Mä elän vain lapseni takia

Itsesi?

Itse elän vain vanhempieni takia. En halua, että heille tulee paha mieli.

Toivon sinulle parempaa huomista ap.

Vierailija kirjoitti:

Itsesi?

Ei, en eläisi jos lasta ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle parempaa huomista ap.

Kiitos kovasti mutta ei sellaista taida valitettavasti tulla.

Sama täällä. Jostain syystä kun tulin äidiksi 20 vuotta sitten, tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani tarpeellinen ihminen, elossa. Ikään kuin heräsin elämään. Siitä saakka olen elänyt vain ja ainoastaan lasteni vuoksi - muutoin voisin yhtä hyvin olla kuollut. Kukaan ei tarvitse minua, ei mieheni eikä oikeastaan iäkkäät vanhempani. Nykyään eivät lapsetkaan minua tarvitse. Elän vain sitä satunnaista hetkeä varten, kun he, nuoret aikuiset, suovat minulle hetken elämästään. Teen silloin paljon hyvää ruokaa. Palvelen lapsiani. He käyttäytyvät minua kohtaan aika ilkeästi, huutavat ja puhuvat rumasti minulle, mutta olen ajatellut, että ilmeisesti he tarvitsevat jonkun, jolla purkaa pahaa oloaan. Olen siis lasteni likasankko, eli jollain tapaa he tarvitsevat minua yhä.

Suomalainen yhteiskunta ei tarvitse minua, ei kukaan. En ole saanut yrityksistäni huolimatta työtä, vaan olen pitkäaikaistyötön. Siis turha ihminen kaikille. Kuten sanottu, voisin olla kuollut.

On mielenkiintoista olla ihminen, jota kukaan ei halua. Ei lapset, ei omat vanhemmat, ei mies. Ystävät ovat kaikonneet. Olen päätellyt tämän johtuvan minusta, koska olen erittäin myrkyllinen, kaunainen ihminen. Olen erakko, enkä osaa olla ihmisten kanssa. Viihdyn parhaiten yksin.

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista olla ihminen, jota kukaan ei halua. Ei lapset, ei omat vanhemmat, ei mies. Ystävät ovat kaikonneet. Olen päätellyt tämän johtuvan minusta, koska olen erittäin myrkyllinen, kaunainen ihminen. Olen erakko, enkä osaa olla ihmisten kanssa. Viihdyn parhaiten yksin.

Mulla on onneksi tuo lapsi. Ei minullakaan ole ketään muuta. Ehkä kun hän kasvaa aikuiseksi muutan jonnekin erakoksi. Ap

Sama täällä. Meitähän on jo monta. Muutetaanko kimppaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Jostain syystä kun tulin äidiksi 20 vuotta sitten, tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani tarpeellinen ihminen, elossa. Ikään kuin heräsin elämään. Siitä saakka olen elänyt vain ja ainoastaan lasteni vuoksi - muutoin voisin yhtä hyvin olla kuollut. Kukaan ei tarvitse minua, ei mieheni eikä oikeastaan iäkkäät vanhempani. Nykyään eivät lapsetkaan minua tarvitse. Elän vain sitä satunnaista hetkeä varten, kun he, nuoret aikuiset, suovat minulle hetken elämästään. Teen silloin paljon hyvää ruokaa. Palvelen lapsiani. He käyttäytyvät minua kohtaan aika ilkeästi, huutavat ja puhuvat rumasti minulle, mutta olen ajatellut, että ilmeisesti he tarvitsevat jonkun, jolla purkaa pahaa oloaan. Olen siis lasteni likasankko, eli jollain tapaa he tarvitsevat minua yhä.

Suomalainen yhteiskunta ei tarvitse minua, ei kukaan. En ole saanut yrityksistäni huolimatta työtä, vaan olen pitkäaikaistyötön. Siis turha ihminen kaikille. Kuten sanottu, voisin olla kuollut.

Varmasti perheesi arvostaa sinua, ei vaan suomalaiseen tyyliin osaa näyttää sitä. Olisivat murheen murtamia, jos sinulle kävisi jotain.

Tärkeä/tarpeellinen voi olla myös pienemmässä mittakaavassa. Tuntemattoman vanhuksen auttaminen bussissa, vapaaehtoistyö, ja monia muita. Monesti pelkkä ihmisen läsnäolo on tärkeää.

