Vanhempia joiden lapsi oikeasti ollut menehtyä, ja selvinnyt?
Meidän vauva jäi henkiin ja kuin ihmeen kaupalla näillä näkymin jopa lähes olemattomin vaurioin..Lähes kuoli heti synnytksen jälkeen. Muistan ikuisesti miten kätilö tuli kysymään nimeä hätäkastetta varten.
Vaikka arjen keskellä väsyy ihan samalla tavalla kuin ennenkin, niin kyllä se suuri kiitollisuus kulkee aina mukana kuitenkin. Tulee hetkiä jolloin suunnaton kiitollisuus nousee pintaan, ja ihmetys, miten meillä kävi näin hyvin. Elämä voisi olla niin erilaista tälläkin hetkellä..
Kommentit (6)
Löytyi elottomana sängystä parikuisena, mutta virkosi sairaalassa. Elämäni suurin säikähdys.
rajalla käymiset on isoja juttuja, onneksi elämä jaksoi taistella itsensä rajan tälle puolelle
t. kahden enkelivauvan äiti
Meillä vauva taisteli hengestään alkuviikot, ja oli epäselvää miten suuria vaurioita esim. hapenpuutteet olivat saaneet aikaan aivoissa. Oli sitten tehoilla pari kuukautta hengityskoneessa, ja todelliselta ihmeeltä tuntuu että vauva (kohta jo taapero 10kk :) ) nyt möyrii tuossa lattialla.
Kiitollisuuden lisäksi välillä kumpuaa ihmeellinen pelko myös..käy mielessä että mitä halutaan nyt " vastalahjaksi" koska meille kävi näin hyvin?! En siis oikein uskalla edes luottaa että kaikki hyvin..että varmasti " kosto elää" koska meillä kävi näin hirmuinen onni..
Ei nuo mietteet elämääni hallitse, huomaan vain että sellainen tietynlainen perusturvallisuuden järkkyminen jää varmaan mieleen ikuisesti..
ap
jos joskus tulee vaikeuksia ne tulee, mutta ei siksi, että lapsesi elää
t. se sama
ettei se mene noin. Kai se on jotain menettämisen pelkoa, taikauskoisuutta... En ehkä vielä uskalla toden teolla hellittää, kun niin pitkään eli pelossa ja epätietoisuudessa.
Sairaalasta kotiutuminenkin tuli loppujenlopuksi reilun 3kk:n jälkeen yllätyksenä, ja kiire tuli laittaa paikat kuntoon, kun en ollut uskaltanut sitä vaihtoehtoa edes ajatella.. ;) Taas sitä taikauskoisuutta, näköjään..
Olimme molemmat melko heikossa hapessa synnytyksessä :( Ja molemmat selvisimme kuin ihmeen kaupalla. Välillä aina liikutun kyyneliin siitä valtavasta kiitollisuudesta joka minulla on siitä että molemmat selvisimme ja vielä terveinä.