tekisi mieleni huutaa

Kyseenalaistin erään ystäväni nettikuvia (erittäin eroottisia) ottaen huomioon hänen tulevan ammattinsa. Hän loukkaantui ja taitaa olla ex-ystävä. Enkä kestä katsoa hänen kuviaan.

Sota meinasi syttyä myös sukulaisen kanssa, kun vihjasin mielestäni toisen sukulaisen tyylin olevan liian paljastava.

Nyt näen, että monet lapsia saaneet ystäväni joko pitävät nuoruusaikaisia hyvin paljastavia kuviaan edelleen netissä, tai ottavat uusia.
Jos ei perheen perustaneella ole motivaatiota lopettaa tissipyllypisteiden kalastelua, niin eikö lasten takia?

Jokainen tietysti tavallaan, mutta vanhemmaksi tullessa ei enää ole mielestäni oikeutta käyttäytyä kuin teinityttö. Mitä tyttäret tai pojat oppivat naisten arvokkuudesta, riittävyydestä tai itsekunnioituksesta, jos äiditkin ovat vain meikkiä ja minihametta tai legginseillä kaupassa ja toimistossa? Kaula-aukko vatsaan asti, profiilikuvat aina naama + tissivako. Mitä lapset oppivat vanhempien kunnioituksesta toisiaan kohtaan, sitoutumisesta?

Pelkään menettäväni kaikki ystäväni jos puhun aiheesta nimelläni tai heille suoraan. Ehkä tämä on vaihe, kuten omanikin oli? Odotanko vain hiljaa ja annan heidän nolata itsensä ja mahdollisesti ennenkaikkea lapsensa? Mahdollisesti tuhota liittonsa tai estyä saamasta kunnon liittoa?

Minkälainen tuomitseva hirviö olen, jos kehtaan puuttua?
Minkälainen ystävä olen, jos en puhu?
Jos asia on heille itselleen järkevästi selitettävissä, mikseivät he kestäisi kyseenalaistamista?