Voiko yli 2veelta edellyttaa hetkisen itsenaista leikkia, etta aiti saa olla kayttaa vartin esim kahvinjuomiseen tai muuhun turhaan kuten vaikkapa tama av.

Vaatii tietysti jonkun verran ' koulutusta' , jos lapsi kuvailemallasi tavalla vaativa.

Silleen oppisi käyttämään mielikuvitusta ja keksimään itse leikkiä. Onnistuuko piirtäminen, maalaaminen tms yksin? En mä ainakaan niitten piirrettyjen eteen laittaisi.



Varmaan riippuu lapsen luonteesta viihtyykö yksin, toiset viihtyy pitkiäkin aikoja leikkimässä itsekseen tai " mielikuvituskaverin" kanssa.

meillä esikoinen on nyt vasta, 6 vuotiaana, alkanut leikkiä itsekseen. Kuopus, nyt 2½v, on leikkinyt pieniä hetkiä itsekseen, siis ihan itsekseen ei edes isoveljen kanssa, jo varmaan vuoden verran. Pisimmillään jopa 30 - 45 min kerrallaan.



Toinen viihty itsekseenkin, toinen ei sitten ollenkaan.

Lapsesta tietysti riippuu miten tuo käytännössä onnistuu. Itse olen kyllä omat lapseni opettanut siihen että äiti ei todellakaan ole joka hetki käytettävissä.

a lapseni seurassa lähes jokaisen valveillaolohetken.



Mutta nyt alkaa joku raja tulla vastaan. Tarvitsen omia hetkiä. Mutta en osaa vaatia lapselta rauhaa. Koen jopa huonoa omaatuntoa siitä, jos vaadin omaa rauhaa tehdäkseni jotain " turhaa" , kuten tämä toiminta tässä parhaillaan.



Mutta pakko tähän on tulla muutos, koska lapsi on jättämässä pois päiväuniaankin, eikä mulla jää edes sitä pientä hengähdyshetkeä keskelle päivää.



Vinkkejä? MEnenkö vain omiin oloihini ja ohjaan marisevan ja ripustautuvan lapsen takaisin lelujensa ääreen? :)



ap

Tottakai lapsi aluksi protestoi mutta hyväksyy kyllä tilanteen kun et anna periksi.

Itse en välttämättä edes ohjannut lasta muun tekemisen pariin, ilmoitin vain että äiti lukee nyt lehden. Ja sitten luin, enkä kiinnittänyt mitään huomiota marinoihin. Paitsi tietysti jos oikea hätä tuli.

Vierailija:

Vinkkejä? MEnenkö vain omiin oloihini ja ohjaan marisevan ja ripustautuvan lapsen takaisin lelujensa ääreen? :)

ap

Minä olen kyllä lapsen käytettävissä koko ajan, vaikka puuhailenkin omia juttuja. En siis vaadi ehdotonta rauhaa itselleni lehteä lukiessa tms. vaan lapsi saa tulla kertomaan asioitaan, mutta en vain silloin lähde seuraksi leikkimään.

Tällä välillä olen kolmesti vienyt lapsen takaisin junaratansa pariin. KÄy kiskomassa minua hihasta, hakkaa konetta ja yrittää tunkea syliin.



Mutta eiköhän se tästä, kun olen jämäkkä ja pidän itse mielessä että mulla on oikeus tähän. :)



ap

ap

Meillä juuri 3v. täyttänyt lapsi ja enimmäkseen kaipaa leikkikaverikseen äitiä tai isää. Usein leikkii yksinään, mutta jommankumman meistä on istuttava vieressä. Itse keksii ja ohjailee paljon leikkejä, mutta tarvitsee jostain syystä sen vieressä istujan.



Omaa aikaa olen ottanut ihan hyvällä omalla tunnolla istuttamalla telkkarin ääressä. Näin saa mainiosti puoli tuntia " huokaista" tai tehdä jotain omaa juttua.



Meillä toimii myös joskus sellainen, että leikin jonkun aikaa lapsen kanssa ja sitten irrottaudun omiin juttuihini. Selitän ennen lähtöäni, että äiti menee nyt lehden lukemaan ja kahvin juomaan tms. ja tulee sitten takaisin. Teen hommani ja lupaukseni mukaisesti jatkan sitten jonkun aikaa leikkejä.

Aina on nuorin innolla otettu leikkiin, ja äiti saa puuhata kotitöitä tai juoda kahvia, lähellä mutta rauhassa.



Tämä tietty ei helpota ap:n tilannetta mitenkään, mutta jotain hyvääkin meillä, kun on välillä tullut peetä niskaan, kun on liikaa lapsia liian lyhyin ikäeroin. ;)

minulla on yksi lapsi, tosin reilusti alle kaksivuotias. pidän kahvitauon joka päivä niin, että lapsi leikkii joko yksin lelujensa kanssa tai sitten istuudun lattialle hänen kanssaan lukemaan lehteä ja juomaan kupposen. monesti lehden luku keskeytyy, mutta minua se ei häiritse. pääasia että näen lapsen koko ajan (on aika vilkas tapaus).



meillä on niin pieni koti että keittiö ja olohuone on yhtä tilaa ja leikkikalut ovat olohuoneessa.