Työelämän muuttuminen kohti supertehokkuutta
Minua huolestuttaa tämä nykyinen meno työelämässä. Kokoajan pitäisi suorittaa kauhean tehokkaasti, kuin jokin kone, mutta mielellään vieläkin tehokkaammin. Ei ihmistä ole rakennettu toimimaan näin. Taivun kyllä työelämässä sattumanvaraisissa hetkellisissä kiireissä, mutta jatkuvaan kiirehtimiseen ja "tehokkuuteen" en kyllä varmasti taitu. Burnoutin olen jo kerran kokenut ja se riitti minulle. En suosittele sitä kyllä kenellekään.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mutta elanto on jostain saatava/pakko tehdä töitä
On pakko kyllä, mutta pakko ei ole itseään ajaa piippuun.
Vierailija kirjoitti:
Mutta elanto on jostain saatava/pakko tehdä töitä
Ei todellakaan ole.
Senkun röhnötät kotona, jos päätät niin. Masennus on kyllä aika p@skaa, joten samahan se sinänsä on, missä sen elämänsä lusii.
Alepan kassan hihna ei liiku yhtään nopeammin. Siis sinne, ap.
Itse olin 80-luvulla postissa virastomestarin sijaisena, ja silloin ongelma oli tekemisen puute. Ainoa varsinainen työ oli sisäisen postin jakaminen kahdesti päivässä, ja jos muuta ei tullut, sai loput 7 ja puoli tuntia vetää lonkkaa. Muutkin hommat olivat lähinnä kopioiden ottamista ja ovensaranoiden rasvaamista silloin tällöin.
Tiedän täysin mistä puhut. Pahinta on se, että jos et tee koko työpäivää läpi hullunmulkun teholla, joku heti näykkii sinua pienestäkin notkahduksesta.
Meillä vaihtui juuri esimies, ja tämä uusi on s..tanasta seuraava kyylä. Hän saa himmailla ja viilailla kynsiä toimistossa, mutta me duunarit polskitaan töidemme kanssa kuin jättiaallokossa.
Työilmapiiri on muuttunut piinaavaksi juonittelupilveksi, jossa ilkeimmät pyrkivät kamppaamaan heikoimpia pelailemalla likaista peliä (paskan puhumista, auttamatta jättämistä, vaikeuksien järjestämistä).
Näin ravintola-alalla. Meillä vieläpä iso ketju, joka mainostaa pitävänsä työilmapiiristä huolta ja tekevänsä kaikkensa, jottei työpaikkakiusaamista syntyisi. Hienoja puheita ja bullshit.
Vierailija kirjoitti:
naiset eivät vaan kestä työelämän normaaleja paineita.
En ole nainen, mutta naisvaltaisella alalla kyllä. Epäinhimmillisistä työoloista ei saa tehdä normaalia. Nykyisin pidän kyllä puoliani, etten uuvu ja pidän huolen, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, joten pomollani ei ole varaa minua heittää menemään ihan hetken mielijohteesta, vaikka olenkin vuokratyöläinen. Saan myös nykyisin ihan hyvää palkkaa. Edellinen saman alan työpaikka oli suoraan helvetistä seuraava alhaisen palkkauksen sekä täydellistä jälkeä vaativan nopean suoritustahdin vuoksi. Lisäksi esimies oli kamalin, mihin olen koskaan törmännyt. Tämä opetti minulle konkreettisesti, että taipuminen aiheuttaa vain ikävyyksiä työelämässä ja työehdoissa.
Ap
Mutta elanto on jostain saatava/pakko tehdä töitä