En ymmärrä miten ihmiset pystyy syömään raakaa sipulia. Itse en oo vielä kolmikymppisenäkään oppinut.
Salaattiin yritän laittaa, punasipulia, kun onhan se terveellistä. Mutta kun puree salaatin joukossa sitä sipulia, niin kurkkua polttaa, nenän sieraimia polttaa. Nielaisee sipulin palan niin ruokatorvea alkaa välittämästi polttaa, polttaa niin kauan että sipuli poistuu mahalaukusta kauemmas. Yrittää juoda vettä päälle, että polte vähän helpottais, niin polttaa vaan vielä enemmän. Lisäksi makuaisti turtuu eikä mikään muu salaatissa maistu enää miltään.
Kommentit (17)
No ei kai ole edes pakko oppia syömään.
Mä tykkään raa'asta sipulista, mutta mun vatsa ei vaan kestä sitä. Saan armottomat vatsanväänteet. Paistettuna kyllä voin syödä.
No jotkut pystyy syömään habanerollakin maustettua tulista ruokaa.
Kokeile jotain miedompaa lajiketta, esim. salottisipulia.
Älä yritä jyrsiä sitä suomalaista keltasipulia. Hopeasipuli, mieto punasipuli tai salottisipuli loukkaa makuaistia paljon vähemmän.
Jaa. No mä en ymmärrä miten joku voi syödä lammasta tai vuohenjuustoa. Maistuvat märältä lapaselta.
Mulla sama. Mies haluaisi laittaa sipulia salaattiin, mutta mä en maista enää mitään muuta.
Kaveri teki kerran jotain salaattia, jossa oli vesimelonia ja sipulia ja se on hirveintä, mitä olen ikinä syönyt. Anteeksi ystävä, söin kyllä kiltisti vedet silmissä.
Hankala sanoa, tottuuko sipulin makuun. Tuo polttaminen ei kyllä kuulosta hyvältä. Kannattaisi muuten veden sijaan juoda piimää tai jotain maustamatonta jugurttia, se helpottaa polttoa paremmin kuin vesi. Olen itse vasta kolmekymppisenä tottunut muutamiin makuihin joista on sittemmin tullut ihan herkkuani.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No mä en ymmärrä miten joku voi syödä lammasta tai vuohenjuustoa. Maistuvat märältä lapaselta.
Joo, lampaasta pystyy kyllä valmistamaan varsin villanmakuista syötävää. 😂
Kyllä sen pystyy välttämäänkin jos tietää mitä tekee. Karitsasta (lampaan lapsi) ei tule villanmakuista koskaan, kai se ei ole pitänyt sitä villatakkia tarpeeksi kauan että maku tulisi läpi.
Mä opin vasta nelikymppisenä syömään raakaa sipulia.
Ihan ohuen ohuita siivuja salaatin joukkoon punasipulia, jopa leivän päällä menee. Veitsen pitää olla todella terävä.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi väkisin syödä jos kerran ei pysty?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sitä pitäisi väkisin syödä jos kerran ei pysty?
Tätä minäkin tulin kysymään. Lähenen neljää kymmentä enkä vieläkään voi sietää suolakurkun makua missään, ikinä. Ei auta vaikka sen ottaisi esim. sämpylän välistä pois, maku jää silti. Sama ruokalautasella, se kuvottava maku imeytyy kaikkeen. Ykä :p
Joten en siis syö suolakurkkua. Simppeliä.
Jokainen tyylillään. Itse en haluaisi syödä salaatilla, kinkulla, juustolla ja tomaatilla täytettyä eväspatonkia, jos siinä ei olisi myös ohueksi leikattuja punasipulirenkaita mukana.
Mullakin on ongelmia raa'an sipulin syömisessä. En vain pidä siitä. Harmi vain, että moni muutoin houkuttelevan tuntuinen salaatti sisältää raakaa sipulia ja sitten en voi syödä sitä, kun tuntuu, että se sipuli peittää kaiken muun alleen. Minusta se on suorastaan typerää, kun on tällainen "sipulivamma", koska muut sitten ihmetelee, että "mitä, sipulihan on hyvää, mikset tykkää, ootko jotenkin lapsellinen". Mutta ei voi mitään, ei voi väkisinkään tykätä.
Ei kai sitä kannata väkisin syödä jos se tuollaista aiheuttaa.
Minä kuulun niihin jotka saattavat siivuttaa sipulia naposteltavaksi. Jos näen leikkuulaudalla sipulia niin syön kyllä kuormasta. Tungen raakaa (ja kypsää) sipulia lähes kaikkeen.
Aloittajan kaltaisia oireita ei ole ollut koskaan. Jos sipuli ei vain sovi joillekin? Joku yliherkkyys tai allergia?
silloin sipuli on leikattu väärin. Kato joku opetusvideo juutuubista ja leikkaa sen mukaan niin saat sipulin oikean maun esiin. Sipuli ei polta eikä ole kitkerä oikein leikattuna!