Muita, jotka katuvat hoitoalalle lähtemistä?
Aloin opiskella sh:ksi lähinnä hyvän työllisyystilanteen takia ja ajattelin viihtyväni ihmisläheisessä työssä. No, viihdynkin tavallaan, mutta tämän alan varjopuolet ovat liian isoja. Olisi pitänyt uskoa, kun muutama tuttu hoitaja varoitteli jo kouluun hakiessani, että työyhteisöissä on isoja ilmapiiriongelmia, resurssipula jatkuvaa, organisointi surkeaa ja työ monin eri tavoin raskasta. Koko ajan on tunne, etten riitä, enkä saa tehtyä töitäni niin hyvin kuin haluaisin.
Alanvaihto edessä. Harmittaa, että alunperinkään lähdin kouluttautumaan hoitajaksi.
Kommentit (7)
Samaa voi sanoa sosiaalialalta. Tärkeimmäksi asiaksi on nostettu kirjaamiset ja se että saadaan pidettyä jotain ryhmiä lapsille ja nuorille. Ja niistä taas pikkutarkkaa kirjaamista. Oikeaa asiakastyötä ei enää ehdi tehdä kunnolla ja siinä pitää vain keskittyä hyvin pinnallisiin asioihin. Nuoria ei enää tunne samalla tavalla eikä heille pysty antamaan aikaa niin kuin haluaisi. Naurettavaa on se että nuorilta odotetaan että he ovat johonkin kellon aikaan valmiita kertomaan asioistaan ja keskustelemaan.
Toivon että joskus vielä pääsisin töihin pieneen yksikköön jossa olisi myös resursseja tehdä työtä. Mutta suuret toimijat pystyvät nykyään pyörittämään talouspuoli edellä isoja yksiköitä. Ei ole enää pienille markkinoita kuntien tarjouskilpailuissa.
Sama tarina. Menin, kaduin ja vaihdoin alaa.
Silmiäavaava kokemus se oli kyllä ja siinä mielessä korvaamaton.
Joo. ensin opiskelin lähihoitajaksi ja sitten sosionomiksi. Kaduttaa niin paljon ja tuntuu että olen hukannut turhaa aikaa noiden opiskeluun ja samalla tuhlannut opintotukikuukaudet kun haluaisin vaihtaa alaa kokonaan. Itse työ on sinänsä ihan mukavaa, mutta ei mua kiinnosta työskennellä alalla missä on jatkuvasti puutetta henkilökunnasta ja palkat on pienet työmäärään ja vastuuseen nähden eikä työtä oikein ehdi tehdä niin hyvin kun haluaisi.
Kaikki kommentit kuulostavat liian tutuilta. Hoitajista on jatkuvasti pulaa, joten pitäisiköhän pyrkiä tekemään jotain sille, ettei porukka katoa alalta jo muutaman työvuoden jälkeen?
No, joo. mitenkään näe, että lähitulevaisuus sote-aloilla olisi yhtään tämän parempi. Lähden pois nyt, kun elämäntilanne jotenkin vielä sallii uudelleenkouluttautumisen.
Kyllä kadutti, jo opiskeluaikana. En kuitenkaan jättänyt kesken, koska minulla oli myös pieni lapsi ja ajattelin että tämä on nyt järkevämpi hoitaa alta pois.
Tein 8kk töitä valmistuttuani. Jäin äitiyslomalle, jonka jälkeen vaihdoin alaa :)
En kadu, tulipa nähtyä tämäkin mutta aikansa kutakin. Alkuun oli hauskaakin mutta liika kiristäminen on vienyt tekemisestä ilon. Vietän tietokoneella, keittiössä, pyykkituvassa ja siivoamassa saman verran aikaa kuin vanhusten kanssa. Kiitos hei.