Ne aina niin ihanat sukujuhlat..

Ihan ensiksi lakkaa vertailemasta itseäsi muihin. Olet mikä olet ja esim. menneisyyttä ei voi muuttaa.

Vain tulevaisuuteen voit vaikuttaa.

Mitään omia henk.kohtaisia asioita ei ole pakko jakaa sukujuhlissa vaikka joku törppö niitä utelee. Mieti hyvät ja asialliset vastukset mahdollisiin kysymyksiin jo etukäteen.

Jos siis joku mummeli kyselee lapsista niin voit sanoa vaikka vain että lapsia ei nyt ole suunnitelmissa. Äidillesi ja siskoille voit sanoa suoraan ettei tarvitse samasta asiasta jankuttaa ja sinun jalat ja sinun mekko.

Olet vasta 21, miksi sinulla pitäisikään olla jo kaikkea? Toisekseen ainakin minä arvostan hurjasti sitä, että olet entinen narkkari, moisesta irti pyristely vaatii uskomattoman paljon tahdonvoimaa.

Elämän vastoinkäymisiä ja mielenterveysongelmia ei tarvitse hävetä, mutta ei niistä ole pakko kertoakaan, jos tuntuu että muut eivät ymmärrä. Jos et halua mennä juhliin, ei tarvitse. Jos haluat, niin voithan vaikka olla vain hetken ja sanoa, että on toiset juhlat joissa lupasit käydä myös. Ja voisiko uteluihin valmistumisesta vastata että kaikki ajallaan? Tai sanoa, että todennäköisesti keväällä x?

Jos se yhtään lohduttaa, niin olet varmasti oppinut vaikeuksistasi paljon enemmän kuin kaiken maailman insinöörit.

Minusta tuokin on parempi kuin se, että 90 % suvusta hylkää mt ongelmien vuoksi kuten minulla. Viimeksi olen ollut sukujuhlissa 15 v sitten, kukaan ei kysele mitä teen tai en tee..

Meillä se suvun masentunut narkkari luulee, että muut ei tiedä sen tilannetta. Kyllä me tiedämme, somesta löytyy niin paljon informaatiota, että aina joskus hävettää lukea. Mutta koska se tyyppi oli aika lailla itserakas paskiainen aikoinaan, niin tahallaan kysytään niistä lapsista jne.

Tosin ei kukaan nykyisin kysele moista 21v ikäiseltä, jolla ei ole koulutusta eikä työtä. Säälitään ja puistellaan päätä, että ihan itse itsensä huumekoukkuun veti.

Kun minä olin 21 v. niin opiskelut olivat ihan kesken, olin juuri tutustunut poikatstävääni, josta myöhemmin tuli mieheni.

21 v. on todella nuori ja aikuiselämä vasta edessä.

Ei kai kukaan 21 vuotiaalta kysele lapsista? Itse olen 27v, vuoden töissä valmistumisen jälkeen ja parisuhteessa vajaa 4v ja nyt ne kyselyt ovat alkaneet

Tsemppiä. Toivon sulle kaikkea hyvää. 

Vastaa kysymyksiin niinkuin haluat. Jos sukulaiset hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, heistä voi tulla sinulle upea tukiverkosto ja suuri apu. Mikset siis sanoisi, että takana on vaikea vaihe, mutta paremmalta näyttää. Ja että et halua kommentoida lapsiasioita. Eivät kaikki sinua välttämättä halveksi tai katsele nenänvarttaan pitkin, vaan haluaisivat hyvää. He eivät välttämättä vaan tiedä, miten sellaisen kanssa ollaan, kenellä elämä ei ole mennyt turvallisia ja mukavia ratoja. Ole siis oma itsesi.

Jos sinua todella ei hyväksytä ja sinulle käännetään selkä, et toisaalta menetä mitään, jos sellaiset ihmiset eivät halua olla kanssasi tekemisissä.

En osaa vastata, mutta mun sukujuhliin olisit enemmän kuin tervetullut, enkä puhuisi mitään negatiivista sinusta :) Vietettäisiin vain kivaa juhlaa, ja naurettaisiin yhdessä :)

Kiitos tsemppaavista kommenteista! Helpottaa kuulla että edes joku ymmärtää tilannetta. Pitää miettiä varmaankin vastauksia jo valmiiksi mummuille ja tädeille.

-ap

Miksi sinulta ei saisi kysellä samaa kuin muilta? Kertoisit rehellisesti, että olet sairas ja että huumeet ei sittenkään olleet sun juttu. Miksi suvulle pitää esittää, että sinulla olisi tulevaisuutta?

Kerro, että olet voittanut sellaisen summan rahaa, ettei tarvi tulevaisuutta murehtia.

Sä olet kamalan nuori ja ehdit vielä vaikka mihin.  Eihän nyt lapsista kukaan kysele noin nuorelta, sullahan on koulunkäymiset ja ammatinhankkimiset vasta edessäpäin.

