Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lasten sotkua
11.05.2019 |
Olen pienestä pitäen osallistanut lapset siivoukseen, opettanut, kannustanut, palkinnut, muistuttanut ja (inhimillisen) systemaattisesti vaatinut. Siitä huolimatta joka ikinen askarteluroska, riisuttu vaate, luettu kirja ja käytetty astia jää juuri niille sijoilleen, ja sen paikalleen vieminen vaatii useita kehotuksia. Kuka tällaista elämää jaksaa? Ihan per.seestä niille lapsillekin kun yks koko ajan kulkee perässä ja nalkuttaa, mutta onko se vaihtoehto sekään että antaa olla vaan, hautaudutaan sontaan, syödään sormin ja kuljetaan alasti?
Veikkaan että lasten oppimista hidastaa tuo armas puolisoni, joka ei vaadi eikä ohjeista mitään vaan kantaa lapsille herkkuja pöytään vaikka siinä seisoo kahden edellisen aterian astiat ja puhdasta vaatetta käskystä sohvalle vaikka käytetyt kalsarit lojuu lattialla.
Kommentit (3)
Niin sympatisoin sua! Lasten kanssa oleminen on ihanaa muuten, mutta toi jäätävä sotku..! Olen yh joten ei ole toista aikuista auttamassa. Lapset kyllä siivoavat jälkensä, jos vaadin, mutta automaattisesti eivät sitä tee. Puuh! Lohduttaudun sillä, että tiedän että sitten kun lapset lentävät pesästä tulen kaipaamaan näitä vuosia, kun lapset olivat vielä pieniä ja oltiin paljon yhdessä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama juttu. Päiväkodista ja kavereiden vanhemmilta saatu palautetta, että lapset siivoavat reippaasti jälkensä. Kotona vaan ei onnistu... menee hermot minullakin.
Ja lisään vielä että meillä saa leikkiä ja leikit ja projektit olla välillä levällään, mutta jos nyt ulkovaatteet edes useimmiten menisi naulakkoon ja astiat pois pöydästä niin hyvä.