Lue keskustelun säännöt.
Miten työuupumuksesta voi selvitä ilman sairauslomaa?
20.05.2019 |
Tilanne työpaikalla ihan katastrofaalinen; aivan liikaa töitä ja siihen päälle kammottava ilmapiiri, nälvimistä, tiedon panttaamista ym. kiusaamista, johtajalla suosikit ja inhokit jne.
Olen ihan loppu, käyn työpaikalla itkemässä vessassa, kotona makaan illat apaattisena sohvalla.
Varmaankin tässä voisi työuupumus- ja jotain muutakin diagnoosia saada, mutta en sitä halua. Näen, että minulla olisi firmassa ihan hyvä mahdollisuuksia vielä saada uusia, mielekkäitä hommia, mutta sairauslomailu ainakaan burnout-perusteella ei sitä edistäisi.
Mikä siis neuvoksi? Onko kukaan onnistunut tsemppaamaan itseään tällaisessa tilanteessa jaksamaan vielä vähän? Jos nyt luovutan, onko terveiden kirjoihin enää paluuta? Olen ihan umpikujassa.
Kommentit (10)
MInulla meni aivot niin jumiin, etten enää pystynyt ajattelemaan enkä näin ollen suoritumaan töistä. Eli oli pakko jäädä lomalle. Vuotta myöhemmin irtisanouduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaan kituutin tuollaisen vaiheen läpi, välillä toki töiden aloittamisen kanssa oli vaikeuksia ja tuli vaan apaattisena istuttua vessassa lattiaa toljottaen. Mutta kyllä se mieli ja motivaatio siitä taas nousi.
En suosittele ongelman pitkittämistä ja venyttämistä, koska jos (kun?) romahdus tulee, on se sitä rankempi mitä pitempi uupumushistoria sen takana on. Nykyaikana moderneissa työpaikoissa ymmärretään että työntekijät voivat uupua, eikä työterveyskään ylläty näistä tapauksista mitenkään.
En siis itse ainakaan suosittelisi tuota kituuttamista, mutta mikäli on "pakko" niin voit sitä yrittää muun elämän kustannuksella: elikä jätä pois kaikki energiaa vievät harrastukset ja sosiaalinen elämä, ja käytä kaikki vapaa-aikasi rentoutumiseen ja palautumiseen. Varaa esimerkiksi kerran viikossa hierontaika ja käy vaikka uimassa ja syö karkkia, mikäli koet että nämä auttaisivat palautumaan. Itsellä pahimmassa stressissä juuri tuo mörköytyminen kotiin, pitkät unet ja epäterveellinen ruoka auttavat parhaiten jaksamaan, mutta en nyt tiedä kenelle voi suositella viikkokausien tai kuukausien eristäytymistä muusta maailmasta omaan kuplaansa jossa tilaa pizzaa kotiin ja jättää kämpän kuukausiksi siivoamatta väsymyksestä.
Jos työpaikan vaihto ei onnistu, ota joko sairaslomaa, tai niin pitkä kesäloma kuin pystyt.
Kuukauden tauko saa ymmärtämään, ettei mikään ole niin tärkeää, että sen takia kannattaa uhrata terveytensä.
En oikein jaksa uskoa vointisi kohenevan, jos olosuhteet eivät muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat mitkä tulee itellä mieleen ja EHKÄ auttaisi: työajan lyhennys joksikin aikaa ja/tai tilanteen syvällisempi läpikäynti esimiehen kanssa ja sitä kautta muutos tilanteeseen.
Ennemmin kyllä suosittelisin joko saikkua tai työpaikan vaihtoa.
Mulle tarjottiin moneen otteeseen sairaslomaa, otin mieluummin lääkityksen. Vuoden kituutin niin, että sain työt tehdyksi mutta kotona jaksoin vain pakolliset. Kun terveydenhoitajan vuositarkastuksessa lipsautin haaveilevani käden murtamisesta ( täytyyhän saikulle olla jokin "oikea" syy) sain heti ajan lääkärille. Kirjoitti 3x2vk sairaslomaa diagnoosilla toistuva masennus ja unettomuus.
Tosiasiahan on, ettei yksikään työpaikka ole mielenterveyden arvoinen EIKÄ työnantajalla ole syytä tai "paineita" muuttaa toimintamallejaan jollei kukaan uskalla nostaa kissaa pöydälle.
Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on päästään pimahtanut tunnollinen suorittaja, joka ei itse hyväksy saikun ottamista vaikka kasetti olisikin leveemässä, niin pahapa siinä on oikein mitään varmaan (kenenkään) tehdä. Ei kai ne työterveydestäkään voi saikulle pakottaa, ellei työntekijä halua. Uupuneen työntekijän pitäisi itse älytä haluta niitä helpotuksia elämäänsä.
Ihan kuin mun töissä. Olen hoitoalalla. Meillä on hirvee määrä töitä ja jos joku on poissa ei koskaan saada sijaista ja tehdään muidenkin työt. Just yksi hoitaja vähennettiin ja toinen otti ja häipyi kun ei kestänyt tota työtä. Pomolla on omat suosikit ja ummistaa täysin silmänsä meidän hädältämme, häntä ei kiinnosta yhtään. Teen hulluna hommia ja joka ikinen päivä niitä on niin paljon että ei ehdi taukoa pitää yhtään. Potilaita pitää hoitaa niin paljon että näyttää tulos hyvältä, ei haittaa vaikka yksi hoitaisi koko viikon kaikki potilaat. Meille on tehty selväksi että lähteä saa, oma valinta. Mutta apuaja ei tule. Olen niin loppu että itken joka ilta ja aamuisin on olo kuin hautajaisiin menisi. Vihaan työtäni ja sitä kun kahvihuoneessa joka päivä on moni muu pitkiä aikoja juttelemassa mukavia ja itse juoksen koko päivän. Joku päivä varmaan sekoan.
Hakeudu muualle töihin kun vielä pystyt