Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhemmat ärsyttävät
29.04.2019 |
Olen reilu kolmekymppinen ja parin viime vuoden aikana huomannut, että omat vanhemmat ovat alkaneet yhtäkkiä ärsyttää. Teininä minulla oli läheiset välit vanhempiin enkä ollut mikään kiukuttelevaa tai ovia paiskovaa sorttia. Mutta nykyään vanhemmilla vieraillessani käyttäydyn kuin murrosikäinen teini. Kun tajuan miten hölmösti käyttäydyn, ärsyttää vielä pahemmin. En jotenkaan osaa enää olla normaalisti vanhempien seurassa.
Mikä minua vaivaa? Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (17)
Itseäni ärsyttää ja vanhempani ovat ihmeellisiä kyttääjiä jopa minun aikuisia lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman itsessäni, lähestyn kolmeakymppiä, vanhemmat kuuskymppisiä. Kuinka ne osaakaan ärsyttää kommentoimalla joka hiton uutista niin ajattelemattomasti, arvostelevat muiden ulkonäköä ja pahoittavat mielensä kaikesta. Joko en aiemmin kuunnellut mitä ne oikeasti sanoo ja nyt vasta olen herännyt kuuntelemaan tai sitten ne on vanhemmiten junttiutuneet aivan uudella tavalla.
Myös se voi olla mahdollista että ärsyynnyn vaan itse ihan eri tavalla tällä hetkellä kun ei ole helpoin vaihe omassa elämässäni. Heillä myös rankkaa meidän lasten ja lastenlasten ongelmien takia.
Mutta mikä syy onkaan niin kyllä, teininä olin niin hyvää pataa vanhempien kanssa ja nyt v..tu menee hermot :D Soittelemalla selviää, menen ensi kerralla pääsiäisenä käymään.
Ehkä käyt nyt läpi sitä vaihetta, joka "pitäisi" käydä läpi jo teininä. Ajattelen, että se irtiotto ja itsenäistyminen sekä vanhempien kritisointi pitää jossain vaiheessa kuitenkin kokea. Sinun tapauksessasi se tulee viiveellä.
Näytät kykenevän itsereflektioon, joten käy näitä asioita läpi. Ajattele, että se on luonnollinen prosessi, eikä mitään, mitä pitäisi hävetä tai mistä pitäisi ahdistua. Ehkä fyysisen etäisyyden ottaminen hetkeksi voisi myös toimia, että pääset pahimmasta yli. Ja ettei tule niitä käytöksen ylilyöntejä vanhempien seurassa.
Aagh joo sama. En ymmärrä miten kestin asua heidän kanssaan 19 vuotta. 😂
Mä en kestä lapsiani, koska tajuan heidän olevan aikanaan - teinpä mitä tahansa - kaltaisianne kiittämättömiä mulkquja. Omat lapseni ovat vasta tosin ala-asteella. Viittaan siis siihen, että turhaa olla nytkään hyvissä väleissä, jos se ei poi’i tämän enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vanhempieni kanssa hyvät välit, ainakin päällepäin, mutta tuo ärsyyntyminen on niin tuttua!
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut ärsyyntyväni todella paljon joistain kommenteista ja ajatusmaailmoista, joita erityisesti toisella vanhemmallani on. Se on sellainen jokin asenne, että hänellä on vastaus aivan kaikkeen ja hän tietää kaiken minua paremmin. Asiasta riippumatta, neuvoja ja pätemistä. Olen jopa huomannut, että vanhempi jotenkin sosiaalisissa tilanteissa yrittää saada minut näyttämään huonolta, ikään kuin hymyillen ja vahingossa mainitsee jotain ohimennen.
Omassa elämässä asiat ovat kunnossa, voisi sanoa kaiken olevan jopa paremmin kuin ikinä aiemmin. Olen itse aika pohtiva ja paikoitellen myös arka, eli en itse harrasta mielestäni pätemistä enkä piilo*ittuilua. Olen pohtinut omaa lähestymistä ja asenteitani, mutta en vain ole löytänyt peiliin katsomalla ratkaisuja tähän. Voiko vanhemmalla itsellään olla joku kriisi tai voiko hän kokea lapsensa jotenkin uhkana?
Itse kuuskymppisenä äitinä tiedän, miten kommentoida esim. uutisia, tai yleensä ihmisiä ja ilmiöitä, kenenkin lapsen kanssa. Tiedän, miten he nykyään aikuistuttuaan suhtautuvat asioihin. Elän sen mukaan, eli yritän olla pahoittamatta heidän mieltään möläytyksilläni. Se on myös kasvun paikka itselle, kun saa palautetta lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä lapsiani, koska tajuan heidän olevan aikanaan - teinpä mitä tahansa - kaltaisianne kiittämättömiä mulkquja. Omat lapseni ovat vasta tosin ala-asteella. Viittaan siis siihen, että turhaa olla nytkään hyvissä väleissä, jos se ei poi’i tämän enempää.
