Miten nauttia elämästä syrjäytyneenä ja rahattomana?
Aina kun katsoo instaan tms on joku ostanut itselleen esim Parikan kengät, kun vuosi ollut raskas. Näin voi keskituloinen itseään palkita. Miten ikuisesti rahaton voi palkita itseään?
Kommentit (16)
No niinpä! Kyllä köyhän ja työttömän elämä on paljon raskaampaa kuin normaalin työssäkäyvän, ja köyhä ennemminkin ansaitsisi palkinnon sinnikkyydestään ja tsemppaamisestaan.
Eikö tietoisuus siitä, että mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän tuhoaa maapalloamme, ole palkitseva?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tietoisuus siitä, että mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän tuhoaa maapalloamme, ole palkitseva?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tietoisuus siitä, että mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän tuhoaa maapalloamme, ole palkitseva?
Ei todellakaan. (ei ap)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tietoisuus siitä, että mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän tuhoaa maapalloamme, ole palkitseva?
Sama tuli mieleen. Vähemmän rahaa, vähemmän kulutusta. Luonto kiittää! 😊
Plus itseään voi palkita rahallisesti ympäristöä tuhoamattakin.
Eikö ole mitään muuta mitä haluat kuin ostaminen? Ei kiinnostaisi Parikan kengät ostaa yhtään, ei olisi kyllä varaakaan. Itse nautin liikunnasta (kävely ilmaista, kansalaisopiston ja kaupungin jumpat halpoja), kirjaston tarjonnasta, lemmikin hoitamisesta, taidenäyttelyistä (ilmaisia), museoista (sain museokortin joululahjaksi), kielten opiskelusta omatoimisesti ja joskus käyn halvoissa matkakohteissa. Syrjäytyneellä on paljon vapaa-aikaa, mistä työssäkävijä voi vain haaveilla.
No enpä tiedä, onko elämästä nauttiminen yhtä kuin kenkien ostaminen. Minä ostin joskus paljon kaikenlaista, mutta olin ahdistunut. Ostaminen ei oikeasti tuntunut palkinnolta, vaikka ajattelin aina palkitsevani itseäni ja ansaitsevani tämän ja tuon. Oikeasti täytin vaan tyhjää tilaa henkisellä tasolla. Hassasin rahat kaikkeen turhaan, nyt olen paljon köyhempi ja joudun miettimään mihin on varaa, mutta oikeasti olen paljon onnellisempi. Olen löytänyt ihmisiä, joita kiinnostaa ajatukseni ja jotka osoittavat arvostusta enkä koe enää tarvetta hoitaa yksinäisyyttä tavaralla tai yrittää hakea hyväksyntää ostamalla jatkuvasti muodikasta päälle pantavaa.
Kato netflixiä ja pelaa pelejä. Vi ttuun kaikki muut.
Mä nautin siitä kun ulkoillessa kerään kassillisen pulloja ja saan ilta-alesta pakastimen täyteen "ilmaiseksi". Nautin kirjojen lainaamisesta ja luonnosta. Nautin rahan säästämisestä ja säästöillä ostetuista kalastustarvikkeista. Nautin itsepyydystettyjen kalojen valmistamisesta. Nautin lenkkeilystä ja yrttien kasvattamisesta. Siinä jotain esimerkkejä.
Luonnossa liikkuminen on ilmaista ja sitä voi tehdä yksinkin. Musiikki, kirjallisuus, elokuvat tuottavat iloa, ja niitä saa ilmaiseksi kirjastosta ja Youtubesta. Ruoanlaitto ja leipominen ilahduttavat ja niistä saa nautintoa ja siinä saattaa säästääkin.
En tiedä, mikä on suhteesi uskonasioihin, mutta uskovaisena saan iloa uskonsuhteestani Jeesukseen, ja se on ilmaista. Kuuntelen Raamatunopetusta, saarnoja ja hengellistä musiikkia. Tämä auttaa myös sen kautta, että vaikuksia on helpompi kestää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos ei pysty elämään olematta kateellinen menestyville niin sitten ainoa keino on lopettaa iniseminen ja hommatta sitä menestystä ja materiaa itsellekin. Se on kaikille mahdollista ja sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin siitä kun ulkoillessa kerään kassillisen pulloja ja saan ilta-alesta pakastimen täyteen "ilmaiseksi". Nautin kirjojen lainaamisesta ja luonnosta. Nautin rahan säästämisestä ja säästöillä ostetuista kalastustarvikkeista. Nautin itsepyydystettyjen kalojen valmistamisesta. Nautin lenkkeilystä ja yrttien kasvattamisesta. Siinä jotain esimerkkejä.
Tällaisia asioita on tullut vuosikymmenet tehtyä. Nyt olisi kiva keksiä jotain uutta.
Nämä ovat varmaan aika ilmiselviä "pikkujuttuja", mutta listaanpahan nyt kuitenkin:
Kunnon pitkät yöunet, ja vieläpä oikein mehustelee sillä, että saa maanantaiaamuna jäädä sänkyyn muhimaan kun moni muu menee töihin – yksi isoin karhunpalvelus minkä työtön voi itselleen tehdä onkin nousta sängystä Heti herättyään, kuin olisi muka jotain tärkeääkin tekemistä. Oikeasti, maailma-- tai tässä tapauksessa se aamukahvi ja tuoreet uutiset voivat kyllä odottaa sen puoli tuntia.
Ruoanlaitto pitkän kaavan kautta – aikaa kyllä on. Ja mikään ei estä korkkaamasta olutta vaikka klo 11:34 tiistaina! Halvallakin saa hyvää, kunhan malttaa kierrellä, eikä tyydy pyrähtämään siihen riistohintaiseen lähikauppaan puolta tuntia ennen sulkemisaikaa.
Ja jollei se käynyt edellisistä tarpeeksi hyvin ilmi, niin aika on oikeastaan ihmisen tärkein "kulutushyödyke". Tee vaikka mielessäsi tai miksei ihan paperillakin laskelmat siitä, kuinka paljon sillä keskituloisella tuttavallasi menee päivässä aikaa aamulla töihinlähtöön valmistautumiseen, sitten työmatkoihin, sen jälkeen itse duunipäivään, ja lopulta töistä "palautumiseen", niin henkisesti kuin fyysisestikin. Laske, kuinka monta vapaata, oikeasti kiireetöntä/stressitöntä tuntia hänelle päivään jää, jos nukkuakin pitäisi sellaiset 6-8h.
Sen jälkeen laske omat statsit. Vaikka nukkuisit 12 tuntia yössä, sinulla on silti tuntikaupalla enemmän pelivaraa verrattuna kehen tahansa perusduunariin. Sitten voitkin alkaa miettiä, mitä sillä kaikella Vapaudella teet.
T. Pitkäaikaistyötön, jolta ironisesti meinaa itseltä loppua tunnit vuorokaudesta kesken, kun olisi niin paljon kaikkea kivaa. :D
(Ja ennen kuin joku tulee marmattamaan jälleen yhdestä laiskasta, "kotona makaavasta" työttömästä, niin säännölliset tulotkin OLISIVAT kivat. Mutta kun niitä ei järjesty noin vain sormia napsauttamalla, niin sitten nautitaan siitä, mitä ON.)
Lakkaa olemasta syrjäytynyt ja hakeudu koulutukseen jos et nyt heti töihin pääse. Et sinä syrjäytyneenä nauti elämästä mitenkään. Kokemusta on.
Heti ensimmäisenä vinkkinä se, että pysyttelee pois Instagrammiloista sun muista someista.