Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, päiväkoti "tuputtaa" lapselle tunteita ja ydinperhettä?
22.05.2019 |
Meillä on tilanne, että emme ole koskaan eläneet ydinperheenä. Ex lähti ennen lapsen syntymää ja halusi olla mukana lapsen elämässä vasta, kun lapsi oli jo isompi.
Nyt päiväkodissa tuputetaan lapselle ydinperhe-mallia, ainakin lapsen puheiden perusteella. Lapsi on alkanut selittää, että kaikkien isät ovat joskus asuneet lapsen ja äidin luona. No, eivät ole. Lapselle on siellä myös sanottu, että kyllä sinulla on isää ikävä, kun lapsi on itkenyt, että ei haluaisi mennä isänsä luo.
Kun menin hakemaan lasta, hän karjui eteisessä, että hänellä ei ole isää ikävä. Ja hoitaja siinä vieressä jankuttaa, että kyllä sulla vaan on.
Mitä ihmettä? Miksi lapselle yritetään tuputtaa tunteita ihmistä kohtaan, johon hänellä on vielä ihmissuhteen luominen kesken?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin suorat sanat hoitajalle.
... että meidän lapsella ei ole isää eikä tunteita!
Toivon lapsellesi valoisaa tulevaisuutta.
Tuo on tottakai virheellistä tietoa, että kaikki isät olisivat asuneet joskus perheensä luona. En näe mitään syytä tuputtaa lapselle tuollaista uskomusta. En kuitenkaan ihmettele, miksi hoitaja yritti tuolla tavalla lohduttaa lasta, joka itkee, ettei halua mennä isänsä luo. Jos hoitajalla on tiedossa, että isä on kuitenkin lapsen elämässä mukana, niin perusoletus nyt vaan on, että lapsi rakastaa isäänsä ja tuo uhma on vaan oireilua esim. hankalasta perhetilanteesta. Isän ikävä olisi normaalitapauksessa kaikkein todennäköisin syy tuollaiselle. Teidän perhekuvionne (en tarkoita vain eroa tai lapsen kasvattamista erillään, vaan tuota, että isä on elämässä mutta heidän välillään ei ole tunnesidettä) on hyvin harvinainen ja omituinen, joten kuten kaikkien harvinaisten valintojen suhteen, tulette törmäämään siihen, että kuvio ei ole itsestäänselvä muille ihmisille. Moni saattaa törmätä tuollaiseen aivan ensimmäistä kertaa kohdatessaan teidän tilanteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt välttis tarvitse alle kouluikäisen tietää mitään oman perheen ulkopuolelta (mutta ei siitä haittaa ole ).
Mutta kyllä ehdottomasti pitää ottaa jokaisen perheen tilanne huomioon, eikä lähteä tuputtamaan jotain normia lapselle.
Ottaisin päiväkodin johtoon yhteyttä. Hoitajalla ei ole ihan rajat selvillä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin mua jurppii tuo hirmuinen pakkosyöttö ns "toisenlaisista perheistä" .
On muusua, sateenkaarta, YH-hommaa, polyamoriaa ym, jopa prideperversioita.
Näitä kummajaisia kaiketi on mutta onneksi he ovat erinomaisen pieni osa valtavirrassa.
Alle kouluikäisten ei näistä erikoisuuksista tarttis edes tietääkään, mutta media on nyt hullaantunut vähättelemään ydinperheiden määrää ja yrittää tehdä poikkeavuuksista ns normihommaa.
Miten paljon näitä ihan konkreettisesti tuputetaan sinun lastesi arjessa? Veikkaanpa, ettei juuri ollenkaan. Suurin osa ihan missä tahansa esitetyistä perheistä ovat ydinperheitä, mutta heti, kun jossain kirjassa, elokuvassa tai muussa vastaavassa on jonkinlainen muunlainen perhe, kyseessä on PAKKOSYÖTTÖ.
Munkin lasten elämänpiirissä on kuitenkin kaksi nk. sateenkaariperhettä ja monia eroperheitä, kuten nyt varmasti aika monen muunkin. Ne ovat ihan arkea monelle. En ole kuitenkaan havainnut, että niitä olisi jossain erityisesti tuputettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on prideversioperhe?
