Lue keskustelun säännöt.
Täytän ensi viikolla 39. Taitaa olla aikani jättää tämä leikki kesken.
17.05.2019 |
Viime vuodet ovat joukko epäonnistumisia. Oikeastaan koko elämäni on joukko epäonnistumisia.
Joku saattaa olla toista mieltä, mutta minä en.
Olen koko aikuisen ikäni ollut joka paikassa hieman syrjitty ihminen. Jokaisessa työpaikassa on ollut joku joka ei pidä minusta, vaikka en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Irtisanouduin ja olen ollut sen jälkeen työtön. En halua mennä enää edes katsomaan kuinka huonosti joku voisi minua taas kohdella.
Olen ollut avun piirissä, enkä sinne enää mene.
On muiden vuoro saada apua. Minun tätä elämää kohtaan muodostunutta asennevammaa ei korjaa enää kukaan.
Olen se tuttu, joka moikkaa teitä kaupassa iloisesti hymyillen. Se joka pidetään hieman outona oman tiensä kulkijana, jonka kanssa ei tee mieli olla tekemisissä, koska pahanpuhujat ovat myrkyttäneet mielenne. Muodon vuoksi olemme enää facebookissakaan kavereita, vaikka kaveruus hiipui jo vuosia sitten.
Ihanaa elämää teille ihmiset. Toivottavasti sen on teidän kohdalla hyvä ja elämisen arvoinen.
Minä olin aina vääränlainen kaikkialle. Joidenkin kohdalla se vaan menee niin, että parempi lähteä. Kunpa sukulaiset voisi saada ymmärtämään, että näin asiat ovat paremmin. En halua kenenkään surevan. Toivon että edes hetki olemassaolossani tuotti jollekin iloa, jonka muistosta on helppo pitää kiinni.
Minulle elämä tekee kipeää. En kuulunut mihinkään, en kuulu tänne.
Toivottavasti sielumme kohtaa muualla. Tämä elämä ei ollut sille otollinen enää.
Kommentit (33)
Älä lähde. ♡
Kerro meille lisää siitä, mikä elämässäsi on vialla. Ehkä voimme auttaa. ♡
Harva meistä kokee täällä olevansa kotonaan. Täytyy löytää ja itse luoda pieniä hetkiä, joista oma minuus heijastuu... löytää omat arvot ja uskaltaa pitää kiinni siitä, mikä on tärkeää. Sulle on oma paikka tässä maailmassa, siitä olen varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi perusteella tunnut kaipaavan ja vaativan muiden ihmisten hyväksyntää. Onneksi itselläni ei ole tuota vikaa. Suurin osa ihmisistä on nimittäin kus*päitä ja mulle on yksi hailee, vaikka ne ei minusta tykkääkään tai halua porukkaansa. Tunne on molemminpuolinen.
Älä tee sitä. Sen sijaan kirjoita kirja p*skasta elämästäsi. Siis alat vaikka heti vaan suoltaa kaiken läppärille ja keksit vielä omasta päästäs lisää karmeita yksityiskohtia. Voit myös fiktion keinoin pohdiskella, miksi kirjasi päähenkilölle tapahtui kys. asiat. Suoltelet menemään näin jonkin aikaa ja sitten, kun matskua on tiiliskiven verran, alat muokata tuotostasi, ja sitten kyseinen opus kustantajalle. Ties mitä tapahtuu! Ihmiset rakastavat tuollaista katharttista huttua. Tsemppiä ja merkityksellisyyden etsintää elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi perusteella tunnut kaipaavan ja vaativan muiden ihmisten hyväksyntää. Onneksi itselläni ei ole tuota vikaa. Suurin osa ihmisistä on nimittäin kus*päitä ja mulle on yksi hailee, vaikka ne ei minusta tykkääkään tai halua porukkaansa. Tunne on molemminpuolinen.
En kaipaa mitään muuta kuin lopullista rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö, höpö. On ihmisiä joilla on paljon huonommin asiat kuin sinulla. Älä ole luuseri vaan elä elämäsi vaikka välillä tuntuu raskaalta. Olet vielä nuori..
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa! Sinulla on kaikki mahdollisuudet saada monia onnellisia vuosia, vaikka menneisyys on ollut muuta. Toivon että annat itsellesi vielä mahdollisuuden.
Näin olen muille yrittänyt toitottaa.
Kiitos kannustamisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde. ♡
Kerro meille lisää siitä, mikä elämässäsi on vialla. Ehkä voimme auttaa. ♡
Harva meistä kokee täällä olevansa kotonaan. Täytyy löytää ja itse luoda pieniä hetkiä, joista oma minuus heijastuu... löytää omat arvot ja uskaltaa pitää kiinni siitä, mikä on tärkeää. Sulle on oma paikka tässä maailmassa, siitä olen varma.
Kiitos sanoistasi.
Olen paininut tämän toivottomuuden tunteen kanssa jo vuosia. Päässyt eteenpäin psyykaten itseäni ajatuksella, että aina on aikaa lähteä. ..
Niinhän minäkin aina sanon muille kuinka maailmassa on paikka varmasti heille...
En omalla kohdallani oikein enää usko siihen. Kunpa vain saisin sukulaiset ymmärtämään että on ihan okei lopettaa matka kesken.
Toivottavasti en loukkaa ketään herkkää ihmistä kirjoituksillani. Se ei ole tarkoitukseni. Pahoitteluni kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö. On ihmisiä joilla on paljon huonommin asiat kuin sinulla. Älä ole luuseri vaan elä elämäsi vaikka välillä tuntuu raskaalta. Olet vielä nuori..
mies51v
Totta, mutta vian ei tarvitse olla iso, kun se on mielessä. Olen hyvin pitkään käynyt näitä tuntemuksia läpi. 14 vuotiaana ja ennen sitä toivoin jo ettei minua enää olisi, vaikka en mitään aktiivista asian suhteen tehnyt.
