adobtoitavaksi antaminen abortin vaihtoehtona

Olen lehdestä lukenut näitä tarinoita ja itsekin tunnen erään joka on suomessa annettu adobtoitavaksi heti synnytyksen jälkeen. Onko niin että aina tarjotut vaihtoehdot ovat joko pidä lapsi tai tee abortti... eikös ennen aborttia asioista keskustella terveydenhuoltohenkilöstön kanssa? Tarjoavatko silloin tätä mahdollisuutta synnyttää lapsi ja luopua hänestä sitten?



Itse uskoisin tälläisen vaihtoehdon olevan naiselle aborttia parempi. Perustelut: kumpikin ovat raskaita päätöksiä, mutta niin kauan kuin lapsi elää, elää toivokin. Raskausaikana voi vielä miettiä haluaako itse kasvattaa lapsen vai antaa hänet adobtoitavaksi. Ei tarvitse miettiä abortin moraalia jos päätyy luopumaan lapsesta abortin sijaan antamalla hänet adobtoitavaksi: kuolema vastaan elämä. Mahdollinen syyllisyyden taakka ei olisi niin iso.



Katsoisiko sitä sitten myöhempinä vuosina vastaantulijoita miettien: onko tuo minun lapseni? Entä jos katsoisikin. Pyöriihän aborttikin monen mielessä vuosia teon jälkeen, ehkä aina.



Lukemani lehtijutut ovat olleet onnellisia: lapsi on adobtoitu normaaliin perheeseen. Aikuistuttuaan hän on ottanut yhteyttä biologiseen äitiinsä: biologinen suku on osa hänen elämäänsä vaikka hän ei koe sitä perheekseen, kuitenkin on paljon sellaista yhteistä joka mahdollistaa yhteydenpidon ja kaveruuden. Aikuisena myös ymmärtää miksi biologinen äiti luopui lapsestaan.



Useinhan käy niin että elämäntilanne muuttuu. Monesti jo raskausaikana parempaan päin, jolloin itsellä onkin voimavaroja huolehtia lapsesta. Vuosien varrella elämäntilanne usein muuttuu paremmaksi. Tuttavani biologinen äiti kuitenkin kamppailee vielä vuosikymmenienkin jälkeen samojen ongelmien kanssa kuin lapsesta luopuessaan... silti tuttavani pitää häneen yhteyttä: uskon siis että äiti on aina äiti, biologinen tai ei, äidit ovat tärkeitä ja äitiys on arvokas ja - uskallan väittää - jopa eheyttävä kokemus. Silloinkin kun kyse on biologisesta äitiydestä kokonaisvaltaisen äitiyden sijaan.