Treffailujen päätteeksi kiitoksena uupumus ja nollamielenkiinto kaikkia kohtaan
Onko kuinkakin yleistä? En halua enää käydä treffeillä. En halua miestä edes seksin takia. Katson mieluummin yksikseni pornoa kuin yritän hakea seuraa.
Takana useampikin epäonnistunut seurusteluyritys, jossa alun miedon innostuksen jälkeen löysin itseni tilanteesta, jossa koin kumppanin olevan huonoa seuraa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja päätin suhteen.
Meneekö tämä tila odottamalla ohi? Olen ihan lastentekoiässä ja periaatteessa haluaisin löytää kumppanin. Masentavat kokemukseni ovat johtaneet siihen, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa vastakkainen sukupuoli (eivät naisetkaan). Niin ja olen aiemmin pitänyt todella paljon seksistä sekä ollut halukas sitä harrastamaan hyvän kumppanin kanssa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Oliko se niin, että 1,2 miljoonaa asuu yksin. Aika yleistä.
Jos ei löydy hyvää, parempi yksin. Niin se on.
Juuri näin. En itse ainakaan usko, että haluni enää kohtaavat kenenkään kanssa. Hyvää ei löydy ja monet muut syyt tekevät parisuhteen ja seksin mahdottomaksi. Itsetyydytys mukavaa, yleensä ihmisillä on sellaisia komplekseja seksuaalisuutensa kanssa, että en halua lähteä sellaisia enää purkamaan kenenkään kanssa. Paremmin menee kun tyytyy itseensä.
Kuuluisiko tämä teksti päiväkirjaasi eikä tänne vai mikä ekshibitionismi tässä on takana?
Kuulut siis siihen suureen syhmään ihmisistä, joille ei kepaa ne, joille itse kelpaisi. Eipä siinä mitään, sinkkuus on ihan hyvä vaihtoehto.
Minulla sama. Haluaisin löytää kumppanin, mutta ketään kiinnostavaa ei löydy. Pettymykset masentavat niin että en jaksa enää yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Oliko se niin, että 1,2 miljoonaa asuu yksin. Aika yleistä.
Jos ei löydy hyvää, parempi yksin. Niin se on.
Eivät kaikki yksinasuvat kyllä sinkkuja ole.
Mutta kyllä, yhä yleisempää sekin on.
Sama täällä. En ole enää pariin vuoteen jaksanut treffailla. Ajattelin että kyllä se oikea sitten tulee vastaan kun on tullakseen mutta eipä taida tulla.
Joo! En mäkään jaksa enää. Luulen, että meitä on monta. Haaveilin vielä lapsesta miehen lisäksi, mutta eipä voi mitään. En jaksa tavata enää yhtäkään tindermatchiani.
Sama kokemus. Mutta minulla se onnekas tilanne, että lapset tehty (heille hyvän isän kanssa). Olen muutenkin hyvin onnellinen. Ehkä se on myös ollut jarruna miehen "löytymiseen". En jaksa kiinnostua, jos ei oikeasti kunnolla kolahda. Eikä ole kolahtanut :D
Mun treffailukumppani paljastui rikolliseksi, kovin ovelaksi kylläkin. En itsekään ole mikään pyhäkoululainen, mutta kun alkoi tehtailemaan rikoksia, joista voi saada vankeutta rangaistukseksi loppui kyllä halu minkäänlaiseen yhteydenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Haluaisin löytää kumppanin, mutta ketään kiinnostavaa ei löydy. Pettymykset masentavat niin että en jaksa enää yrittää.
Sama juttu, ei mitään mielenkiintoa treffailuun enää. Se on loppujen lopuksi todella raskasta ja aikaavievää hommaa eikä johda mihinkään. Suurin ongelma minullakin on se, että kiinnostun hyvin harvasta miehestä. Jos täyttä kiinnostusta ei herää, en näe järkeä jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mun treffailukumppani paljastui rikolliseksi, kovin ovelaksi kylläkin. En itsekään ole mikään pyhäkoululainen, mutta kun alkoi tehtailemaan rikoksia, joista voi saada vankeutta rangaistukseksi loppui kyllä halu minkäänlaiseen yhteydenpitoon.
Mäkin tunsin tällaisen miehen. Piti itseään huippuälykkäänä ja sitähän se oikeasti oli kun ei jäänyt kiinni mistään rikoksistaan. Tavallaan fiksua. Kieh kieh.
Voi kun mä olen niin niin niin suosittu mutta mä en jaksa ketään en ketään niistä miehistä. Mä sytyn niin harvoista, muut ei tunnu missään, ihan turhaa jengiä, mutta kun ne kaikki haluaisi minut. Tää on niin raskasta.
Oliko se niin, että 1,2 miljoonaa asuu yksin. Aika yleistä.
Jos ei löydy hyvää, parempi yksin. Niin se on.