En tajua miten lapsen sukupuolella voi olla jotain väliä jollekin

ja sukulaiset ovat megaonnellisia ja että anoppikin jo etukäteen kauhisteli, että mitäs jos tuleekin tyttö?





Vähän ihmetytti asenteet ja aivojen logiikka.

Vai olisiko takana historiallinen kuningassyndrooma, eli tuoreen kuningattaren pitää synnyttää maalle perijä (tyttö ei käy) ja näin todistaa kelpoisuutensa.

prinsessaksi tai edes hörselöihin en häntä ole pukenut. Riittää, että on tyttö. Tästä toisesta ei ole tunnetta/väliä sukupuolesta

olen usein saanut kuulla miten on surkeaa/säälittävää/vahinko, että saan VAAN poikia.

Ja ei auta vaikka kuinka sanon, ettei meille vaan sukupuolella ole yhtään mitään merkitystä. Ja kun lapsia on paljon, niin arvatkaa vaan saanko kuulla että no nyt taas yritetään tyttöä.

Voi kun ei se ole niin.

Monella vanhemmalla on varmasti toive sukupuolesta, jos sitä ei ole äidillä, niin sitten se on isällä. Ja saahan niitä toiveita tai haaveita olla.



Itse mä olin nuoresta saakka haaveillut poikalapsesta. En edes tiedä mitään järkevää syytä sille, ehkä ei tarttekaan?



Mulla on poika, ja ihana poika on. Voin sanoa että oikea haaveiden täyttymys. Tyttö löytyy myös, ja voin rehellisesti sanoa että on ihanaa kun on tyttö ja poika. Joku nyt luulee että mä rehvastelen, ja se pitää ihan paikkansa. Mun unelmat on toteutuneet, jos joku ei sitä ymmärrä tai kestä, niin mitä sitten?



Ymmärrän hyvin jos joku tuntee pettymystä vauvan sukupuolen takia. Tuskin se koko loppuelämän kestävää pettymystä on?

mä aina toivoin tyttöä, jotenkin oli sellainen tunne, että en " tajua" pojista mitään, kaikki pikkupoikien leikit ym. meni mulla ihan yli. En ymmärrä miten voi olla hauskaa leikkiä jotain batmania?? Uskon että olen yksinkertaisesti parempi äiti tytölle kuin pojalle.

siis sitten kun lapsi on maailmassa se on maailman rakkain sukupuolesta yms asioista riippumatta.



Mutta siinä vaiheessa kun lapsi on vasta haaveissa tai kohdussa kasvamassa, useimmat ihmiset haaveilevat ja kuvittelevat kaikenlaista tulevasta jälkeläisestään. Sukupuoli on yksi asia.



Itse toivoin kyllä tyttöä, enkä millään tavalla häpeä sitä tunnustaa. Useimmilla ihmisillä joku toive on.

Toivoin tyttöä, etten jäisi " yksin" noin 20 vuoden kuluttua... Itse olen todella paljon tekemisissä äitini kanssa. KÄydään kaiken maailman kissanristiäisissä ja ostosmatkalla ikeassa. 25v poika ei varmaan moisia juttuja harrastaisi äitinsä kanssa! No esikoinen olikin sitten tyttö.

Toista odottaessa tuntui että tyttö on tulossa. Ja tyttöä vähän toivoinkin, jotta esikoinen saisi siskon. Minulle kun oma siskoni on todella läheinen ja tärkeä. Ja lisäksi poikien maailma on minulle täysin vieras, en ole koskaan tuntenut ketään poikalasta!

No, toinen olikin sitten poika. Mutta ei se vähennä yhtään rakkautta lastani kohtaan! Kuten joku sanoikin, ennen kun lapsi on olemassa näitä toiveita sukupuolesta on mutta kun lapsi on olemassa sillä ei ole enää mitään väliä!

paljon, jos voisin oman tytön vielä saada. Ihan vain sen vuoksi, että olisi kiva nähdä myös tytön kasvavan. Omat poikani ovat maailman rakkaimpia, mutta haaveilen vielä yhdestä lapsesta, varsinkin jos voisin saada kauan kaipaavani tytön.



p.s, MInut tunnetaan kaveripiirissä aina tasa-arvoihmisenä kaikissa asioissa, joten sukupuolella sinänsä ei ole mitään tekemistä ihmisarvon kanssa.

ja kauhulla ajattelin etta jos barbi, my little pony, ballerina joka tykkaa vain vaaleanpunaisesta - fani tulee ni olen pulassa. hauskaahan se varmaan olis ollu kuitenkin jos niin olis kaynyt, mutta poika tuli ja huokasin helpotuksesta. useampia lapsia ei olla suunniteltu.

Eli sosiaalinen paine vaikutti asiaan. Olin silloin paljon nuorempi, nyt en enää mokomasta välittäisi.

olen näitä ns. ikäloppuäitejä ja loppuraskaudesta iski pelko lapsen terveydestä. Kun lapsi syntyi katsoin vain onko kaikki raajat tallella, huutako ja minkä näköinen. Kun kätilö näytti alapäätä ja kysyi kumpi tuli olin niin hölmistynyt etten meinannut osata vastata. Terve lapsi meinasin sanoa.

Tai no joo, ehkä niin on ammoin ollut. Mutta minä en ainakaan välitä äidistäni tuon taivaallista. Ehkä pari kertaa vuodessa olen yhteyksissä. Ei kiinnosta eikä jaksa. Veljeni sen sijaan roikkuu siellä alvariinsa.



Pojathan se sitä paitsi yleensä rakastavat mammaansa kuolemaan asti, tytöt enemmänkin vihaavat.



Kolmen pojan ja yhden tytön äiti

väliä, kun se tyttö on niin turha kapine siellä. Vie vaan rahaa myötäjäisinä eikä tuota perheelle mitään, kun menee muualle naimisiinkin.



Joillakin vanhoillisilla on Suomessakin vielä sellainen käsitys, että poika jatkaa taloa ja suvun nimeä... (Mikä tuntuu näin 2000-luvulla ihan bullshitiltä.)