Ymmärrän, olisihan se kauheeta jos sun lapset kasvaakin itsenäisiksi ajattelijoiksi. Kauheeta jos lapset alkaa aikuisina pohtimaan omaa käytöstään ja ovat pahoillaan huonosta käytöksestään.
Vielä kaiken kukkuraksi jos käyttäytyvätkin kauniisti koko murrosiän, järkyttävää.
Kyllä sinä joudut tulevaisuudessa kärsimään 😢
Anna lapset isälleen niin voit rauhassa tuhota välit kiittämättömään jälkikasvuus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhempieni kanssa hyvät välit, ainakin päällepäin, mutta tuo ärsyyntyminen on niin tuttua!
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut ärsyyntyväni todella paljon joistain kommenteista ja ajatusmaailmoista, joita erityisesti toisella vanhemmallani on. Se on sellainen jokin asenne, että hänellä on vastaus aivan kaikkeen ja hän tietää kaiken minua paremmin. Asiasta riippumatta, neuvoja ja pätemistä. Olen jopa huomannut, että vanhempi jotenkin sosiaalisissa tilanteissa yrittää saada minut näyttämään huonolta, ikään kuin hymyillen ja vahingossa mainitsee jotain ohimennen.
Omassa elämässä asiat ovat kunnossa, voisi sanoa kaiken olevan jopa paremmin kuin ikinä aiemmin. Olen itse aika pohtiva ja paikoitellen myös arka, eli en itse harrasta mielestäni pätemistä enkä piilo*ittuilua. Olen pohtinut omaa lähestymistä ja asenteitani, mutta en vain ole löytänyt peiliin katsomalla ratkaisuja tähän. Voiko vanhemmalla itsellään olla joku kriisi tai voiko hän kokea lapsensa jotenkin uhkana?
Mun äiti on alkanut vanhemmiten tehdä samaa. Kritisoi sivulauseessa "vitsillä" ja sitten jos kysyn että mitä toi oli tarkoittavinaan niin pyörittelee silmiään ja sanoo että olen dramaattinen. Ilmeisesti oma vanheneminen ärsyttää ja se, että minusta ei ole tullut sellaista kuin hän halusi, enkä ole häntä kohtaan mielistelevä niinkuin hän oli omalle äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan, että jotta lapsi voi itsenäistyä, hänen pitää oppia näkemään vanhempansa sekä hyvinä että huonoina. Usein teini-iässä on vaihe, että näkee vanhempansa ainoastaan negatiivisina, noloina, ääliöinä jne. Monilla teini-iän jälkeen kasvaa taas uusi kunnioitus vanhempiaan kohtaan, näkeekin heidät myös esim. sitkeinä, luotettavina, viisaina jne. Tällöin on oma identiteetti nuorella jo kasvanut niin, että hänellä on 'varaa' kunnioittaa vanhempiaan, joista on irtautumassa.
Jostain syystä voi olla, että sinulla prosessi on vielä tässä vaiheessa. Mikäli vanhempasi eivät aivan selkeän yksiselitteisesti kohtele sinua huonosti, anna tunteiden vain olla ja tutkistele niitä uteliaasti. Ahaa, ärryin tästä, kun äiti kattoi pöydän tällä tavalla tai siitä, miten isä kommentoi tv-ohjelmaa. (tai jotain vastaavaa). Mistä se kertoo? Mitä se kertoo sinusta? Mitä ristiriitaa esim. arvojen tai mieltymysten suhteen tämä ärtyminen paljasti? Miten voin keskustella asiasta?
Uskon, että itsetutkistelu voimakkaiden tunteiden kohdalla auttaa hallitsemaan niitä niin, ettei tule tehneeksi mitään typerää tunteiden vallassa. Voi rauhallisesti oppia havainnoimaan tunteitaan ja miettimään niiden viestiä. Uskaltaa ottaa puheeksi asioita ja kertoa omat ajatuksensa ja tunteensa.
Mitä tästä ajattelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä lapsiani, koska tajuan heidän olevan aikanaan - teinpä mitä tahansa - kaltaisianne kiittämättömiä mulkquja. Omat lapseni ovat vasta tosin ala-asteella. Viittaan siis siihen, että turhaa olla nytkään hyvissä väleissä, jos se ei poi’i tämän enempää.
Ymmärrän, olisihan se kauheeta jos sun lapset kasvaakin itsenäisiksi ajattelijoiksi. Kauheeta jos lapset alkaa aikuisina pohtimaan omaa käytöstään ja ovat pahoillaan huonosta käytöksestään.
Vielä kaiken kukkuraksi jos käyttäytyvätkin kauniisti koko murrosiän, järkyttävää.
Kyllä sinä joudut tulevaisuudessa kärsimään 😢
Anna lapset isälleen niin voit rauhassa tuhota välit kiittämättömään jälkikasvuus.
