Aloin itkeä työhaastattelussa

Miksi itkit?

Jännitin aika paljon ja se purkautui sitten noin. ap 

Ei mua ainakaan haittaisi ottaa sinua töihin, olet tunteellinen .

Kiitos. Hävettää vaan silti ihan kauheasti. Pelkään heidän ajattelevan nyt, ettei minulla ole yhtään stressinsietokykyä. 

Toivottavasti heidän aiemmat hyvät kokemukset sinusta paikkaa tuon :) Itse tuntisin haastattelijana lähinnä myötätuntoa tuossa kohtaa, jos tietäisin tyypin kuitenkin järkeväksi. Tsemppiä ap!

Uskon, että sinulla on mahdollisuuksia edelleen saada työ, jos sinulla vain on muuten ominaisuuksia mitä he etsivät.

Itse en ole osannut vastata yksinkertaiseen englanninkieliseen kysymykseen, vaikka työssä tarvitsi englantia. Pääsin silti jatkohaastatteluun. Lisäksi sanat ovat tarttuneet kurkkuuni niin, että kimitin hiljaa lyhyitä vastauksia, vaikka työssä pitää olla vakuuttava. Sain työn.

Ei haittaa sitten tippaakaan jos oot muuten sopiva työhön.

Ihan lohtuna: yksi pasko housuihinsa työhaastattelussa (ärtyväsuolijoku) ja palkattiin silti.

Älä välitä, minäkin olen pari kertaa melkein itkenyt töissä. Teen keikkatyötä kouluissa ja jotkut lapset ovat aika kamalia. Fyysisesti onneksi pärjään niille.

Onneksi sain pidäteltyä päivän loppuun ja vessaan asti.

Ja joo, yritän koko ajan etsiä oman alan töitä.

Kiitos myötätunnosta teille. Haastattelu ei mennyt muutenkaan hyvin, joten itku ei ole kaukana nytkään. Toivottavasti ne tietää, että olen hyvä työntekijä.

Olen ennenkin itkenyt töissä (mutta yleensä vessassa), kun oon vähän herkkä. En pidä muiden itkemistä nolona vaan ihan luonnnollisena, mutta oma vollottaminen hävettää.

Ap.

Itkemisessä ei ole mitään noloa.

Nostan, jos joku vielä haluaisi kommentoida, olenko ihan nolo ihminen.

Ap.

Samankaltaista käynyt myös minulle. Ja monille muille.

Et ole nolo. Ihan perusjuttu välillä liikuttua töissä.

Elämä on sellaista, aina ei mene nappiin! Pahempaakin on tapahtunut.

Et ole ainoa. Pitkän työttömyyden jälkeen pääsin vih-doin edes haastatteluun, työhön johon ei olisi edes tarvinnut maisterin papereita. Haastattelu jännitti niin paljon että kun haastatteilija kysyi jotain koulutuksen jälkeisestä työttömästä ajasta ahdistus iski ja kyyneleet tulivat silmiin. En saanut työtä yllättäen :-)

Sittemmin työpaikka löytyi ja pääsin vihdoin näyttämään mitä osaan. Nykyään olen hyvässä paikassa, hyvällä paikalla ja esimerkiksi esiinnyn vaivatta satojen ihmisten edessä. Herkkä olen vieläkin mutta itken nykyään lähinnä telkkaria katsellessa.

Kyllä muakin hävettäisi. Miksi menit itkemään, nyt annat itsestäsi kuvan että olet vähän sellainen reppana ja jos vähän sormella tökkää niin tulee itku. Toivottavasti et ainakaan ole hoitoalalla.

Ei ole ap noloa! Nyt pää pystyyn ja unohdat nuo kyyneleet.

Kiitos teille tsemppaavista viesteistä. Hävettää kohdata enää pomoja. En voi itkulle mitään. Alan aina itkeä pelosta ja ahdistuksesta. Itkin koulussa kerran esitelmän jälkeen ja sen jälkeen en ole ikinä enää esiintynyt missään.

Ap.

Ennen aikoinaan itkemällä ei saanut työpaikkaa vaan haastattelija olisi tuossa tilanteessa kysynyt että jos elämäsi ei ole kunnossa kannattaa hakea apua. Eikä työpaikkaa olisi saanut.

Ymmärrän sua ihan täysin ap! Mulla tulee kans itku tosi helposti milloin mistäkin, ja oon huomannut että mulle käy aina tämä klassinen, että jos tarpeeksi vaikka suututtaa, tuleekin itku. Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä tämä todellakaan kuulosta niin vakavalta jutulta, että sitä kannattaisi jäädä murehtimaan. Minusta on ymmärrettävää että noin joskus käy, varsinkin jos jännittää kovasti huonosti nukutun yön jälkeen.