Apua hakiessa etsitään vain jotakin suurempaa vikaa minusta. Mielestäni minussa ei ole vikaa, jos en olemassaolollani tahdo tuottaa kenellekään pahaa. Miksi minulle halutaan jatkuvasti pahaa. Tai haluttiin silloin kun vielä tapasin ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä. Sen sijaan kirjoita kirja p*skasta elämästäsi. Siis alat vaikka heti vaan suoltaa kaiken läppärille ja keksit vielä omasta päästäs lisää karmeita yksityiskohtia. Voit myös fiktion keinoin pohdiskella, miksi kirjasi päähenkilölle tapahtui kys. asiat. Suoltelet menemään näin jonkin aikaa ja sitten, kun matskua on tiiliskiven verran, alat muokata tuotostasi, ja sitten kyseinen opus kustantajalle. Ties mitä tapahtuu! Ihmiset rakastavat tuollaista katharttista huttua. Tsemppiä ja merkityksellisyyden etsintää elämääsi!
Niin, en oikein ole kirjoittajatyyppiä. Jollekin tuosta voisi olla apua.
Kiitos kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
valivali taas.
Niinpä... eihän näitä tarvitse avata, jos otsikko jo sen kertoo, että taattua itsesääliä luvassa.
Pahoitteluni tunkeutumisestani sinun henkilökohtaiseen nettitilaasi, jota ei vielä valitettavasti voi rajoittaa sisällöllisesti tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi perusteella tunnut kaipaavan ja vaativan muiden ihmisten hyväksyntää. Onneksi itselläni ei ole tuota vikaa. Suurin osa ihmisistä on nimittäin kus*päitä ja mulle on yksi hailee, vaikka ne ei minusta tykkääkään tai halua porukkaansa. Tunne on molemminpuolinen.
En kaipaa mitään muuta kuin lopullista rauhaa.
Edelleen intän, että ongelmasi on muiden ihmisten hyväksynnän tavoitteleminen. Ja jos sinusta ei pidetä tai et pääse ryhmään, niin koet epäonnistuneesi ihmisenä. Luepa aloituksesi sillä silmällä, että tajuat miten riippuvainen olet muiden hyväksynnästä. Heikko itsetunto tai itsetuntemus taustalla.
Sinä olet Jumalalle arvokas ihminen. Jeesus rakastaa sinua.
Muistan sua rukouksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lakannut välittämästä ja ainakin tällä hetkellä on sisäinen rauha, vaikka olen työtön, ei ole parisuhdetta tai ystäviä. Oikeastaan viimeinen mikä turrutti oli työuupumus, sitä ennen siis ollakseni yhteiskunnan jäsen tein minulle erittäin epäsopivaa työtä (sama työ on muitakin uuvuttanut). Ennen saatoin ajatella, että ei minun ole järkeä elää ja tilanteeni ahdisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi perusteella tunnut kaipaavan ja vaativan muiden ihmisten hyväksyntää. Onneksi itselläni ei ole tuota vikaa. Suurin osa ihmisistä on nimittäin kus*päitä ja mulle on yksi hailee, vaikka ne ei minusta tykkääkään tai halua porukkaansa. Tunne on molemminpuolinen.
En kaipaa mitään muuta kuin lopullista rauhaa.
Edelleen intän, että ongelmasi on muiden ihmisten hyväksynnän tavoitteleminen. Ja jos sinusta ei pidetä tai et pääse ryhmään, niin koet epäonnistuneesi ihmisenä. Luepa aloituksesi sillä silmällä, että tajuat miten riippuvainen olet muiden hyväksynnästä. Heikko itsetunto tai itsetuntemus taustalla.
Minulle riittäisi se ettei kukaan tahtoisi minulle pahaa tai edes ajattelisi pahasti minusta. Neutraalia vastaanottoa. Mutta aina on joku jonka hampaankoloon jouduin.
Ei minulla ole mielestäni heikko itsetunto. Se on oikeastaan aika vahva. Tulen ihan hyvin toimeen ilman mitään ryhmää ja sen hyväksyntää. En tahdo pahaa kenellekään kuka ei ketään satuta psyykkisesti tai fyysisesti. Lähteminen loisi loputtoman rauhan.
Höh, miksi välität muiden mielipiteistä? Miksi elät vain heidän kautta? Jos et saa ”heidän” hyväksyntää, niin päätät päiväsi? 39v on jo aikuinen. Nyt olisi aika elää aikuisena omaa elämää. Vain teinit ovat sairaaloisen huolestuneita muiden mielipiteistä.
Aikoinaan pidin itseäni hirviönä, ja myönnän, että silloin itsetuntoni oli todella huono.
Minua osaltaan auttoi oivallus, että myös hirviöitä tarvitaan. Ne luomakunnan otukset, joita pidämme vastenmielisinä, kuten -no- krokotiilejä tai jotain hyönteisiä, niin ne ovat kuitenkin osaltaan tarpeellisia.
Minulle löytyi paikka, ja uskon, että sunullekin löytyy.
Kärsit testosteronivajeesta. Vaimollani oli sama ongelma, mutta testosteronilisällä hänen mielialansa koheni huomattavasti ja itsetuhoiset ajatukset kaikkosivat. Asia tuli esille sattumalta oman hormonihoitoni yhteydessä.
Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa! Sinulla on kaikki mahdollisuudet saada monia onnellisia vuosia, vaikka menneisyys on ollut muuta. Toivon että annat itsellesi vielä mahdollisuuden.