Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mököttävä mykkäkouluileva mies
26.05.2019 |
On kyllä rasittavaa todella.
Nyt joku kysyy, miksen ole eronnut. Suurin osa ajasta menee kuitenkin hyvin ja meillä on todella mukavaa.
Tuo passiivis-aggressiivinen mökötys on kuitenkin hyvin raskasta henkisesti. Se voi myös jatkua pitkäänkin, kun alkaa. Usein sen syykin on niin mitätön, ettei edes voisi uskoa. Esim joku normaalin elämän keskustelussa tapahtunut äänensävyni on ollut miehen mielestä epäkunnioittava. Mies ei toki koskaan ilmaise esim. sanomalla ääneen, että en pitänyt asiasta x, niin kuin normaali ihminen kommunikoisi, vaan mökötys alkaa ilman, että edes aluksi tajuan, että se on alkanut ja että mistä se johtuu.
Meillä ei koskaan huudeta tai nimitellä toista rumasti ja mies pitää itseään ilmeisesti siksi hyvinkin rauhaarakastavana ja hyvinkäyttäytyvänä ihmisenä.
Todella rasittavaa kertakaikkiaan. Näinä hetkinä mietin eroa. Mutta mietin, kuinka iso %-osuus huonoa riittää kumoamaan hyvän avioliitossa, jos kuitenkin suurin osa on hyvää.
Kommentit (12)
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
"tiuskii jos en noudata määräyksiä." Tämä lause on paljonpuhuva. Mitä määräyksiä? Kuka nämä määräykset on määrännyt? Mies?
Jospa miehesi ei puhukaan "normaalisti" vaan on ihan oikeasti kyykyttävä ja epäkunnioittava?
Miehet on yleensä semmosia et ne kohtelee vaimoa huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
Normaali ihminen avaa suunsa silloin ja sanoo, että en pidä asiasta x. Sitten siitä voi keskustella ja sopia erimielisyydet. Pienestä asiasta tulee valtava suhdetta tuhoava kysymys, kun ei voi kommunikoida vaan mököttää.
Suhteen alkuaikoina mies saattoi häippästäkin kotoa jonnekin, kertomatta minne ja kauanko on poissa. Se on sentään loppunut, mutta mökötys on ihan yhtä raskasta, ellei raskaampaa, koska on yhtä aikaa kotona. On helpompaakin olla mieluummin yksin kotona kuin mököttävän kumppanin kanssa.
Tottakai minussa on vikoja myös. Se onkin yksi syy, miksen ole eronnut, sillä itsetuntoni on niin huono, etten usko kelpaavani kenellekään muulle, jos eroaisimme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehet on yleensä semmosia et ne kohtelee vaimoa huonosti.
Eivät kaikki.
Isäni oli ihana ja lempeä luonne, hän joutui sen sijaan kärsimään pitkävihaisesta ja mököttävästä äidistäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen mies. Todella raskasta kun elämänkumppani käyttäytyy kun uhmaikänen.. Ero jatkuvasti mielessä.
"Yhteiset" päätökset kirjoitti:
Minulla oli joskus samanlainen naisystävä. Minä sitten kerroin sille meneväni baariin, kavereiden kanssa laivalle tai vaikka ostavani uudet stereot. Naama oli aina näkemisen arvoinen, kun hän ei periaatteesta halunnut suutaan avata. 😂
Kerrot naisystävälle ostavasi stereot ja oletat, että hän suuttuu lisää? Et uskalla tehdä omilla rahoillais mitään ilman lupaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
"tiuskii jos en noudata määräyksiä." Tämä lause on paljonpuhuva. Mitä määräyksiä? Kuka nämä määräykset on määrännyt? Mies?
Jospa miehesi ei puhukaan "normaalisti" vaan on ihan oikeasti kyykyttävä ja epäkunnioittava?
Etkö ymmärrä? MINÄ tulkitsen että nuo ovat määräyksiä. Hän ei mielestään määräile. Eri ihmiset sietävät eri tyyppistä puhetta ja tämä vielä vaihtelee sen mukaan kuinka läheisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä. Voi esim. sanoa "Voitko ojentaa minulle nuo sakset?" tai sanoa "Anna sakset!" Ja äänensävykin vaikuttaa paljon.
Olisihan se yksinkertaista kun voisi vain luokitella pahoiksi kaikki ihmiset joiden käytös ei miellytä. Mutta itse yritän aina muistaa että he toimivat omasta mielestään normaalisti. Ja ei, mieheni ei ole epäkunnioittava. Hän on vain ihminen, jolla on joskus negatiivisiakin tunteita ja ne näkyvät ulospäin. Aivan kuten minulla itselläni. Mielestäni inhimilliset heikkoudet saavat näkyä parisuhteessa. Eroa ei pidä miettiä heti kun niistä näkyy pilkahdus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
Normaali ihminen avaa suunsa silloin ja sanoo, että en pidä asiasta x. Sitten siitä voi keskustella ja sopia erimielisyydet. Pienestä asiasta tulee valtava suhdetta tuhoava kysymys, kun ei voi kommunikoida vaan mököttää.
Suhteen alkuaikoina mies saattoi häippästäkin kotoa jonnekin, kertomatta minne ja kauanko on poissa. Se on sentään loppunut, mutta mökötys on ihan yhtä raskasta, ellei raskaampaa, koska on yhtä aikaa kotona. On helpompaakin olla mieluummin yksin kotona kuin mököttävän kumppanin kanssa.