orgia
Ylipäätään tuo lapsen tunteiden sanoittaminen on ihan puppua, asiassa kuin asiassa. Tekisin valituksen. Kukaan aikuinen ei voi tietää lapsen puolesta mitä tämä tuntee, sehän on aivopesua kun määrätään vieressä että käytöksesi johtuu tunteesta x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tottakai virheellistä tietoa, että kaikki isät olisivat asuneet joskus perheensä luona. En näe mitään syytä tuputtaa lapselle tuollaista uskomusta. En kuitenkaan ihmettele, miksi hoitaja yritti tuolla tavalla lohduttaa lasta, joka itkee, ettei halua mennä isänsä luo. Jos hoitajalla on tiedossa, että isä on kuitenkin lapsen elämässä mukana, niin perusoletus nyt vaan on, että lapsi rakastaa isäänsä ja tuo uhma on vaan oireilua esim. hankalasta perhetilanteesta. Isän ikävä olisi normaalitapauksessa kaikkein todennäköisin syy tuollaiselle. Teidän perhekuvionne (en tarkoita vain eroa tai lapsen kasvattamista erillään, vaan tuota, että isä on elämässä mutta heidän välillään ei ole tunnesidettä) on hyvin harvinainen ja omituinen, joten kuten kaikkien harvinaisten valintojen suhteen, tulette törmäämään siihen, että kuvio ei ole itsestäänselvä muille ihmisille. Moni saattaa törmätä tuollaiseen aivan ensimmäistä kertaa kohdatessaan teidän tilanteenne.
Olen kyllä hoitosuhteen alussa kertonut tilanteen. Mutta tuntuu, että kaikille hoitajille ei ole asiasta kerrottu.
En minäkään tiedä, mitä lapsi kokee isäänsä kohtaan. Hän ei mielellään mene tapaamisiin, vaikka tekisin mitä. Eikä halua puhua asiasta. Asiantuntijan mukaan syy on siinä, että suhteen rakentaminen toiseen vanhempaan on vielä kesken.
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Meillä ei ole sateenkaariperhe. Tai exän suhteista en tiedä toki mitään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Mikä siinä pelottaa?
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Millä tavalla se ei ole arkihommaa? Miksi sinun nyt erityisesti tarvitsee toisia perheitä ymmärtääkään, anna toisten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin mua jurppii tuo hirmuinen pakkosyöttö ns "toisenlaisista perheistä" .
On muusua, sateenkaarta, YH-hommaa, polyamoriaa ym, jopa prideperversioita.
Näitä kummajaisia kaiketi on mutta onneksi he ovat erinomaisen pieni osa valtavirrassa.
Alle kouluikäisten ei näistä erikoisuuksista tarttis edes tietääkään, mutta media on nyt hullaantunut vähättelemään ydinperheiden määrää ja yrittää tehdä poikkeavuuksista ns normihommaa.
Minustakin nykyisin ylikorostetaan erilaisia perhemalleja eikä termi "heteronormatiivinen" koskaan käytetä myönteisessä mielessä aivan kuin olisi väärin olettaa että ihmisten erittäin selkeä enemmistö olevan heteroita. Jos naisella on lyhyet hiukset ja mies puhua kimeällä äänellä, niin pitäisikö päätellä heidän kuuluvan johonkin vähemmistöön?
Missä näitä erilaisia perhemalleja korostetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Mikä siinä pelottaa?
Nokun kohta kaikki perheet on sateenkaariperheitä ja sitten meidät pakotetaan naimisiin vuohen, koiran ja jukkapalmun kanssa! Eikä kukaan ajattele lapsia!!!11????!!
Tämmöistä se sitten on kun tuntemattomatkin alkavat "sanoittamaan lapsen tunteita". Sitähän se on, että joku toinen kertoo sen miltä lapsesta tuntuu. Voi mennä oikein, mutta oikein pahasti väärinkin, siksi kannattaisikin lopettaa moinen hömppä ja antaa lapsen puhua omasta puolestaan sitten on siihen kykenee. Ennen sitä ei lähdetä arvailemaan ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Tämmöistä se sitten on kun tuntemattomatkin alkavat "sanoittamaan lapsen tunteita". Sitähän se on, että joku toinen kertoo sen miltä lapsesta tuntuu. Voi mennä oikein, mutta oikein pahasti väärinkin, siksi kannattaisikin lopettaa moinen hömppä ja antaa lapsen puhua omasta puolestaan sitten on siihen kykenee. Ennen sitä ei lähdetä arvailemaan ollenkaan
Sitä se oikeaati onkin. Tuo aloittajan lapsen pk-ihminen on ymmärtänyt asian täysin väärin. Päiväkodeissa on myös huonoa henkilökuntaa, vaikka monia oikein hyviäkin.
Todennäköisesti kyse on siitä, että tädit olettavat sinut aivopesseen lapsen vihaamaan isäänsä. Ihan normaali asetelma eroperheissä mustamaalata entistä puolisoa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Mikähän sinulle on arkihommaa?
Minun arkihommiini kuuluvat työnteko, kodin siisteydestä huolehtiminen, ruoanlaitto, lasten kuskaaminen harrastuksiin, sekä ajanvietto perheenä, puolison ja lasten kanssa. Noin tiivistettynä.
Melko "tavallisen tylsää ja normaalia", eikö? Miten uskot sateenkaariperheiden arjen eroavan tästä?
No sano suoraan hoitajille, että tuollaista ei ole sopivaa eikä asiallista puhua lapselle.