Osallistuuko teidän aikuiset lapset perheen menoihin?

Ei pitäisi maksaa asumisesta eikä ruoasta. Oma lapsi eikä vielä ole om llaan.

En perisi ruokamaksuja omalta lapselta.

Jos perheen taloudellinen tilanne on hyvä ei ole mielestäni mitään syytä periä esimerkiksi ruuasta maksua.

Ei tietenkään.

Jos teillä on tosi tiukkaa, sitten voisi oman syömisensä maksaa, mutta muuten en kyllä perisi maksuja. Itse olen kyllä vanhemmilleni kiitollinen siitä, etten joutunut käyttämään säästöjäni asumiseen ennen kuin muutin omilleni.

Meillä joutuu ostamaan itse omat eväänsä. Asumisesta ja puhelimesta vielä neuvotellaan. Ei yh:lla ole varaa elättää/ruokkia työssäkäyvää 1700 palkallaan.

Tyttären pitää tehdä kotitöitä ja säästää kaikki liikenevä opiskelua varten. Se riittää mielestäni.

Meillä asuu töissä käyvä poika. Ei peritä mitään ruoka- eikä vuokramaksuja, mutta käy kaupassa silloin tällöin, kysyy mitä tarvitaan ja maksaa ne. Omakotitalossa asutaan, niin tuolla pihahommiin ja muuhun menee rahaa, niin käy hakemassa osia jne omilla rahoilla. Ottaa laskun jääkaapin ovesta joskus (esim. sähkö) ja maksaa sen pois ilman pyytämistä, ymmärtää, että hänkin sitä sähköä kuluttaa.. ap, miehesi on oikeassa siinä, että kun tytär ansaitsee nyt itse, niin saa myös maksaa ruokarahaa osan kotiin. Teette karhunpalveluksen, jos annatte aivan ilman asua.

Pitäisin tuossa tilanteessa hyvänä, että tyttö kerryttää omia säästöjä opintojen varalle tai mahdollisesti siirtää ASP-tilille. Ruokarahan pyytäminen tuntuisi vähän liioittelulta. 

Meillä ei ole vastaavaa tilannetta, että lapsi ei opiskelisi, vaan hän on ensimmäisen vuoden opiskelija. Annetaan hänelle ruokarahaa parisataa euroa kuussa, lisäksi hän saa opintotukea (mistä osa menee vuokraan). Muutenkin on kaikki tarpeellinen hänelle ostettu. Lapsi säästää ASP-tilille ja minusta se on nyt tärkeämpi kohde rahoille kuin vanhempien kukkaro. 

Jos olisi tilanne, että lapsi ei käy töissä eikä opiskele vaan apaattisena olisi kotona vailla mitään tulevaisuudensuunnitelmia, siinä vaiheessa ehkä alkaisin vaatia osallistumista talousmenoihin. Niin kauan kun lapsi itsekin pyrkii elämässään eteenpäin, tuen mielelläni. Kyllä se lapsi siitä taloudellisesta tuesta jossain kohtaa irtaantuu, kun alkaa tienata vähän säännöllisemmin ja/tai kyllästyy siihen taloudellisen tuen mukana tulevaan taloudelliseen ohjaukseen.

En todellakaan haluaisi ottaa lapseltani rahaa, mutta mun rahatilanne on todella huono, joten poika maksaa satunnaisesti joitain laskuja ja käy välillä ruokakaupassa.

Tuossa tilanteessa meillä toivoisimme että säästöön menisi tienestit ja että kotitöihin ja esim koirien hoitoon osallistuu.

Ehkä se riittäisi miehelle jos tyttö ostaisi joskus vaikka viikonlopuksi ruokaa ja omat eväänsä? Ei menisi paljon rahaa ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Oppisi lapsikin paljonko ruokaan kuluu rahaa, tämä on hyvä oppia tulevaisuuden vuoksi.

Osallistuu kotitöihin ja elää kunnioittaen muitakin talossa asumista (meteli, kotiintuloajat, vieraiden kutsuminen ym.), se riittää. On tosi iso asia, että nuorelle on ehtinyt kertyä säästöjä ennen omilleen muuttamista, ja huono-osaisuutta tuottava tekijä, jos näin ei ole. Omat tavaransa ja huvinsa toki saa jokainen toiselta asteelta valmistunut, etenkin työssäkäyvä, nuori maksaa.  

Meillä ei ole nuorilta vaadittu osallistumista asumis- tai ruokamenoihin, mutta sen sijaan on ollut selvää, että he maksavat omat menonsa (esim. omat vaatteensa, huvituksensa, kännykkälaskunsa, bussilippunsa ja syömisensä kodin ulkopuolella) sen jälkeen, kun ovat päässeet lukiosta.

Ymmärrän kuitenkin, että tilanne on eri silloin, jos vanhemmilla on tosi tiukka rahatilanne. On selvää, että töissäkäyvän nuoren on syytä osallistua asumis- ja ruokamenoihin, jos vanhempien rahat eivät muuten riitä niihin.

Kiitos vastauksista, siis miehen idea oli just tuo että jotain maksaa että oppii ymmärtämään mihin rahat hupenevat.

Hyvä vaihtoehto vois olla esim. Tuo että kun tytär joskus käy lähikaupasta hakemassa maitoa ym.. Pientä jota tarvitaan niin sitä ei makseta tytölle takaisin mutta muuten ei tarvii osallistua. Toki kotitöitä kuuluu tehdä.

Ap, jos teillä ei ole ongelmaa rahatilanteen suhteen, niin ehkä miehesi lähinnä ei halua nuoren tottuvan tosi tuhlaavaan elämäntyyliin, kun kotoa saa asunnon ja ruoan ilmaiseksi. Tällöin hyvä kompromissi voisi olla se, että nuori laittaa jollekin säästötilille sen verran rahaa, kuin mikä teistä olisi kohtuullinen korvaus asunnosta ja ruoasta. Sovitte, että nuori voi käyttää säästötilillä olevia rahoja sitten, kun aloittaa opiskelut.

Koska on lähdössä opiskelemaan, antaisin säästää ne ruokarahat sitä varten. Ehtona tosiaan, että menee jotain säästöönkin, eikä tuhlaa kaikkea. Jos ei aikoisi opiskella, vaan olisi asettunut työelämään, tilanne olisi eri.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos teillä ei ole ongelmaa rahatilanteen suhteen, niin ehkä miehesi lähinnä ei halua nuoren tottuvan tosi tuhlaavaan elämäntyyliin, kun kotoa saa asunnon ja ruoan ilmaiseksi. Tällöin hyvä kompromissi voisi olla se, että nuori laittaa jollekin säästötilille sen verran rahaa, kuin mikä teistä olisi kohtuullinen korvaus asunnosta ja ruoasta. Sovitte, että nuori voi käyttää säästötilillä olevia rahoja sitten, kun aloittaa opiskelut.

Tuokin kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Ollaan ihan keskiluokkainen perhe molemmat käy töissä ja tienaa ihan ok.