Paljon on sulle ehtinyt tapahtuakin, eikä niin hyvääkään, mutta parempaa on edessä!  Eteenpäin tässä on vaan katsottava.  Kyllä sä koulut vielä selvität ja löydät oman tehtäväsi elämässä.  Sukulaiset kyselkööt mitä vaan, mummot ja papathan aina kyselee.  Joku yleispätevä vastaus vaan niille.  Ja voi ne suvun juhlat ihan hyvin jättää väliinkin, kyllä ne juhlansa saa pidetyksi ilman suakin.   Jos tuntuu ahdistavalta, niin älä mene.  Sillä lailla armahdat itseäsi.  

Jätä huonot asiat taaksesi ja ala kerätä hyviä asioita elämääsi.   Eihän nyt kukaan muukaan vielä 21-vuotiaana ole yhtään mitään, paitsi että kaikki olemme arvokkaita ihmisinä.  

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan 21 vuotiaalta kysele lapsista? Itse olen 27v, vuoden töissä valmistumisen jälkeen ja parisuhteessa vajaa 4v ja nyt ne kyselyt ovat alkaneet

Tosi törkeätä.

Tunnen nuoria naisia, jotka jo viimeistään parikymppisinä ovat jo saaneet tietää, etteivät voi saada biologisia lapsia koskaan.

Uteluihin voi vastata jollakin suoralla tavalla, esim. ihan toteamalla, että tämä on yksityistä ja intiimiä aluettani, enkä vastaa tällaisiin kysymyksiin. - En pidä pahana vähän kasvattaa sivistymättömiä, oppivat ehkä ajattelemaan.

10: Kiitos tästä. Tottakai saa kysellä, mutten koe että sairauteni ja lapsettomuuteni kenellekkään kuuluu. Häpeän itseäni ja menneisyyttäni yli kaiken. Ja onhan mulla tulevaisuus, kunpa vain tietäisi mitä sillä tekee.

Ap

Ehkä niihin kysymyksiin voisi vastata suoraan ja rehellisesti. Tsekata sen, että kuinka vilpittömiä ovatkaan nämä huolehtivat sukulaiset. Voi olla yllättäviä vaikutuksia. Joku ehkä saattaa ottaa onkeensa ja alkaa sulle tueksi. Tai sitten käy, että juoksevat karkuun.

Tsemppiä kuitenkin! Sä olet oikealla tiellä.

Itse vastaisin varmaan lapsikyselyyn (minulla on yksi lapsi mutta toista en voi saada lääketieteellisestä syystä) ”kaikille ei luoja suo lapsia valitettavasti”. Itse siis käytin tuota ja täräytin (kauniilla äänellä) suoraan kysyjille ”kaikille ei luoja suo toista lasta valitettavasti” kun mummot yms uteliaat kyselivät liikaa. Hiljensi kyselyt äärimmäisen tehokkaasti. Minua ei haittaa pätkääkään mitä voivottelevat mielessään.

Opiskeluihin ehkä vastaisin vaan että ”ei tuo opintolinja ollut minulle oikea ja nyt mietin juuri uutta”.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan 21 vuotiaalta kysele lapsista? Itse olen 27v, vuoden töissä valmistumisen jälkeen ja parisuhteessa vajaa 4v ja nyt ne kyselyt ovat alkaneet

Voi kyllä ne kyselee. Etenkin, kun olin siinä vaiheessa seurustellut pari kuukautta. Asuin omillani ja olin ollut töissäkin parisen vuotta (kokki). Oma äiti, tädit ja isoäiti aivan mahdottomina, jo ennen kuin poikaystävää edes oli. Sun pitäs jo vakiintua, perustaa perhe.

Tapasin ekaa kertaa poikaystäväni äidin ja se alkoi samantien, että oletteko perheen perustamisesta keskustelleet. Mikä piru muhun silloin iski, mutta täräytin vaan "mä olen lapseton, en halua lapsia, enkä niitä tee". Siinä sitten hämmästelivät ja pyörittelivät päätään. Saman siis sanoin myös oman puolen utelijoille. Sain turvat tukkoon ja nyt olen tuon miehen kanssa elänyt kolmisen vuotta ilman uteluita. Huomaan sukulaisten turhautuneisuuden, mutta hähhähhää. Ollaan keskusteltu lapsista ja perheen perustamisesta, mutta omaan tahtiin, ei tarvii udella ja hoputtaa vieressä. Sitten kun niiden aika on.

Tsemppiä! Nuoruus on monelle tavalla tai toisella vaikeaa aika ja kyllä sukulaisetkin sen varmaan jotenkin ymmärtävät. Jos joku ei ymmärrä niin jätä omaan arvoonsa. Olet selvinnyt hienosti monista vaikeuksista ja voit olla siitä ylpeä. Sinulla on elämä vielä edessäsi!