Olen raskaana ja tuntuu jotenkin pahalta ettei olla naimisissa
Saamme lapsen parin kuukauden päästä ja tuntuu jotenkin ahdistavalta, ettei olla naimisissa. Ollaan oltu yhdessä jo pitkään, ikää yli 30 vuotta ja lapsi on toivottu. Onko tämä ihan normaalia? En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut avioliitosta ennen tätä. Sekoittaako raskaushormonit päätäni? Mies sanoo, että voitaisiin mennä naimisiin jos nyt välttämättä haluan, mutta haluaisi pitää ainakin jotkut pienet juhlat. Niitä ei taida kesän kiireiden takia pystyä järjestämään ennen vauvan syntymää. Lähes joka viikonloppu on jo jotkut kissanristiäiset. Nyt harmittelen täällä kun en pääse naimisiin ja vauva syntyy avoliittoon. Voi apua, puhukaa mulle järkeä!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte mennä maistraatissa naimisiin ja pitää juhlat myöhemmin vaikka kastejuhlan/nimiäisten yhteydessä.
Toisaalta eihän asialla ole oikeasti mikään kiire, isyydentunnustus ja huoltajuussopimushan on helppo nykyään tehdä neuvolassa. Ja naimisiin voitte mennä vaikka sitten kun oma pikkuinen voi toimia kukkaistyttönä tai sulhaspoikana :)
Mä tunnen yhden pariskunnan, joka meni ihan kirkossa naimisiin kahden todistajan läsnäollessa hieman ennen esikoisen syntymää. Ei siihen kahdestaan naimisiinmenoon aina sitä maistraattia tarvitse siis, kirkollisestikin voi vihkiä vaikka kirkkoherranvirastossa (jos siis nimenomaan kirkollinen vihkimys on jollekulle se juttu).
Totta, olinpa ajattelematon. Tietenkin kirkkohäät on mahdollista pitää myös "vaatimattomasti".
Ajattelin ehkä, että se liitto vain siunattaisiin siinä yhteydessä jos lapsi kastetaan.
Pamahdin paksuksi kuukausi miehen kosinnan jälkeen. En halunnut olla raskaana häissä kun nuoriakin oltiin ja ajattelin, etteivät sukulaiset osaisi laskea. Menimme sitten naimisiin vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Jälkeenpäin ajateltuna oltaisi voitu mennä jo raskausaikana ja juhlia myöhemmin. :)