Te jotka olette olleet vuosikymmeniä yhdessä

Mieheni oli usein pahalla tuulella ja äreä. Osasi olla myös huumorintajuinen ja hauska, kun oli hyvällä tuulella. Se hyvä puoli miehessä oli, ettei koskaan loukannut minua henkilökohtaisesti, ei edes riitojen yhteydessä, vaan aina riideltiin vain asioista. 

leski kirjoitti:

Mieheni oli usein pahalla tuulella ja äreä. Osasi olla myös huumorintajuinen ja hauska, kun oli hyvällä tuulella. Se hyvä puoli miehessä oli, ettei koskaan loukannut minua henkilökohtaisesti, ei edes riitojen yhteydessä, vaan aina riideltiin vain asioista. 

OK. Mietin vaan kun tuntuu että kaikilla on niin leppoisat ja kohteliaat miehet ja itsellä on tosi äreä mies. Kyllä hänkin osaa olla huumorintajuinen ja olikin alkuaikoina mutta kaikki on muuttunut.

Mun mies ei kiukuttele ja aniharvoin sanoo mitään ikävästi. Huumorintajua on, ei oo kyllä oikein milloinkaan osannut olla kauhean kohtelias, mutta ei nyt epäkohteliaskaan ole. Hyväntuulinen on usein, mutta ei aina ja nykyään on väsynyt. Meillä on vähän eri rytmi nykyään, kun minä olen iltavirkku ja tykkäisin viikonloppuna nukkua aamulla pitkään (peräti yhdeksään), mutta mies herää aina kuudelta ja menee illalla viimeistään klo 22 nukkumaan. Ikä painaa jo monella tavalla, mies ei oikein ole enää juuri mistään kunnolla innostunut ja uudet asiat ja ihmiset eivät kiinnosta. Jää mieluummin sohvalle katsomaan telkkaria kuin lähtee vaikka kyläilemään, lenkille tai konserttiin. Enempi liikunkin nykyään ystävien tai tyttären kanssa. Hyvin meillä silti menee ja pois en vaihtaisi, miestäni rakastan.

Huumorintajuinen ja useimmiten hyväntuulinen. Joskus urpoilee, joskus kiukuttelee. Ihan kuten minäkin. Mekin riidellään vain asioista, eikä haluta loikata toista riidellessä, vaikka kuinka ärsyttäisi. Me kyllä nauretaankin yhdessä paljon.

Miten kukaan olisi aina hyväntuulinen? Kyllä mieheni on välillä huonolla tuulella kuten myöskin itse olen. Huumorit meillä sopii yhteen. Jutellaan ja nauretaan paljon yhdessä. En nyt tiedä miten suhteessa ollaan kohtelias, mutta huomaavainen mies on sekä minua että lapsia kohtaan aina. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä mies saattaa ärähdellä, mutta se menee yleensä ohi ruualla ja huomiolla. Mieheni ei ole pikkumainen eikä kiukutteleva. Toki on ärsyttävä joskus ja ihan tahallaan. Itselläni on taipumusta sanoa joskus ilkeästi ja kiukustua helposti, mutta iän myötä olen oppinut sitä hillitsemään, sillä se on noloa kun toinen kuitenkin on rauhallinen ja mukava minua kohtaan. Parempi jutella asiat rauhassa läpi.

Olemme olleet yhdessä reilu 20 vuotta ja suhteemme on vuosien aikana muuttunut paljon. Matkalla on ollut mutkia ja syviäkin kuoppia, mutta ikinä mieheni ei ole sanonut mitään henkilökohtaista ikävää. Olemme ihmisiä ja meidän ei kummankaan tarvitse olla koko aikaa toistemme kanssa vieraskoreita, nauravaisia ja iloisia, mutta hyvät tavat, toisen arvostamisen sellaisena kuin hän on ja huumorin olemme muistaneet aina.

Omat ja appivanhempani ovat olleet parisuhteissaan jo yli 50 vuotta ja heillä menee yhä vieläkin hyvin. Välillä on pientä eripuraa, mutta pääosin asiat ovat hyvin, molemmilla on tilaa ja läheisyyttä riittää.

Ihminen se mieskin on :D Hänestä löytyy kaikki tunteiden kirjot eri sävyissä. Suurinmaksi osaksi hän on hyväntuulinen, kohtelias, avulias, jne. Hitsi, että tuli ikävä<3

Vierailija kirjoitti:

Ihminen se mieskin on :D Hänestä löytyy kaikki tunteiden kirjot eri sävyissä. Suurinmaksi osaksi hän on hyväntuulinen, kohtelias, avulias, jne. Hitsi, että tuli ikävä<3

Mä taas olen helpottunut että mies on töissä ja tämä siksi koska hän on aina äreä. Mitään ei juuri uskalla sanoa ettei hän suutu. Ap

On kiukkuinen ja äreä, jos on nukkunut huonosti tai on jotain muuta vialla. Näen mielialan, vaikka istuisi hiljaa. Mies tietää itsekin ongelmansa, joten tämän kanssa pärjää. Kaikkea kiukkuilua ei kannata ottaa vakavasti.