Kuoleman odotus nuorena
Uteliaisuudesta kysyn, miltä tuntuu sairastaa nuorena vaikka rintasyöpää tai muuta vastaavaa sairautta, jonka tietää olevan parantumaton ja johtavan kuolemaan? Ovatko siinä kova katkeruus ja viha valloillaan - vai ovatko ajatukset edes itsessä? Käsittääkseni omaa kohtaloa ei tule surtua, jos on lapsi, mutta kuinka on asian laita, jos ei lasta ole?
Kommentit (5)
1: viittasin vain niihin rintasyöpiin, jotka ovat levinneet ja joihin ei enää tarjota parantamiseen tähtäävää hoitoa. AP
Kas, onko ex-anoppini oppinut käyttämään nettiä ja siirtänyt sairaalloisen utelemisensa uuteen ulottuvuuteen?
Ontuva kysymyksenasettelu, ap. Pohdi asiaa vielä uudemman kerran ja tee vasta sitten tänne paremmin muotoiltu avaus aiheesta. Tai ehkä parempi jättää kokonaan tekemättä. Nämä ovat aidosti vakavia juttuja.
Miten niin omaa lähestyvää ennenaikaista kuolemaa ei sure jos on lapsi? Haloo!
Rintasyöpä ei ole parantumaton.