Oliko helpompi erota, jos vika oli miehen eikä sinun?

niin onhan se helpompi esittää syytöntä ja saada sukulaisilta sympatiaa, ja syyllistää toista.



Jos ei halua erota mutta toinen vaikka lähtee toisen naisen matkaan, niin en oikein usko että se on helpompaa, kuin että olisi itse rakastunut ja löytänyt elämänsä miehen.

Joka tapauksessa perhe hajoaa. Ikävä seurata sellaista, jos " jätetty" osapuoli purkaa katkeruuttaan lapsiin sillä, että syyttelee toista, sillä ei saa mitään hyvää aikaan.

Jos haluat, voit olla katkera kostonhimoinen akka, joka estää lasten ja isän yhteyden ja muistaa haukkua isää heille joka välissä.



Tai voit ottaa asian lasten kannalta, ja ajatella että p***ka jätkä, mutta minä selviän tästä ja ansaitsen parempaa. Et hauku miestä lapsille etkä keksi kostotempauksia tuhotaksesi hänen uuden suhteensa.

Sitten olet miehesi armoilla, haluaako hän haukkua sinut lapsille ja sanoa että ero on sinun syysi.



Oli se kummin päin vaan, niin aikuiset olisivat viisaampia kun pitäisivät eron syyt ja muut seksielämät omana tietonaan, ja sanoisivat lapsille vaan että asiat on nyt näin kun isä ja äiti ei enää asu yhdessä. Mutta kyllä me teitä rakastetaan.



Kun me kaikki voitaisiin olla niin kypsiä siinä vaiheessa....

Oli. Minä nukuin yöni hyvin. Tiesin, että kaikkeni olen yrittänyt ja mitään pahaa en ole miehelleni tehnyt. Täydellinen en toki ole, mutta ei ole kukaan muukaan.



On varmasti olemassa avioliittoja, joissa yhtä syyllistä ei voi nimetä, mutta sitten on kyllä paljon avioliittoja, jotka ajautuvat eroon siksi, että toisessa on jotain oleellista " vikaa" kuten alkoholismia, väkivaltaisuutta, uhkapelaamista, pettämistä. Ainakin minä ajattelisin niin, että jos minussa oleva vika hajottaisi kodin lapsilta, niin minulle ero olisi vaikeampi.



Ja tällä en todellakaan tarkoita sitä, etteikö eroon voisi olla molemmat yhtä syyllisiä, mutta toisaalta jos mies on juoppo, niin kyllähän sen juoppo haluaa taatusti naisen syyksi helposti vierittää, että juoppous on aiheutunut naisen nalkutuksesta....