Lue keskustelun säännöt.
4-vuotias laittaa kaiken löytämänsä suuhun, mitä tehdä?
02.05.2019 |
Lapseni on normaalisti kehittynyt, ikätasolla oleva 4-vuotias. Mutta on nyt alkanut uudelleen laittaa kaikkea löytämäänsä suuhun.
Juuri eilen ulkona maisteli ruohonkorsia pihalta ja tuli valittamaan, että maistuu pahalta. Olin ihan hämmästynyt, että miksi hän ruohoa syö, juuri ruokapöydästä oltiin lähdetty ulos.
Jos vaan silmä välttää, hän yrittää laittaa suuhun vaikka kadulta löytyneen karkkipaperin. Nuolaisee kädestään saippuaa käsienpesulla. Maistaa sanomalehtipaperia. Nuolee ostoskärryjä, kaupan portaiden kaidepuuta, ihan mitä vaan. Ja pureskelee hankkikaan rikki.
Miten tämän taipumuksen saisi loppumaan? Miksi hän näin tekee? Luulin, että tämä vaihe olisi ollut jo ohi parivuotiaana.
Kommentit (22)
Onko aisti yliherkkyydet ja aliherkkyydet mietitty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jonkinlaiselta pakko-oireelta tai tic-oireelta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä sittenkään vaikuta ihan normaalilta tuo teidän juttu. Meillä on myös 4-vuotias, joka ei ole turhan tarkka hygieniasta. Hän saattaa nostaa maasta jonkun karkinjämät, nuolla käsiään tai tapella koiran kanssa juustonpalasta, mutta ei kyllä maistele mitään syötäväksi kelpaamatonta. Oletko selittänyt, mitä vääränlaisen asian syömisestä voi aiheutua? Meillä riitti, kun sanoi, että esim. vääränlaisen kasvin/marjan/sienen syömisestä voi alkaa oksentaa tai voi jopa kuolla, kun myrkky "sulattaa sisuskalut".
Olen puhunut asiasta hänelle juurta jaksain, uudelleen ja uudelleen. En tiedä, onko sitten uhmaa, kun silti tekee vaan. Jos näen hänet vaikka viemässä karkkipaperia maasta suuhun ja kiellän, niin saan välillä ihan kiskomalla kiskoa sen paperin häneltä pois.
Sama juttu esim. parkkipaikalla. Hän kyllä tietää, että autoja pitää varoa. Ja toistelee sitä itsekin. Mutta voi yhtäkkiä saada jonkun ällin päähänsä ja lähteä kielloista huolimatta juoksentelemaan holtittomasti. Kun otan kiinni, hän alkaa rimpuilla ja yrittää väkisin päästä irti.
Myöhemmin sitten ihmetellään miksei tällä muksulla ole kaikkia mahdollisia allergioita, mitä steriileissä ympäristöissä kasvaneilla kavereillaan on...
Vierailija kirjoitti:
Onko aisti yliherkkyydet ja aliherkkyydet mietitty?
Meillä tavalla niitä pitäisi miettiä? Hän on kyllä hyvin tarkka siitä, miltä jokin vaate tuntuu päällä. Ja jos jokin asia on jotenkin epätäydellinen, esim. keksistä puuttuu pala, tikkarista on kulma murtunut, tms, hän hermostuu kovasti eikä kelpuuta kyseistä asiaa. Tämä kummastuttaa, koska olen itse aika suuripiirteinen enkä mikään turhantarkka niin, että olisi kotoa tällaista oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu esim. parkkipaikalla. Hän kyllä tietää, että autoja pitää varoa. Ja toistelee sitä itsekin. Mutta voi yhtäkkiä saada jonkun ällin päähänsä ja lähteä kielloista huolimatta juoksentelemaan holtittomasti. Kun otan kiinni, hän alkaa rimpuilla ja yrittää väkisin päästä irti.
Tuohon ongelmaan auttaa valjaat. Eli vaikka valjaat mukaan ja ne lapselle päälle heti jos juoksentelu alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin sitten ihmetellään miksei tällä muksulla ole kaikkia mahdollisia allergioita, mitä steriileissä ympäristöissä kasvaneilla kavereillaan on...
