Rehellisesti, miltä tuntuu olla työpaikkakiusaaja?

Kivalta se tuntuu tilipäivänä katsoa sinne tille sen sijaan, että koko ajan miettisi on onko kaikilla koko ajan kivaa ja työnteko ikuista sunnuntaita.

Lapsia ei ole, eikä tule.

t. esimies

Esimiehenä varmaan minuakin yksi tai kaksi kokee kiusaajaksi vaikka yleinen palaute on positiivista. Ja meillä on töissä pareja jotka molemmat syyttävät toisiaan työpaikkakiusauksesta - kumpi se syyllinen vai onko syytä vähän molemmissa? Ilman muuta on "psykopaatteja" jotka nauttivat kiusaamisesta, mutta osittain tuo kiusauksen tunne voi olla myös omien korvien välissä, jos on yliherkkä kaikelle, on itsellä kehno olo ja kokee kaiken heti negatiivisena vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettukaan. Ja jos sitä kiusaamista kokee aina jokaisessa uudessa ympäristössä kannattaisi varmaan pohtia myös itseään. Ilman muuta joku voi olla "erilainen" tavalla joka monia ärsyttää, mutta yleensä aikuisissa työyhteisöissä keskitytään kuitenkin enemmän siihen työntekoon ja vähemmän mietitään työkavereita. Mitä vahvemmaksi henkisesti itsensä saa sitä paremmin varmaan työyhteisöissä, kuten kaikissa muissakin sosiaalisissa tilanteissa pärjää. Ja silloin kykenee erottamaan oikeasti epäasiallisen käytöksen. Kun kiusaaminen on selkeää, voi tarjota konkreettisia esimerkkejä ja tilanteita missä se tapahtuu voi työnantaja tarttua siihen, pelkät "minusta tuntuu, että ajatteli minusta pahaa heti aamulla kun hymyili niin kummallisesti" ongelmat on tosi hankalia työnantajalle.

Kivalta tuntuu :)

t. Vihreiden poliitikko

Kiusaajat ovat sairaita, kuten näistäkin vastauksista näkee.

Tuntuu samalta kuin näen tämän maailman, ehkä minun olisi syytä nähdä asioille erinlaisia puolia etten olisi niin pässi.

Kiusaamista ei ole vaatia, että kaikki tekee työnsä.