Mutsi the narcist

Olen 13v tyttö. Tiedän, että vanhemmillani on jonkunlaisia narsistisia piirteitä, ja aika vahvoja sellaisia onkin. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana, ne ovat korostuneet. He todella herkästi suuttuu mulle, vaikka en olisi tehnytkään mitään väärää, ja syyllistystäkin tässä talossa on. Ja aina kun kerron heille jotain tyyliin, että en ole tehnyt niin, mitä ne luulee, niin alkaa taas se, että "älä puhu paskaa!" roundi. En kestä enää, ja se on todella rasittavaa. Lasketaanko se ylisuojeluksi, jos kysellään usein minne menet, miksi, kenen kanssa, milloin? Koska he kyselevät juuri noita kysymyksiä, niin kiinnostaisi tietää. Mulla on pikkusisko, ja häneen ei ikinä syyllistys kohdistu, mutta miksi se olen aina mä jolle valitetaan? Mun suku aina kehuu siskoani, he "lellivät" häntä, ja aina huonot asiat ovat mun syytä. Viimekerralla, kun tulin kotiin koulusta, niin oli kotona hirveä huuto päällä. Alkoi heti kun menin ovesta sisään. Olen kirjoittanut tämän paskan alusta lähtien päiväkirjaa, ja se on helpottanut mua tunnistamaan asioita, ja tunteita etukäteen. Äitini on yleisesti ottaen se, joka huutaa, syyttelee, on vihainen puoli, haukkuja, joka pitää mua jollain tavalla ulkopuolisena, ja kilpailijanaan(?). Isäni ei näytä tekevän asialle mitään, vaikka siitä tietääkin. Ei kuulemma halua riidellä. Mua on joskus tukistettu( en tarkkaan muista, mutta äiti suuttui mulle jostain, joka hänen mielestään oli "paha" asia), ja mun luottamus vanhempiini on huomattavasti vähentynyt. Kukaan ei voi auttaa mua, koska kaikki pelkää, että joutuu huonoihin väleihin äitini kanssa. Koko suku on täynnä narsisteja ja marttyyrejä. Mieluiten viihdyn yleisesti ottaen huoneessani, tai no, koko yläkerta on mun private area. Pelottaa välillä tulla kotiin, kun ei tiedä tarpeeksi etukäteen, mihin paskaan seuraavana joutuu. En ole ikinä tehnyt mitään pahempaa, kuin huutamista, muutama kerta joskus oikein vihaisena löinkin kovaa. Oli pakko saada tämä aivoista pihalle, en jaksanut päivyriin kirjoittaa ajatuksia tällä kertaa