Millä oikeudella äitini puuttuu lapseni syömiseen tai nukkumiseen ja ylipäänsä lapsenhoitooni

Meillä ainakin loppui mummin jatkuva ohjeiden antaminen hyvin lyhyeen. Olemme toisillemme todella läheisiä ja äitini ei vain ollut tajunnut puuttuvansa perheemme elämään. =) Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Meillä minun äitini soittelee vieläkin, että muitettaisi varmasti pukea lapsille tarpeeksi päälle ( lapset kuitenkin jo 10, 8 ja 2 vuotiaita sekä huhtikuussa syntyvä uusi vauva ). Mummo vaan hössöttää, mutta ei kun antaa mennä vain.

Sitten kun suututatte sen sanomalla että ei mun lapsen asiat sulle kuulu äläkä sä perkele ota mitään kantaa mihinkään niin valitatte täällä kun mummo ei koskaan soittele eikä uskalla tulla käymään .

Miksi ihmeessä lähimmäiset, sukulaiset, naapurit, ystävät jne. eivät saisi antaa sinulle neuvojaan? Neuvon antajahan tarkoittaa vain hyvää. Sinun tehtävä on sitten päättää mitä neuvoja vastaanotat.



Onneksi ei tarvitse itse keksiä kaikkea kuten eläinten.

Vierailija:

En ole kysynyt mummon mielipidettä tai vanhanaikaisia neuvoja. En koe olevani tilivelvollinen äidilleni siitä miten hoidan lastani.

Ja kun tietää ettei omissa tavoissa ole mitään vikaa. Ja jo on kumma jos ap ei osaa 10 vuodenkokemuksella pukea lapsia niin mun mielestä saa loukkaantua.

Ei kyllä ole hyvätapaista tyrkyttää neuvoja kenellekään, jollei niitä pyydetä.

... mummit on sellaisia ja sinä teet omat päätöksesi. Ekan lapsen kohdalla se taitaa olla rankempaa... itseäni otti pannuun ekan lapsen kans ku mummi änkes meille pyytämättäni siivoomaan ja asettelemaan mieleisiään verhoja ja pöytäliinoja... nyt kun on kolmas lapsi tulossa niin jo kelpaa apukin vaikka sitten koti näyttää mummin käynnin jälkeen mummon kammarilta... saahan ne pöytäliinat sit äkkiä pois kun mummi on lähteny ja väärät verhot on pieni hinta suursiivosta. Mummit sekaantuu kaikkeen, niin on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan.

Joka asiassahan ne äidit ovat neuvomassa ja kertomassa miten asiat kannattaa tehdä, ei se vauva ole poikkeus. Aika moni lapsi varmaan katkaisee lopullisesti napanuoransa vanhempiinsa silloin saa omia lapsia. Siinä vaiheessa viimeistään nousee kapinaan ja haluaa pärjätä ihan itse.

Jos on fiksut isovanhemmat niin antavat niitä neuvoja VAIN KYSYTTÄESSÄ.





JA kun niitä neuvoja antaa ilman että kysyy niin siinä just se neuvottu usein tuntee itsensä niin idiootiksi, aivottomaksi tolloksi joka ei tiedä asioista mitää.



Meillä anoppi yritti olla ovela. Näki vaikka minun pukevan lapselle " liikaa vaatetta" . Sit seuraavan kerran kertoi " naapurin Maijasta" kuinka se pukee lapselle liikaa ja luetteli juuri ne vaatteet mitä minä ruukasin pukea lapselle.;) JA tätä kävi aika usein. =D No anoppi kyllä " raaistui" myös sanoissaa ja teoissaan kun ensimmäinen ei tehonnut.



Neuvoja tosiaan mielellään otttaa vastaan jos niitä on kysynyt. Mut tuputtaminen ei auta.

Olipa sitten oma äiti tai kuka tahansa. Meillä on äidin kanssa sen verran hyvät välit, että voi sanoa suoraan jos joku ärsyttää.



Meillä mummo ei ole mikään lapsenvahti, vaan ollaan lapsemme hoidettu.

mutta kun ne sanotaan sillä asenteella ja äänensävyllä, että " minä tiedän paremmin" ja loukkaannutaan jos ei tehdä niin kuin mummo haluaa.

kaikki tutut ja kumminkaimat. Osasta otan opiksi ja loput menee toisesta korvasta ulos.

Ei ne pahaa tarkoita. Mun anoppi on meille aika etäinen, mutta yritti neuvoa, ettei lasta saa syöttää kuin neljän tunnin välein. Hymyilin hänelle ja imetin tästä huolimatta parin tunnin välein ;)

Oma äitini neuvoo enemmän... kun oli ekat pakkaset hän soitti ja käski laittamaan vauvalle toppapuvun. Nämä ihan jees, kyseessä äitini eka lapsenlapsi... antaa hössöttää. Siinä kohtaa tosin, kun hän yritti päättää lapsemme nimen ja kummit, niin sanoin kauniisti niiden päätösten olevan minun ja mieheni asioita.

Meillä käytiin myös suursiivoamassa ja muuten huushollaamassa, kun olin laitoksella, mutta se oli vain ihanaa...

Mitä sitten jos joku neuvoo? Kai te ite osaatte päättää mitä neuvoja kuuntelette ja mitä ette? Aina joku tekee kärpäsestä härkäsen! Kun mun äiti alkaa liikaa neuvomaan yms. niin yleensä heitän sen ihan vitsiksi hänen kuullensa ja lopuksi hänkin aina toteaa että " ei voi vieläkään lakata huolehtimasta vaikka aikuinen jo oot ja hyvin lapsesi kasvattanut. " ja tietää itsekkin että hössöttää liikaa mutta pyytää multa ymmärrystä siihen.

Äh, eiköhän vaan ala valitus " kun kukaan ei kertonut" , jos mummot lakkais neuvojaan jakelemasta. Miten sitä edes osais kysyä asioista, jotka tekee mielestään oikein?