Lue keskustelun säännöt.
Nurina ja kateus toisen saamasta avusta
02.05.2019 |
Ja nimenomaan silloin kun on kyse taloudellisesta avusta. Olen aivan ihmeissäni kun olen huomannut, miten jotkut ovat kateellisia toisten saamasta avusta, vaikka asia ei sinänsä koske heitä tai suoraan sanottuna ei pitäisi hetkauttaa niin hirveästi. Esim. otetaan nyt ystäväni "Pirkon" tapaus. Ymmyrkäisenä olen kuunnellut Pirkon vuodatuksia hänen miehensä siskon asioista ja siitä, kuinka miehen sisko saa taloudellista apua joskus vanhemmilta, mutta Pirkko ja hänen miehensä ei. Mainittakoon nyt vielä että Pirkolla ja miehensä ovat lapseton pariskunta ja Pirkon miehen siskolla useampi lapsi. Esim. kun Pirkon miehen siskon perheelle vanhemmat kustansivat pesukoneen tai lapsille uudet talvipuvut tuli Pirkolta jotain ihme nurinaa: "kun kaikki rahat ne vie ja Mikko (Pirkon mies) ei saa mitään" Tuohon oli pakko sanoa Pirkolle, että näin isoäitinä itse ,kuinka jotkut haluavat auttaa lapsenlapsiaan ja lapsiperheellä on yleensä isommat kulut ja enemmän vaikeuksia selvitä kaikista kuluista kun lapsettomalla pariskunnalla. Pirkko myös säännölllisesti kehuu itse kuinka heillä ei ole mitään rahavaikeuksia ja ei näytä olevankaan, joten todella ihmeellisesltä nämä narinat ja märehdinnät kuulostaa. Olisi melkein tehnyt mieli sanoa Pirkolle, että voithan sinä pyytää, että miehesi pyytää vanhemmiltaan saman verran rahaa kun tuo pesukone ja talvihaalarit ovat maksaneet, jotta ette jää paitsioon.
Autas armias, asuntoasioista vasta tulikin sitten pyörremyrsky. Kyllä selvästi Pirkolla pullat meni väärään kurkkuun kun kuuli, että miehen vanhemmat olivat avustaneet miehen siskoa raha-asioissa, jotta perhe pääsi muuttamaan asuinkelvottomasta asunnosta kelvolliseen. Sitä, ei selvästi olisi missään nimessä saanut tapahtua, ei vaikka lapset kärsivät asuntotilanteesta aivan valtavasti. Ei, Pirkon mielestä jokaisen on pärjättävä omillaan, (niinkuin hekin)se varmaan kumpuaa jostain sellaisesta, että itse ei ole saanut ikinä apua, taloudellista tai henkistä, eikä voi ymmärtää kun joku toinen sitä saa. Vai mitä Pirkko ajatteli? Että miehen siskon lasten saama taloudellinen apu on häneltä pois? Kaikki pitäisi säästyä, jotta hän ja miehensä pääsisi myös niistä nauttimaan vaikka kyse ei ole edes Pirkon omista vanhemmista? Kyse ei ole myöskään mistään dementoiduista vanhemmista ihmisistä, joita hyväksikäytetään tai jotka eivät osaisi sanoa ei tai pitää puoliaan. Ovat tarjoutuneet ihan pyytämättäkin usein ostamaan jotain, mutta näinhän Pirkko ei asioista näe. Kaikki on kuulemma manguttu ja vaadittu.
Sen verran Pirkon miestä tunnen myös, että hän ei ole ollenkaan katkera itse siskon perheen saamsta avusta. Hän on hyväsydäminen ihminen, eikä osaa olla kateellinen avusta, jota siskon lapset saavat ja jota hän ei itse tarvitse. Hassua, kun tuntuu siltä, että kaikkein kateellisimpia ja kaikkein törkeimmin sukulaisten rahojen perässä tai niistä "huolissaan" ovat ne, jotka eivät edes ole edes oikeita sukulaisia, esim. avioliiton kautta tulleet tai sitten jopa ihan random tuttavat, ystävät yrittävät säätää ja vouhkata asioista, jotka eivät totisen totta kuulut heille pätkän vertaa. Tekisi mieli sanoa häpeä Pirkko ja kumppanit. Itse olen avustanut omia lapsenlapsiani niin paljon kun pystyn ja teen vastaisuudessakin. He ovat minulle todella rakkaita. En näe kyllä yhtään syytä, miksi joku ei haluaisi auttaa tai olisi kateellinen siitä, ehkä jos kyse ei ole edes sukulaissuhteesta, silloin kysyisin että hetkinen, missäs tässä mennään, mutta se että haluaa auttaa esim. omia lapsenlapsiaan on luonnollista tai ainakin pitäisi olla. Sääli, jos joillekin se ei ole sitä.
Kommentit (8)
Ettet nyt vaan olis Pirkon anoppi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mielenterveyssyistä pysyvästi työkyvytön. Eläke on pieni.
Sisarukset raataa, ovat terveitä, heillä on omaisuutta.
En koskaan pyydä heiltä mitään, asutaan eri kaupungeissa. Silti, silloin harvoin kun nähdään, he ilkeilevät kun en tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenterveyssyistä pysyvästi työkyvytön. Eläke on pieni.