He asuvatkin jo isänsä kanssa, ja en nyt oikein saanut selvää, mitä väärää aloittajan vanhemmat olivat tehneet? Hän itse taantuu pikkulapseksi vanhempiensa kotona, tämä tuskin on vanhempien syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä lapsiani, koska tajuan heidän olevan aikanaan - teinpä mitä tahansa - kaltaisianne kiittämättömiä mulkquja. Omat lapseni ovat vasta tosin ala-asteella. Viittaan siis siihen, että turhaa olla nytkään hyvissä väleissä, jos se ei poi’i tämän enempää.
Ymmärrän, olisihan se kauheeta jos sun lapset kasvaakin itsenäisiksi ajattelijoiksi. Kauheeta jos lapset alkaa aikuisina pohtimaan omaa käytöstään ja ovat pahoillaan huonosta käytöksestään.
Vielä kaiken kukkuraksi jos käyttäytyvätkin kauniisti koko murrosiän, järkyttävää.
Kyllä sinä joudut tulevaisuudessa kärsimään 😢
Anna lapset isälleen niin voit rauhassa tuhota välit kiittämättömään jälkikasvuus.He asuvatkin jo isänsä kanssa, ja en nyt oikein saanut selvää, mitä väärää aloittajan vanhemmat olivat tehneet? Hän itse taantuu pikkulapseksi vanhempiensa kotona, tämä tuskin on vanhempien syytä?
Ei mitään, sinähän tässä syyllistit omia lapsiasi kun muut ihmettelivät omaa yllättäävääkin käytöstään.
Olit ainut joka syyllisti muita.
Ps. Pahoittelut jos olet kristallikissa, ei ollut tarkoitus trikkeröidä.
Mun äiti on ihana ihminen, mutta välillä ärsyttää se kun kaiken pitää "olla tavallista". Esimerkiksi jos ehdotan että valmistaisin jotain uutta ruokaa hän usein sanoo että tarviiko nyt olla niin hienoa ja ihmeellistä. Ihan vaan vaikka kyseessä olisi lasagnen tekeminen vähän parempaan jauhelihaan itsetehtynä ja pitkään haudutettuna.
Samoin jos kerron, että olen aloittanut uuden harrastuksen hän siihenkin toteaa että mitä nyt tuollaista, eikö voisi olla ihan tavallista. Tämä ärsyttää suunnattomasti ja olen monesti tehnyt selväksi että ei, tämä on tapani elää ja minulle tavallista. Koitan vaan olla välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin vanhemmat käyvät hermoille. Luulen, että omalla kohdallani se johtuu siitä, että suhteemme ei ole pääsyt vielä sellaiselle tasolle, jossa olisimme tavallaan tasavertaisia aikuisia, joilla voi olla omanlaisensa mielipiteet ja tavat. Isäni ei kuuntele minua ollenkaan ja äitini on olevinaan aina oikeassa. Kaipa tämä on ihan normaalia, mutta toivoisin silti suhteemme olevan toisenlainen. Nyt pidän yhteyttä mahdollisimman harvakseltaan, niin hermot säästyvät. Tavallaan kaipaan heidän hyväksyntäänsä, tavallaan en vain tiedä miten pitää pääni niin, että välit pysyvät kuitenkin kunnioittavan kohteliaina.
Täällä sama! Mä kuvittelin että näin kolmekymppisenä osaisin käyttäytyä omien vanhempieni seurassa mutta ei...omat vanhempani ovat siis yli 70-vuotiaita...äitini kanssa en osaa keskustella puhelimessa ärsyyntymättä ja jokaisen puhelun jälkeen syytän itseäni siitä miksi tartun jokaiseen yksityiskohtaan joka ärsyttää ja jää paha mieli...äitini kanssa osaan käyttäytyä kasvotusten mutta isäni taas onnistuu ärsyttämään kasvotusten tavatessa...hän on lähes aina eri mieltä kaikesta tai ei kuuntele ja keskeyttää minut...mieheni on hänen mielestään sen sijaan parhainta maailmassa mistä tietysti pitäis varmaan olla tyytyväinen :D...silloin kun olin pieni ja isäni vanhemmat vielä elossa käyttäytyi isäni todella huonosti heitä kohtaan ja olin tästä välillä todella ihmeissäni...hän tiuski äidilleen kaikesta ja nyt haluaisin kovasti yrittää muuttaa omaa käytöstäni etten kasvaisi samanlaiseksi kuin hän...ärsyttää tiedostaa tämä mutta ei silti kyetä toimimaan toisin :(....minulla on myös sisko jonka toimintaa vanhempani ovat aina kritisoineet minulle ja olen myös ärsyyntynyt siitä ....puolustan siskoani ja yritän myös jankuttaa että nyt on asiat ja elämäntavat vähän erilaiset kuin heidän nuoruudessaan mutta varsinkaan isäni ei tätä tajua...huoh...
Tuttua!
Vanhenevista vanhemmista on tullut epävarmoja. He kaipaavat minulta ja veljiltäni rakkautta ja todistelua siitä että kaikki on mennyt hyvin.
En halua tulla samanlaiseksi kuin he ja se varmasti juuri ärsyttää heissä. Kun kuitenkin tulen samanlaiseksi.
Ehkä sun pitäis itsenäistyä enemmän, tapaa vanhempia harvemmin.