Lue keskustelun säännöt.
Muutin miehen perässä - en sopeudu uudelle paikkakunnalle
05.05.2019 |
Pattitilanne, johon kaipaisin uusia näkökulmia.
Muutin miehen perässä 6v sitten uudelle paikkakunnalle, 500km päähän kotikunnastani.
Olin aiemmin sosiaalinen ja menevä, nyt vietän yksin kotona suurimman osan ajasta enkä tunne oloani kotoisaksi ja hyväksi täällä missä asun.
Mitä voin tehdä? Voinko vielä sopeutua ja kotiutua?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupunki?
No sillä ei liene niin väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Minä en onnistunut tutustumaan keneenkään täällä miehen kotipaikkakunnalla. Paljon on uusia tuttuja mutta ei yhtään ystävää. Lapsiakin on niin poiskaan ei pääse.
Harvoinpa kukaan täysin sopeutuukaan.
Nyt jos koskaan on tämän paikka...
Kikkelis kokkelis, mitäs läksit, niin!
Itsellä vähän sama, koti-ikävää pukkaa, varsinkin kun kotipaikkakunnassa oli kaikki aina niin hyvin eikä edes ollut syytä lähteä, paitsi puolison syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sika mies, jätät sen ja lähdet kotiin. Siellä odottaa ystävät ja turvaverkot ja äidit ja kummit. Jätät tuollaisen paskiaisen, joka on vaatinut sinua muuttamaan kotoasi pois.
Eikö isäsi edes puolustanut sinua vierasta miestä vastaan ja kieltänyt sinun viemistä vieraaseen kuntaan?
Vaihtakaa yhdessä paikkakuntaa? Jos et viihdy, niin ei kai ole pakko olla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin työn perässä Helsinkiin 8 vuotta sitten. Alkuun oli surkeaa mutta parissa vuodessa totuin yksin olemiseen, enkä ole sen jälkeen edes kaivannut arkeeni sosiaalisuutta. Olen sinkku, lapseton eikä minulla ole täällä muita tuttuja kuin töissä työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan on tämän paikka...
Kikkelis kokkelis, mitäs läksit, niin!
No kuule onhan se hyvä, että edes jollain on elämää ja ihmissuhteita, vaikka sinulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa etsiä työtä kotipaikkakunnalta.
On kai sillä uudella asuinpaikalla väliä jos yritetään tekemistä ja apua miettiä. Sillä on suuri merkitys onks kyseessä Helsinki vai Kaskinen.
Itse muutin vain 30 km päähän kaupungista maalle ja ahdistuin alkuun todella paljon. Ihmisten keskeltä kun päätyi yksin metsän keskelle ja saattoi käydä parin tunnin kävelyllä näkemättä ketään. Varmasti olis avioero tullut jos ei olis lapsien kautta päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja ystävystynyt. Lasten harrastukset olivat mulle alkuun pelastus. Olen sellainen ihminen joka ystävystyy todella hitaasti jos ollenkaan ja kesti kyllä vuosia päästä edes vähän sisälle näihin paikkakunnan ympyröihin. Nyt viidentoista vuoden jälkeen sitä edelleen on ulkopuolinen mutta nyt jo tuntuu paikka kodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. En ole löytänyt ystäviä paikkakunnalta johon miehen työ meidät toi. Tuttavia toki on naapurustossa ja lasten kaverien vanhemmissa, ei kuitenkaan kenenkään kanssa klikkaa erityisesti. Työpaikan onneksi löysin, mutta muuten arkeni on sellaista muita varten oloa ja hissuttelua.
Yritän pitää pään pinnalla siten, että käyn usein vanhojen hyvien ystävien luona satojen kilsojen päässä ja muutenkin suunnittelen perheelle matkoja ja menoja. Jos jostain harrastusjutusta innostun, panostan siihen aikaa ja rahaakin. Meille ei muutto ole enää vaihtoehto työpaikkojen ja lasten kaveripiirien takia.Mutta kyllähän kaipaan ystävien tuomaa iloa ja suhteellisuudentajua.
Mikä kaupunki?