Sisarukset raataa, ovat terveitä, heillä on omaisuutta.
En koskaan pyydä heiltä mitään, asutaan eri kaupungeissa. Silti, silloin harvoin kun nähdään, he ilkeilevät kun en tee mitään.
Heillä kateutta vapaa-ajasta ja sinulla varmaan vähän kateutta heidän terveydestä.
Harva osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.
Vaikeaahan se on kun pitäisi kokoajan pitää mielessä se mikä elämässä on hyvin ja unohtaa se mitä ei ole. Ei varmaan sellaista ihmistä ole joka ei joskus tuntisi kateutta.
Kyllähän tuota kateutta on aina. Yksi kateuden muoto on sellainen, että ei haluta jonkun saavuttavan tai saavan jotain parempaa, vaikka kyse olisikin jostain todella tärkeästä asiasta, mikä vaikuttaa suuresti elämän laatuun. Yksi tuttuni "Teresa" vähätteli erästä ongelmaa tyyliin: ethän sä nyt uutta xxx tarvitse, kun sulla on noita muitakin ongelmia. Teresan mielipide oli mielestäni vähintäänkin höhlä. Eli jos henkilöllä tai perhellä on ongelmat A, B, ja C. Niin A:ta ei kannata korjata, kun kuitenkin ongelma B ja c jää jäljelle? Ja vielä jos ongelma A on laadultaan suurempi kun ongelma C. Se on vähän sama kun pitäisi leikkauttaa silmä ja käsi, mutta ei sitä silmää kannata nyt leikkauttaa kun tuota kättä ei voida kuitenkaan nyt leikata myös.
En kyllä keksi muuta kun kateuden, juuri sen laatuisen kateuden, että ei haluta että toinen saavuttaa mitään parempaa, tuollaisen mielipiteen syyksi. Teresa oli siis omassa mielessään lokeroinut, mitkä asiat on ongelmat itselleni ja mitä pitäisi korjauttaa ja mitä ei. Olisi pitänyt nämä vielä omassa mielessään, mutta ei. Nämä hänen omat hienoanalyysit piti sitten kailottaa mahdollisimman monille.
Terese ei ollut kuullut varmaan niitä kuuluisia lauseita kuten: "Jos harmittaa joku ongelma, niin mielummin harmittelee Mersussa kuin Ladassa" jne...
Niinpä, jotkut oikein tahallaan antavat vääriä neuvoja, tai väärälaista kannustusta, koska eivät halua toisen menevän eteenpäin tai parantavan asemaansa tai elämäänsä, jos se ei tuon henkilön omaan mielikuvaan sovi. Jokut ovat omasta mielestään lähes jumalan asemassa päättämässä mitä toiset ansaitsee ja mitä ei ja miten pitää elää ja miten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenterveyssyistä pysyvästi työkyvytön. Eläke on pieni.
Sisarukset raataa, ovat terveitä, heillä on omaisuutta.
En koskaan pyydä heiltä mitään, asutaan eri kaupungeissa. Silti, silloin harvoin kun nähdään, he ilkeilevät kun en tee mitään.
Sama täällä. En ole mielenterveyssyistä työkyvytön, mutta mieheni on yrittäjä ja about 15h työpäivä aika usein, joten tällä hetkellä lasten hoidon ja arjen pyörityksen kannalta on järkevämpää, että en mene töihin. Muut jaksaa suu vaahdossa ihmetellä ja vouhkata. Tarviiko se töitä. No ei tarvii. Sillä on kädet täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenterveyssyistä pysyvästi työkyvytön. Eläke on pieni.
Sisarukset raataa, ovat terveitä, heillä on omaisuutta.
En koskaan pyydä heiltä mitään, asutaan eri kaupungeissa. Silti, silloin harvoin kun nähdään, he ilkeilevät kun en tee mitään.Sama täällä. En ole mielenterveyssyistä työkyvytön, mutta mieheni on yrittäjä ja about 15h työpäivä aika usein, joten tällä hetkellä lasten hoidon ja arjen pyörityksen kannalta on järkevämpää, että en mene töihin. Muut jaksaa suu vaahdossa ihmetellä ja vouhkata. Tarviiko se töitä. No ei tarvii. Sillä on kädet täynnä.
Naurattaa tuo kateus työttömyydestä. Kyllä, varmaan vapaa aikaa on enemmän, mutta vaikka ei olisi työtön sairauden takia (tai silloinhan ei ole työtön vaan sairaseläkeläinen?) niin ei se aina mitään leppoisaa sohvalla makoilua ole, varsinkin jos on ison perheen asiat huollettava. Luonnollisesti ne hoitaa sitten se joka on työttömänä kotona. Sinkuilla ja lapsettomilla sitä sohvalla makoulu aikaa sitten on ruhtinaallisesti. Riippuu töistä, mutta ymmärrän kyllä sanonnan: "Nyt lähden töihin lepäämään"
Jotkut ihmiset vaan ovat todella ahneita. Omaa napaa pidemmälle ei nähdä eikä edes haluta katsoa. Se on sääli.
Itse en ehkä "Pirkon" kanssa enää viettäisi hirveästi aikaa.