällä ihmiset jaksaa hyvin tavata ja juhlia myös arki-iltana. Torstai-illan häät voisi olla monille hieno tapa juhlistaa avioliittoanne, ei tarvitsisi perua mökkiviikonloppua tai jättää festareita väliin.
Ehditte hyvin järjestää teille sopivat juhlat muutaman viikon varoitus ajalla. Kysyt vaan heti tärkeimmiltä ihmisiltä sopivaa päivää.
Menette naimisiin ristiäisten yhteydessä?