Allergioita ei tosiaan ole. Ja on aika harvoin sairaanakaan. Esim. pienempänä ehti hörpätä leikkipuistossa kuralammikosta hiekkamuotilla vettä ennen kuin kerkesin estää, eikä sellaisestakaan saanut vatsatautia tai mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu esim. parkkipaikalla. Hän kyllä tietää, että autoja pitää varoa. Ja toistelee sitä itsekin. Mutta voi yhtäkkiä saada jonkun ällin päähänsä ja lähteä kielloista huolimatta juoksentelemaan holtittomasti. Kun otan kiinni, hän alkaa rimpuilla ja yrittää väkisin päästä irti.
Tuohon ongelmaan auttaa valjaat. Eli vaikka valjaat mukaan ja ne lapselle päälle heti jos juoksentelu alkaa.
Käytinkin valjaita kaupungilla silloin, kun hän oli oppinut kävelemään ja meno oli välillä varsin villiä. Täytynee ottaa uudelleen käyttöön.
Meillä 5-vuotias alkoi nuoleskella julkisia ovenkahvoja ja vastaavia. Käytös meni aikanaan ohi, ja liittyi ajallisesti pikkusisaruksen vauvavuoteen, eli jonkinlaisesta regressiosta oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poissulje nyt ekana huomionhakuisuus. Onko sulla aina puhelin kädessä, mutta sitten kiellät kun jotain menee suuhun? Tuon ikäisellekin lapselle kaikki huomio on hyvää huomiota.
Kiellon sijaan saata lapsen huomio jonnekin muualle, samalla kun ilman sanoja ohjaat käden pois suusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 5-vuotias alkoi nuoleskella julkisia ovenkahvoja ja vastaavia. Käytös meni aikanaan ohi, ja liittyi ajallisesti pikkusisaruksen vauvavuoteen, eli jonkinlaisesta regressiosta oli kyse.
Meillä ei ole pikkusisarusta.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa. Mietin, voisiko tämä liittyä jotenkin siihen. Erosta on kyllä jo aikaa eikä lapsi edes muista hänen joskus asuneen kanssamme samassa kodissa. Lapsi kyllä tapaa isäänsä säännöllisesti, mutta ei mene sinne mielellään. Voiko tämä sitten olla jotain vastavetoa sille, kun minä pakolla laitan hänet menemään isänsä luo (vaihtoehtojahan minulla ei asiassa ole)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poissulje nyt ekana huomionhakuisuus. Onko sulla aina puhelin kädessä, mutta sitten kiellät kun jotain menee suuhun? Tuon ikäisellekin lapselle kaikki huomio on hyvää huomiota.
Kiellon sijaan saata lapsen huomio jonnekin muualle, samalla kun ilman sanoja ohjaat käden pois suusta.
Lapsi saa kyllä paljon huomiota. Tosin tuntuu, että mikään ei riitä - En saisi mennä edes toiseen huoneeseen esim. laittamaan pyykkejä kuivumaan.
Mutta leikin, laulan, luen, pelaan, askartelen lapsen kanssa paljon. Voi silti olla huomiohakuisuutta. Täytyypä koittaa tuota, että ei kieltele vaan suuntaa hänen huomionsa muualle!
Mulla tuli ekana mieleen etta lapsen kehityksessa on jotain hairioita, oraalisen vaiheenhan pitaisi tuossa iassa olla jo ohi.
Mutta nyt kun kirjoitit erostanne, niin luulen etta hakee huomiota/kapinoi. Nimenomaan toi etta tulee sitten viela erikseen niista raportoimaan on mun mielesta merkki siita etta hakee sun reaktiota.
Ma varmaan vaan antaisin laittaa suuhun enka reagoisi mitenkaan, silla se menee ohi.
Mutta ma olenkin vela :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aisti yliherkkyydet ja aliherkkyydet mietitty?
