Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos miettii että onko puoliso sittenkään se oikea...niin voiko se olla oikea?
15.05.2019 |
Olen nyt miettinyt että sovimmeko sittenkään yhteen. On paljon hyviä hetkiä ja hyviä asioita, mutta jokin ei vaan natsaa. Olemme niin erilaisia. Olemme olleet jo usean vuoden yhdessä. Mitä te olette tehneet tällaisessa tilanteessa...kun en oikeasti hemmetti tiedä että ollako vai ei.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä pitäisi tarvia miettiä lainkaan.
Eikö oikeasti? Epäilen tätäkin vähän.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se oikea" on pelkkää romanttista hölynpölyä.
Mitä tarvitaan, on tarpeeksi hyvä kumppani, joustavuutta ja päätös pysyä yhdessä.
100 % täydellisyyteen ei ole koskaan realistista pyrkiä. Mutta onko kumppani tarpeeksi hyvä, sen vain sinä tiedät. Epäily on normaalia, varsinkin kun suhteesta on tulossa osa arkea ja ensihuuma loppumassa.
Sekä järki että tunteet mukaan ja mieti vaikka, miltä tuntuisi elää ilman toista. Onko yhteiselämänne sujuvaa ja mukavaa, onko rakkautta ja välittämistä, toimiiko seksi? Onko teillä yhtenevät tulevaisuuden suunitelmat? Tai mitä ikinä sitten pidätkään parisuhteelle tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
"Se oikea" on pelkkää romanttista hölynpölyä.
Mitä tarvitaan, on tarpeeksi hyvä kumppani, joustavuutta ja päätös pysyä yhdessä.
100 % täydellisyyteen ei ole koskaan realistista pyrkiä. Mutta onko kumppani tarpeeksi hyvä, sen vain sinä tiedät. Epäily on normaalia, varsinkin kun suhteesta on tulossa osa arkea ja ensihuuma loppumassa.
Sekä järki että tunteet mukaan ja mieti vaikka, miltä tuntuisi elää ilman toista. Onko yhteiselämänne sujuvaa ja mukavaa, onko rakkautta ja välittämistä, toimiiko seksi? Onko teillä yhtenevät tulevaisuuden suunitelmat? Tai mitä ikinä sitten pidätkään parisuhteelle tärkeänä.
Tämä "riittävän hyvän" konsepti toimii kokemukseni pohjalta ihan hyvin siihen asti, kunnes vastaan tulee se muutaman prosentin täydellisempi. Silloin sitä päätöstä vasta koetellaan toden teolla.
No, pitkässä suhteessa saattaa joutua miettimään, ihmiset kasvaa ja muuttuu vuosien kuluessa. Esim 10-20vuotta on pitkä aika, etenkin jos on tavattu jo parikymppisinä nuorina. Meilläkin tapahtunut yhtä ja toista parisuhteessa, elämässä ja yksilöinä reilu kymmenessä vuodessa. Joskus joutuu miettimään ollaanko sittenkään niin samanlaisia kuin luultiin, ja haitaako se sitten jos ei olla. Olisiko joku toinen sopivampi. Meneekö tulevaisuuden haaveet yksiin.
Kaksikymppisenä esimerkiksi minulla ei ollut edes kunnon konkreettisia tulevaisuuden haaveita. Olin ihan raakile ihmisenä. Olen muuttunut todella paljon, löysin intohimoni, ja teen työtä sillä alalla. Ala on viemässä minua kauas kotipaikkakunnalta töihin, ja nyt nähdään mistä tämä parisuhde on tehty. Tiedän että on olemassa paljon saman henkisiä ihmisiä joiden kanssa jakaa elämää, mutta he eivät ole silti puolisoni. Eikä hän ole korvattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä pitäisi tarvia miettiä lainkaan.
Eikö oikeasti? Epäilen tätäkin vähän.
-ap
Saahan sitä epäillä. Mutta "se oikea" on sellainen asia, jonka tietää sitten kun tietää, ilman epäilystä, ilman rationalisoimista, ilman muttia. Sen tuntee koko kehollaan ja mielellään. Se on varmuuksista suurin. Se on itsestäänselvyys - tukipilari, jonka varaan kaiken muun voi laittaa elämässä nojaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se oikea" on pelkkää romanttista hölynpölyä.
Mitä tarvitaan, on tarpeeksi hyvä kumppani, joustavuutta ja päätös pysyä yhdessä.
