Mä elän vain lapseni takia

Niin minäkin.

Toinen syy on, etten uskalla mur hata itseäni. Mutta niin kauan kuin lapseni on elossa, en edes yritä. Toivottavasti sellasta päivää en näekään, että ilman häntä joutusin päivääkään elämään. Sillon tekisin kyllä it sarin uskalsin tai en, niin suuri suru se olisi, ei olisi enää syytä elää. Haluaisin samaan paikkaan missä se on, pois täältä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Jostain syystä kun tulin äidiksi 20 vuotta sitten, tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani tarpeellinen ihminen, elossa. Ikään kuin heräsin elämään. Siitä saakka olen elänyt vain ja ainoastaan lasteni vuoksi - muutoin voisin yhtä hyvin olla kuollut. Kukaan ei tarvitse minua, ei mieheni eikä oikeastaan iäkkäät vanhempani. Nykyään eivät lapsetkaan minua tarvitse. Elän vain sitä satunnaista hetkeä varten, kun he, nuoret aikuiset, suovat minulle hetken elämästään. Teen silloin paljon hyvää ruokaa. Palvelen lapsiani. He käyttäytyvät minua kohtaan aika ilkeästi, huutavat ja puhuvat rumasti minulle, mutta olen ajatellut, että ilmeisesti he tarvitsevat jonkun, jolla purkaa pahaa oloaan. Olen siis lasteni likasankko, eli jollain tapaa he tarvitsevat minua yhä.

Suomalainen yhteiskunta ei tarvitse minua, ei kukaan. En ole saanut yrityksistäni huolimatta työtä, vaan olen pitkäaikaistyötön. Siis turha ihminen kaikille. Kuten sanottu, voisin olla kuollut.

Ei ole missään nimessä hyväksyttävää, että lapsesi kohtelevat sinua noin. Sinun ei kuulu hyväksyä sitä. Luultavasti lapsesi tulevatkin joskus kypsyttyään katumaan sitä, ainakin toivottavasti.

Sinä olet itsessäsi arvokas, vaikket olisikaan ansiotyössä tai muuten kokisi, että olet tarpeellinen.

Et ole olemassa pelkästään lapsiasi varten. Kun synnyit ja olit itse lapsi ja nuori, sinulla ei vielä ollut lapsia. Et herännyt eloon vasta lapsia saatuasi, vaikka sinusta tuntuikin siltä, vaan olit elossa ja arvokas jo ennen sitä.

Toivon sinulle ja ap:lle parempaa tulevaa.

Oletteko tulleet ajatelleeksi mitä se teidän muksunne mahtaa ajatella vanhempana?

Samankaltaisesti, "elän vain  koska lapsia"? Jos ei ole lapsia niin mitäs sitten?

Oikea perimmäinen kysymys on: kannattiko niitä lapsia tehdä jos sinunkin lapsiasi kohtaa sama elämänlanka kuin sinulla ...