Nolottaa lapsen yo-arvosanat. Kavereiden lapset ovat just tollasia 8 ällän ylioppilaita

Et vain keskustele. Ja onnittelet niitä, jotka kertovat hyvistä tuloksista. Ei sinun tarvitse vertailuun muuten lähteä.

Vaihdat puheenaiheen, jos joku vertailee? Kysy vaikka niiden jatko-opintosuunnitelmista, eiköhän lääkis-oikis-kauppis + valmennuskurssien vertailu riitä täyttämään loppujuhlan.

Sanot utelijoille, että lapsesi selviytyi oikein hyvin ja olet ylpeä hänestä.

Arvosanat ovat yksityisasioita, joista ei todellakaan ole syytä raportoida naapureille. Eikös nuori ole jo täysi-ikäinenkin?

Halutessaan hän voi korottaa arvosanojaan.

Onnea Sinulle, uuden ylioppilaan vanhemmalle! On hienoa, kun lapsesi on saavuttanut jälleen yhden etapin elämässään :)

Kuulostat aivan äidiltäni. Sitä hävetti yo-arvosanani ja jatko-opiskelupaikkani. Vasta nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin se tuntuu olevan oikein ylpeä urakehityksestäni ja ennen kaikkea vaurastumisestani. 

Vaan minä en ole laisinkaan ylpeä hänen tavastaan häpeillä tai ylpeillä muilla kuin omilla saavutuksillaan. Enkä malta olla asiasta muistuttamatta, jos asiasta tulee puhetta.

Tuttavapiirisi kuuluu useampia kahdeksan ällän ylioppilaiden vanhempia?

Voin niin kuvitella pientaloalueen akkojen nokittelevan keskustelun, jossa ylpeillään kuvehedelmien saavutuksilla. Ihan h*lvetin surullista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdat puheenaiheen, jos joku vertailee? Kysy vaikka niiden jatko-opintosuunnitelmista, eiköhän lääkis-oikis-kauppis + valmennuskurssien vertailu riitä täyttämään loppujuhlan.

Ja sitten rivien välistä on luettavissa että paskat paperit tuli. Kyllä nämä kiertelyt tiedetään, totuutta vaan ei voi peittää. Olisiko pitänyt vaatia jotain siltä lapselta niin että olisi oikeasti kehumisen aihetta tai jättää juhlinnat väliin jos ei ole mitä juhlia.

On muuten kummaa, että vain hyvin menestyneet nostetaan jalustalle. Suurin osa kirjoittaa kuitenkin keskimäärin C:n paperit.

Parempi noin kuin, että lapsi olisi näköalattomien apukoululaisten kaveri. 

Hyvin koulussa pärjänneet kaverit voivat motivoida itseäkin yrittämään ja menemään eteenpäin elämässä. 

Ihan ku ne arvosanat ihmistä määrittäs, ärsyttää jokavuotine vouhotus kuka saa eniten laudatureja. Ite en sitten yliopistoon päästyäni oo tehny yhtään mitää yo papereil, pääsyhetkelläki niiden vaikutus oli aika marginaalinen. Omissa yo juhlissa ei kukaa kommentoinu/kyselly tuloksia, toki näytin jos kysy.  Ja paperit oli keskinkertaiset, ei yhtään eximiaakaan.

En mä kertonu omia tuloksiani kenellekään, kunhan tiesivät että pääsin läpi, joten eipä niitä sitten äippäkään joutunut vertailtavaksi luovuttaa.

Häh 😂😂 Tokarista edes kiinni kouluun pääsy vaan pääsykokeesta.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Parempi noin kuin, että lapsi olisi näköalattomien apukoululaisten kaveri. 

Buaha :D

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Parempi noin kuin, että lapsi olisi näköalattomien apukoululaisten kaveri. 

Hyvin koulussa pärjänneet kaverit voivat motivoida itseäkin yrittämään ja menemään eteenpäin elämässä. 

Miten sinun vanhempasi ovat motivoineet sinut ja miten olet pärjännyt elämässäsi? Millainen uratykki olet?

noilla arvo sanoilla ei oo v*ttuakaan väliä. Ite kirjotin hikiseen C:tä ja silti tienaan hyvin.

Otat asian niin, että lapsesi kirjoitti tasoisesti, siis sillä tasolla, mitä oli lukiossa. Thats it, ja juhlia järjestämään.

"Kavereiden lapset ovat just tollasia 8 ällän ylioppilaita"

Anteeksi, mutta missä kaveriporukka, jossa on paljon 8 ällän ylioppilaita? Jo yksikin 8 ällän ylioppilas on melko harvinainen. Vuosi sitten keväällä sellaisen saavutti koko Suomessa vain neljä kokelasta.

Turha nolostella. Yo-kirjoituksissa pärjääminen ei ole mikään ennuste loppuelämälle. Itse kirjotin L:n paperit ja nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin olen työ- ja opiskelukyvytön, koska psyykeni pamahti. Heikommat arvosanat saanut siskoni opiskelee ja pärjää elämässä muutenkin minua paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Otat asian niin, että lapsesi kirjoitti tasoisesti, siis sillä tasolla, mitä oli lukiossa. Thats it, ja juhlia järjestämään.

Eli käytännössä myönnät että lapsesi on tyhmempi kuin kaverinsa ja jää alempiarvoiselle tasolle heidin nähden.

Ei niitä kahdeksan laudaturin ylioppilaita ole edes kuin iltapäivälehtien lööpeissä!

Älä häpeä lapsiasi. Minä olen enemmänkin hävennyt itseni (ei sillä, ihan ok paperit kirjoittanut, maisteriksi lukenut, mutta katunut tyhmää miesvalintaani joka traumatisoi kaikkia ja kyseessä ei ole abiturienttini isä vaan isäpuoli).

Tunnen vain iloa siitä että hänellä meni hyvin ja jotenkin tiesin sen jo ensimmäisiltä luokilta. Sellaiset pienet myöhästymiset, kirjojen unohtamiset pulpettiin ja nipon opettajan auktoriteettiin huvittuneena suhtautuminen kertoivat siitä, että tästä tytöstä ei ole huoli.

Olin tavallaan itsekkin lapsena samankaltainen ja siksi en hössöttänyt.

Hän on nyt abi. Yksi L, monta eximiaa, pari magnaa.

Minun rakas tyttäreni!