Tottakai minussa on vikoja myös. Se onkin yksi syy, miksen ole eronnut, sillä itsetuntoni on niin huono, etten usko kelpaavani kenellekään muulle, jos eroaisimme.
Ap
Oletatko esim. että kumppanisi saa valehdella sinulle suut ja silmät täyteen kunnes avaat suusi ja kerrot että et pidä siitä? Et, vaan oletat että hän tietää sen muutenkin. Sama epäkunnioittavan puheen kanssa. Miehesi uskoo että sinä tiedät olevasi epäkunnioittava. Sinä tiedät että hän ei pidä puhetavastasi. Miksi asiasta pitää neuvotella sen sijaan että lopettaisit miestä loukkaavan puheen ilman neuvottelua?
Itse lakkasin yrittämästä tuota puhumista juuri siksi, että toinen vain vaati minulta loputtomiin perusteluja, miksi jokin loukkaa minua. Sitä samaa on sinun vaatimuksesi kommunikoida vaikka tiedät mitä toinen haluaa. Eli kommunikointivaatimus on tuossa tapauksessa kieltäytymistä kumppanin toiveesta. Haluat puhua kuten ennenkin ja haluat että toinen lakkaa pitämästä sitä loukkaavana.
Itse olen muuten täysin eri mieltä siitä että pienet asiat tuhoavat suhteen. Eivät varmasti tuhoa, jos suhde on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
Miksi sitten itse mitätöit oman alkuperäisen tulkintasi miehesi äänensävystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pienestä mietit eroa. Jokaisessa on huonot puolensa.
Miksi muuten mitätöit miehen tulkinnan äänensävystäsi? Minun mieheni puhuu minulle usein mielestäni epäkunnioittavasti normaalin elämän keskustelussa, esim. komentelee kun teemme jotakin arkiaskaretta yhdessä tai tiuskii jos en noudata määräyksiä. Ja kuten sinäkin ehkä aiot sanoa, omasta mielestään hän puhuu ihan normaalisti. Minun tulkintani on toinen.
Normaali ihminen avaa suunsa silloin ja sanoo, että en pidä asiasta x. Sitten siitä voi keskustella ja sopia erimielisyydet. Pienestä asiasta tulee valtava suhdetta tuhoava kysymys, kun ei voi kommunikoida vaan mököttää.
Suhteen alkuaikoina mies saattoi häippästäkin kotoa jonnekin, kertomatta minne ja kauanko on poissa. Se on sentään loppunut, mutta mökötys on ihan yhtä raskasta, ellei raskaampaa, koska on yhtä aikaa kotona. On helpompaakin olla mieluummin yksin kotona kuin mököttävän kumppanin kanssa.
Tottakai minussa on vikoja myös. Se onkin yksi syy, miksen ole eronnut, sillä itsetuntoni on niin huono, etten usko kelpaavani kenellekään muulle, jos eroaisimme.
ApOletatko esim. että kumppanisi saa valehdella sinulle suut ja silmät täyteen kunnes avaat suusi ja kerrot että et pidä siitä? Et, vaan oletat että hän tietää sen muutenkin. Sama epäkunnioittavan puheen kanssa. Miehesi uskoo että sinä tiedät olevasi epäkunnioittava. Sinä tiedät että hän ei pidä puhetavastasi. Miksi asiasta pitää neuvotella sen sijaan että lopettaisit miestä loukkaavan puheen ilman neuvottelua?
Itse lakkasin yrittämästä tuota puhumista juuri siksi, että toinen vain vaati minulta loputtomiin perusteluja, miksi jokin loukkaa minua. Sitä samaa on sinun vaatimuksesi kommunikoida vaikka tiedät mitä toinen haluaa. Eli kommunikointivaatimus on tuossa tapauksessa kieltäytymistä kumppanin toiveesta. Haluat puhua kuten ennenkin ja haluat että toinen lakkaa pitämästä sitä loukkaavana.
Itse olen muuten täysin eri mieltä siitä että pienet asiat tuhoavat suhteen. Eivät varmasti tuhoa, jos suhde on hyvä.
Ihmeellistä hiustenhalkomista.
En minä ainakaan halua olla sellaisessa suhteessa, jossa koulutetaan kumppania henkisellä väkivallalla, oli syy mikä tahansa. Ihan sama lopulta, mikä on mökötyksen syy. Vähän kuin keksisi selityksiä sille, että piti lyödä, kun toinen puhui (kenties oikeastikin, epärelevanttia) epäkunnioittavasti. En vain lähtökohtaisesti olisi ihmisen kanssa, joka lyö.
Naisia kehotetaan lähtemään ensimmäisestä lyönnistä. Pitäisikö lähteä ensimmäisestä mökötyksestäkin? Se on paljon harmaampi alue. Ja fyysisyä väkivaltaa edeltää aina henkinen väkivalta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli joskus samanlainen naisystävä. Minä sitten kerroin sille meneväni baariin, kavereiden kanssa laivalle tai vaikka ostavani uudet stereot. Naama oli aina näkemisen arvoinen, kun hän ei periaatteesta halunnut suutaan avata. 😂