Voiko näköalaton ja kyvytön ihminen löytää rakkautta?
Traagista, että ihmisen pitäisi jaksaa ja kyetä ensin parantaa yksin itsensä, ennen kuin voi saada rakkautta ja hyviä asioita elämään.
Lohdutonta suorastaan.
Kommentit (9)
Lisään vielä: Kaikkea hyvää elämääsi, ihmiset yleensä ovat hyviä ja myötämielisiä. Uskalla, ja jos petyt, älä lannistu. Aurinkoa ja kevättä.
Me ei mun miehen kanssa ajatella noin. Meillä on hyvä suhde. Autetaan toinen toisiamme.
Aika vaikeaa se on jos on näköalaton eli sokea. Toisaalta opaskoirilla on hyvä hajuaisti?
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä: Kaikkea hyvää elämääsi, ihmiset yleensä ovat hyviä ja myötämielisiä. Uskalla, ja jos petyt, älä lannistu. Aurinkoa ja kevättä.
Kiitos.
Se voi olla käytännössä vaan hankalaa olla lannistumatta, kun on sellaisessa tilassa ettei enää kestä pettymyksiä.
Pitäisi jotenkin vahvistua itsekseen, mutten tiedä miten vahvistua yksikseen ilman vuorovaikutusta?
Joskus kokeilin ja yksikseni omassa kuplassani vahvistuin, mutta huomasin luoneeni samalla muuria ympärilleni ja kynnyksen muiden ihmisten suhteen kasvaneen.
Vierailija kirjoitti:
Me ei mun miehen kanssa ajatella noin. Meillä on hyvä suhde. Autetaan toinen toisiamme.
Kyllähän silloin kai voikin olla rauhassa miten on, kun on jo se suhde.:)
Tutustuminen uuteen onkin vaikeampaa, jos on esim. sosiaalisia pelkoja.
Onko se niin, etteivät jotkut ihmiset ole koskaan siinä kunnossa, että voisivat antaa ja saada rakkautta?
Tunnetteko sellaisia?
Luottamus on tärkeää, sekä itseensä että rakkaaseensa. Harjoittelua vaatii.
Voi, mutta se on huomattava ja uskallettava ottaa vastaan. Uskallettava heittäytyä.