Voimia ja jaksamista, tiedän tunteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista olla ihminen, jota kukaan ei halua. Ei lapset, ei omat vanhemmat, ei mies. Ystävät ovat kaikonneet. Olen päätellyt tämän johtuvan minusta, koska olen erittäin myrkyllinen, kaunainen ihminen. Olen erakko, enkä osaa olla ihmisten kanssa. Viihdyn parhaiten yksin.

Mulla on onneksi tuo lapsi. Ei minullakaan ole ketään muuta. Ehkä kun hän kasvaa aikuiseksi muutan jonnekin erakoksi. Ap

Hienoa, että ajattelet noin, että lapsi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyy. Pelkäsin jo, että aiot ripustautua häneen ja pilata hänen elämänsä riippuvuussuhteella.

Tsemppiä!

Vähän samoja fiiliksiä. Mutta voihan sitä elää ihan itselleen. Mietin kans, että muutan jonnekin erakoksi. Mutta eihän erakoissa ole mitään vikaa!

Itsellänne perhe, mutta jos vanhaksi elää niin haluan RAUHAA! Ei mitään draamaa.

Minulla on semmoinen tilanne, että muuttaisin heti Suomesta pois, mutta iäkkäät vanhempani jollain tapaa pidättelevät minua täällä. Olen viisikymmentävuotias nainen. Mies ei tarvitse minua, ollaan tosin avioliitossa. Lapset isoja, omillaan, eivätkä pidä yhteyttä. Ainoa syy olemassaolooni Suomessa ovat siis vanhempani. On viheliäinen ajatus, että olisin jossain kaukana ja heille sattuisi jotain. Tämä on aikamoinen ristiriita, koska mieleni palaa muille maille. Haluan jättää Suomen heti kun se on mahdollista. Minulla ei ole siteitä Suomeen.

Saisipa tällaista vertaistukea myös oikeassa elämässä. Ehkä jaksaisi elää.

Perustetaan yhdessä kommuuni, jossa hiljaisuutta ja rauhaa, mutta tarvittaessa tukea ja sauna- ja lenkkiseuraa.

Miksi pitäisi olla tärkeä, tai jonkun tarvitsema? Minusta on vapauttavaa, ettei ole välttämätön tai tärkeä kenellekään. Ei tarvitse miettiä miten minun ratkaisuni vaikuttavat keneenkään, tai mitä pitäisi tehdä että ne olisi tyytyväisiä tai onnellisia. Saan tehdä pelkästään sitä mitä itse haluan. Vapaus on tärkein asia maailmassa.

Voimakkaita naisia, vaikka pitävät itseään kynnysmattoina. Lapsenne eivät tiedä totuutta, jos kohtelevat teitä noin huonosti. Jos jäisivät ilman huolenpitoanne, olisivat surun murtamia! Voimia teille. Arvostakaa ja rakastakaa itseänne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla tärkeä, tai jonkun tarvitsema? Minusta on vapauttavaa, ettei ole välttämätön tai tärkeä kenellekään. Ei tarvitse miettiä miten minun ratkaisuni vaikuttavat keneenkään, tai mitä pitäisi tehdä että ne olisi tyytyväisiä tai onnellisia. Saan tehdä pelkästään sitä mitä itse haluan. Vapaus on tärkein asia maailmassa.

Täyttä asiaa! Vapautta ei saa rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla tärkeä, tai jonkun tarvitsema? Minusta on vapauttavaa, ettei ole välttämätön tai tärkeä kenellekään. Ei tarvitse miettiä miten minun ratkaisuni vaikuttavat keneenkään, tai mitä pitäisi tehdä että ne olisi tyytyväisiä tai onnellisia. Saan tehdä pelkästään sitä mitä itse haluan. Vapaus on tärkein asia maailmassa.

Siinä vaiheessa kun terveys pettää olisi kiva että edes jotain kiinnostaisi vointi. Nyt joutuu käymään kaiken läpi yksin. Voihan sitä taistella itsensä puolesta, mutta helpommin sanottu kuin tehty...

Minäkin elän vain siksi, että on lapsia. Minullekin vapaus on tärkeintä. Mutta silti en uskalla tehdä vapauteen perustuvia ratkaisuja, koen ne itsekkäiksi, vaikka muuta en haluaisi kuin elää yksin ja olla vapaa. Haluaisin olla itsenäinen. Nyt olen kaikkea muuta kuin itsenäinen nainen.

Kaiken lisäksi minua vaivaa kateus. Kadehdin kaikkia itsenäisiä, muista riippumattomia ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä sitä, mitä heitä aidosti kiehtoo ja kiinnostaa.