100 % täydellisyyteen ei ole koskaan realistista pyrkiä. Mutta onko kumppani tarpeeksi hyvä, sen vain sinä tiedät. Epäily on normaalia, varsinkin kun suhteesta on tulossa osa arkea ja ensihuuma loppumassa.
Sekä järki että tunteet mukaan ja mieti vaikka, miltä tuntuisi elää ilman toista. Onko yhteiselämänne sujuvaa ja mukavaa, onko rakkautta ja välittämistä, toimiiko seksi? Onko teillä yhtenevät tulevaisuuden suunitelmat? Tai mitä ikinä sitten pidätkään parisuhteelle tärkeänä.
Tämä "riittävän hyvän" konsepti toimii kokemukseni pohjalta ihan hyvin siihen asti, kunnes vastaan tulee se muutaman prosentin täydellisempi. Silloin sitä päätöstä vasta koetellaan toden teolla.
Silloin se on kiinni mm. siitä, arvostaako ylipäätään pitkää parisuhdetta ja sitoutumista.
Parisuhdetta arvostavalle se, että oman kumppanin kanssa tulee niin paljon yhteistä historiaa ja että oppii tuntemaan toisen niin läpikotaisin, luo rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka toimii myös vahvana etuna verrattuna niihin vastaan tuleviin ihastumisiin. Silloin on helppo järkeillä, että suhteessa pysyminen kannattaa. Toki voi joutua vielä myöhemminkin tilanteisiin, joissa sitoutumista joutuu punnitsemaan uudelleen, sitä en kiistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään "sitä oikeaa". Jokaiselle ihmiselle on olemassa monta sielunkumppania. Ei vain yhtä.
Minua ihmetyttää, että edes joutuu miettimään tuota. Kun on sen oikean kanssa, siitä ei ole epäilystäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään "sitä oikeaa". Jokaiselle ihmiselle on olemassa monta sielunkumppania. Ei vain yhtä.
Voi olla, mutta sillä ei ole merkitystä, montako potentiaalista "sitä oikeaa" maailmassa olisi, kun vain yhden kanssa yleensä saa olla naimisissa tai on mahdollista olla parisuhteessa. Siitä riippumatta sen kyllä tietää sitten, jos tällaisen ihmisen on kohdannut, eikä tarvitse kyseenalaistaa tai kysellä tai vertailla ja pisteyttää millään pinnallisilla yhteensopivuusanalyyseillä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että edes joutuu miettimään tuota. Kun on sen oikean kanssa, siitä ei ole epäilystäkään!
Meitä on niin moneen junaan. Jotkut ihmiset kyseenalaistavat ja epäilevät elämässään ihan kaikkea, toiset menevät laulellen siitä mistä elämä milloinki sattuu kulkemaan. Eikä kumpikaan tapa välttämättä ole toista huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä yhtä ainoaa oikeaa ei ole olemassakaan. Kaikki parisuhteet vaatii kompromisseja. Jos olet aivan varma, että haluat erota, niin ota ero.
Niin, jos mietit, onko se toinen minulle "se oikea", olet tuskin sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen oikean" jotkut kokevat jotenkin mystillis-romanttisesti, mutta pohjimmiltaan sekin tunne syntyy varmasti ihan käytännön asioista. Jos asiat toimivat toisen kanssa jouhevasti, luontevasti ja ilman konflikteja ja lisäksi on rakastumisen tunne, siitä syntyy se kokonaisuus mikä saa kokemaan että hän on nyt jotain erityistä.
Jos tuntuu, että erilaisuutenne aiheuttaa toistuvasti vaikeuksia tai ette pysty täysin ymmärtämään toisianne ja puhumaan asioita läpi, niin sitten voi olla ettei puoliso ole ihan täysin sopiva valinta.
Loppujen lopuksi on kyse siitä, viihdytkö suhteessa niin hyvin että olisit valmis olemaan siinä loppuikäsi. Väkisin ei kannata vääntää, joskus ollaan kerta kaikkiaan liian erilaisia.
Väkisin vääntäminen ei tosiaan kannata. Sitä voisi kuvitella että oikein kovasti yrittämällä vähitellen sopeudutaan toisiinsa ja kovasti tahtomalla se rakkaus alkaa kukoistaa. Näin ei käy. Ajan kanssa ristiriidat vain syvenevät ja kaikki koettu kurjuus kasautuu. Lisäksi eroaminen käy aina vaikeammaksi mitä enemmän aikaa ja vaivaa on panostanut ja yhdessä oltu.
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä pitäisi tarvia miettiä lainkaan.