Meillä tavalla niitä pitäisi miettiä? Hän on kyllä hyvin tarkka siitä, miltä jokin vaate tuntuu päällä. Ja jos jokin asia on jotenkin epätäydellinen, esim. keksistä puuttuu pala, tikkarista on kulma murtunut, tms, hän hermostuu kovasti eikä kelpuuta kyseistä asiaa. Tämä kummastuttaa, koska olen itse aika suuripiirteinen enkä mikään turhantarkka niin, että olisi kotoa tällaista oppinut.
Voi olla jonkinlaista aistiyliherkkyyttä. Mutta siis ei se nyt useinkaan mitään erityistä tarkoita. Meillä on myös lapsi, joka on aina työntänyt kaikenlaista suuhunsa, on nyt kohta viiden ja tapa on jäämässä pikku hiljaa pois. Kannattaa vain toistaa lapselle, että ei voi työntää asioita suuhun ja selittää miksi. Meilläkin lapsi just nuoli ostoskärryn kahvoja ym., oli aika rasittavaa.
Jos oisin sinä,pyytäisin päästä neuvolaan/terveyskeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Saattaa olla erityispiirre,autismin kirjon jokin osa-alue,asperger tms. Aina parempi tutkia kuin arvuutella joutavia tai kysellä täällä.
Usein erityisominaisuus ilmenee vasta vähän myöhemmin kuin aivan pikkulapsena. Joo,ja ongelman ei tarvitse olla iso, mutta näihin saa sitten hoitoa/terapiaa tarpeen mukaan.
Sinne vaan.
JA saattaa olla ettei olekaan mitään,on vaan yli-utelias asioitten suhteen ja haluaa kokeilla ja tutkia asioita eri kantilta,myös maistamalla.
Meillä lapsi tehnyt samaa (ja tekee vielä koululaisenakin) ja on todella pikkutarkka. Myöhemmin paljastui eritysilapseksi. Tavaroita menee rikki viikottain tämän takia. Tuota suuhun joka asian laittamista on miltei mahdotonta kitkeä -ehkä aika tekee tehtävänsä. Purukoruja voi koittaa.
"Juuri eilen ulkona maisteli ruohonkorsia pihalta ja tuli valittamaan, että maistuu pahalta. Olin ihan hämmästynyt, että miksi hän ruohoa syö, juuri ruokapöydästä oltiin lähdetty ulos."
-oliko kello 4.20?
"Jos vaan silmä välttää, hän yrittää laittaa suuhun vaikka kadulta löytyneen karkkipaperin. Nuolaisee kädestään saippuaa käsienpesulla. Maistaa sanomalehtipaperia. Nuolee ostoskärryjä, kaupan portaiden kaidepuuta, ihan mitä vaan. Ja pureskelee hankkikaan rikki."
-idkwhat kink. but interesting uwu.
"Miten tämän taipumuksen saisi loppumaan? Miksi hän näin tekee? Luulin, että tämä vaihe olisi ollut jo ohi parivuotiaana"
-mulla se ei oo vieläkää ohi ja oon melkee aikuinen :)
Saanko udella, että millainen erityislapsi hän on? Eli minkä diagnoosin hän on saanut? Kiitos etukäteen:)
Hei
Toivottavasti ap on jo saanut apua ongelmaansa. Tuo ei ole mitään lapsen tottelemattomuutta tms, vaan selkeä pica-oire. Liittyy yleensä raudanpuutteeseen, eli matalaan ferritiiniin. Kannattaa lukaista aiheesta.
Ei ehkä sittenkään vaikuta ihan normaalilta tuo teidän juttu. Meillä on myös 4-vuotias, joka ei ole turhan tarkka hygieniasta. Hän saattaa nostaa maasta jonkun karkinjämät, nuolla käsiään tai tapella koiran kanssa juustonpalasta, mutta ei kyllä maistele mitään syötäväksi kelpaamatonta. Oletko selittänyt, mitä vääränlaisen asian syömisestä voi aiheutua? Meillä riitti, kun sanoi, että esim. vääränlaisen kasvin/marjan/sienen syömisestä voi alkaa oksentaa tai voi jopa kuolla, kun myrkky "sulattaa sisuskalut".