Onko henkistä pettämistä jos platonisesti rakastaa molemminpuolisesti toista miestä, omaa miestä maallisemmalla tavalla?

ap

Ja kyllä omatunto soimaisi jos itse moista harrastaisin.



Yhtä paha kuin fyysisellä puolella suutelu, kevyet hipaisut......

Eikö ihmiset osaa ajatella mitään itse?

Sen vielä voisin jotenkin antaa anteeksi miehelleni mutta en sitä jos hän rakastaisi jotain toista enemmän tai yhtä paljon kuin minua.

Mutta se henkinen side on sanoinkuvaamaton, " soulmate" tunne. Käytönnössä niin, että katsellaan toisiamme, tarkkaillaan toistemme luonteenpiirteitä jne, ihaillaan toisiamme. Puheenaiheet kuitenkin yleistä tasoa. Mutta ei tarvita sanoja, jopa telepatia pelaa välillämme. Tämä on eräs nuoruudenrakkaus, ennen miestäni jo. Koen vaan tosi huonoa omaa tuntoa siitä että välillämme on edelleen tälläistä.



ap

löydettyään todelliset sielunkumppaninsa, kunnes paljastui, että he olivat lapsena eri perheisiin adoptoidut kaksoset...

Tälläinen sähkökenttä tulee välillä välillemme vaikkei oltaisi pitkään aikaan tavattu, eikä silloinkaan tavattaisi. Kuulostaa varmaan hörhöltä mutta näin on.



Ja todella, on siis huonoa omaatuntoa asiasta. Tuota miestä tapaan todellakin harvoin, mutta nämä meidän välit säilyy vaikka oltaisi vuosikymmen tapaamatta.



Toisaalta, en koe häntä todellakaan potentiaalisena seurustelukumppanina tms. En tahtoisi häntä aviomiehekseni. En kaipaa hänen luokseen fyysisesti. Henkisesti pelkkä hänen läsnäolo tai tieto että hän on jossain, auttaa jos on rankkaa.



ap

Samaa mieltä kuin 7, eivätkö ihmiset tosiaan osaa ajatella itse...

pitää exääsi sinun soulmatena niin et anna miehellesi mahdollisuutta että miehestäsi voisi tulla soulmatesi. Itse pistäisin välit poikki tai katkolle tuohon exään niin pitkäksi aikaa että suhde omaan mieheen kehittyy vahvemmaksi.

Mutta todella todella hyvät kaverit, rakkaat kaverit ollaan oltu. Ja välit olen pistänyt poikki siten ettei enää tavata, kuin äkillisesti sattumalta, mutta ne välit jotenkin silti pysyy. Täytyy kait yrittää vielä kovemmin. Jotenkin itse koen, että on sillä välillä, onko pettämistä vai ei. Tavallaan ei, koska se on niin lähellä ystävyyttä. Tavallaan sitten on... :(



ap

ap

Henkinen kiintymys ja vaikea olla puhumatta hänen kanssaan viikonloppua pidempään.

Ollaan samassa työpaikassa, mutta eri työtehtävissä.

Nähdään satunnaisesti.



En huolisi häntä puolisokseni. Ulkoinen olemus ei ole kiinnostava, enkä kaipaa läheisyyttä häneltä.



En koe tätä pettämisenä, kun mieheni tietää tästä!

ilman, että haluaisit fyysisesti pettää puolisoasi, ei sinun minusta tarvitse tuntea syyllisyyttä. Uskon, että olemme kaikki energiaa ja tuota energian välitystä kutsutaan rakkaudeksi. Ihmisen fyysinen olomuoto monimutkistaa turhaan yksinkertaisia asioita. Maailmassa ei voi olla liikaa rakkautta / energiaa. Nauti tunteestasi ja anna onnentunteesi tehdä läheisesi onnelliseksi.