Voiko kotiäidillä olla burnout?

Sitähän asuu työmaalla, ei voi lähteä työpäivän päätteeksi pois, kiire ja hommat jatkuu 24/7. Riippuen tietenki onko yöheräämisiä. Sairaanakin on jaksettava eikä mitään lomia ole. Vaikka kyseessä ovatkin omat rakkaat lapset, kyllä tämä silti työstäkin käy!

Joko burnout tai paha masennut... Homma pyörii vaan samaa rataa ja sitä mukaa kun saan siivottua niin lapset ja mies aloittaa paikkojen sotkemisen toisesta huoneesta.

Loiset. Viruvat kotona ja VAIN hoitavat lapsia. Hyi olkoon. Kotiäideillä on niin helppoa, ettei niitten oikeesti tarttis käydä edes paskalla. Kunhan mukavuuden haluaan menevät.

itselläni oli paha burnout. laihduin 12kg 3kk. jokapaikassa mistä apua hain vain hymisteltiin että kyllä se siitä, ota vähän rennommin jne....

aamuisin pelkäsin iltaa että pitää mennä nukkumaan vaikka uni ei tule. iltaisin pelkäsin aamua, että miten jaksan lasten kanssa kun en saa tänäkään yönä nukuttua. piti vaa pärjätä, miestä ei ollut tukena, oli painamassa toista eukkoa.

Mutta täytyy vain ihmetellä, miten tuollainen äiti sitten pärjäisi, jos vielä töihin joutuisi. Se on kuitenkin yleensä paljon raskaampaa...

kuin kotiäitiyden. Pitkäaikainen kumuloitunut stressi jostain ja siihen päälle joku tuollainen lisäpaine tyyliin mies pettää.

t. eräs, joka on " lomalla" töissä. Ts. tuntuu niin kovin leppoisalta siihen kotihärdelliin verrattuna.

Vierailija:

Mutta täytyy vain ihmetellä, miten tuollainen äiti sitten pärjäisi, jos vielä töihin joutuisi. Se on kuitenkin yleensä paljon raskaampaa...

kyllä toi 11 ei tiedä mistään mitään jos väittää että töissä on raskaampaa kuin kotona. HAHAHAHAH

Itse tosin suhtaudun kovin epäilevästi tähän burnout- ja masennusvimmaan, joka tässä maassa on... Siis en kiellä ongelman olemassaoloa, mutta väitän, että nykyään vähän turhan helposti diagnosoidaan masentuneeksi.

Esimerkki... tuttavani käväisi lääkärissä (ihan fyysisestä kivusta) ja siinä sitten jutellessa mainitsi lääkärille, ettei oikein koe olevansa läsnä työpaikallaan (tarhassa avustajana). Naps... käteen pamahti masennuslääkeresepti. Tuttavani oli hieman hämillään, ei koskaan hakenut lääkkeitä ja on ihan työssäkäyvä ihminen tällä hetkellä. Vaihtoi vain hieman alaa, kun ei oikein tuntunut tuo avustajan duuni oikealta. Yhä on tekemisissä lasten kanssa ja hyvin menee, on iloinen ja aktiivinen.

Eli... jos ihminen käyttää valtaosan päivästään siihen, että miettii, onko onnellinen vai masentunut, niin silloin on vikaa siinä elämässä ja sille voi tehdä jotain ilman lääkkeitäkin.

Mutta siis... kotiäidin burnout... johtuisiko se sitten nimenomaan siitä, että päivät on samanlaisia ja aikuista seuraa vähän? Ei sen tarvitse johtua välttämättä siitä, että on liikaa tekemistä, tai siitä, ettei pärjäisi lasten kanssa ja selviäisi kodinhoidosta. Kyllä burn out voi tulla muutenkin. Itse ainakin väitän, että jos olisin tässä kotiäitinä vielä 3 vuotta, niin alkaisi nuppi hajoilemaan mullakin... ei siksi, etten rakastaisi vauvaani, vaan siksi, etten kestäisi kotonaoloa muuten. Minä kaipaan haasteita, joita työni minulle tarjoaa. Siksi siis olen palaamassa työelämään. Minulla mukava haastava työ ja paljon ihania työkavereita.

Siis... jos kotiäidille tulee burnout, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, ettei kyseinen kotiäiti pärjäisi työelämässä... haasteita on erilaisia, toisista selviää paremmin.

Ja kyllä kotona olo oli helppoa. Pidemmät unet, ei lasten retuuttamista puoliunessa tarhaan, kaupassakäynnit sai hoidettua ihan päiväsaikaan lasten kanssa, ruoanlaitot ja siivoukset samoin päivällä, siinä lastenhoidon oheessa, lasten kanssa.

Kaikki nuo kaupassakäynnit ja kotityöt on hoidettava edelleenkin. Nyt ne vain pitää tehdä raskaan työpäivän jälkeen, illalla, kun on haettu lapset tarhasta.

Vierailija:

kyllä toi 11 ei tiedä mistään mitään jos väittää että töissä on raskaampaa kuin kotona. HAHAHAHAH

Se kun riippuu siitä työstä, ja kotitilanteesta, ja ihmisestä itsestään; mitkä asiat kokee raskaaksi.



t. eräs, joka nauttii tästä leppoisasta työäidin osasta kotiäitivuoden jälkeen.

Minullakin on kokemusta molemmista.

Varmaan saisin jotain masislääkkeitä, mutta ei ne tähän auta. Silti pitää tiskit laittaa, siivota, pyykätä, ruuat jne. Tosin nyt tein lakon, kun huomasin ettei mies tee muuta kuin sotkua. Onhan töissäkin kiva saada kehuja työstään, miksei sitten kotona?