Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että olen umpikujassa. Muita seinään juosseita?
Kommentit (16)
En löydä ollenkaan paikkaani tässä maailmassa. En ymmärrä mitä jatkossa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kertokaapas elämäntilanteesta, niin katsotaan osaisiko joku täällä auttaa/lohduttaa. (Tai vaikka av:n tapaan haukkua, halveksua,parjata jne. )
Vierailija:
Olo on niinkuin ansaan jääneellä elukalla, jäiskö paikalleen vai purisiko kiinnijääneen jalan irti:)
Seinään juosseiden kokoontumisajot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Seinään juosseiden kokoontumisajot
Nro 4 kehotti avautumaan itse kukaistakin omasta tilanteestaan, jotta raati pystyisi arvioimaan surkeuden astetta. Kuka uskaltaa aloittaa?
Surkea, lättänenäinen ap
Vierailija:
Olo on niinkuin ansaan jääneellä elukalla, jäiskö paikalleen vai purisiko kiinnijääneen jalan irti:) Paljolti rahatilanne vaikuttaa mulla, sekä yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotiäiti. Kaiket päivät lapsen kanssa kotona orjan hommissa, huonolla palkalla. Mies mennä huitelee milloin missäkin ja tekee pitkää päivää töissä. Silti rahat ei riitä mihinkään. Ukko ostaa itelleen kalliita vaatteita, ite kuljen samoissa vanhoissa rytkyissä. Pikavippejä pitää hakea jos halua lapselle vaatetta ostaa. Koskaan ei saa nukkua ja jääkaapissa ei ole ruokaa että äiti saisi välillä verensokerin normaalilukemiin.. Mitähän vielä? Ai niin ja naapurit on ihan p**seestä, mesoaa ja mellastaa päivät pitkät ja vielä myöhään yöhön, eikä isännöitsijä " uskalla" asialle tehdä mitään. Ja tähän kun lisätään vielä että ei ole yhden yhtä ystävää niin aika hyvin menee vai mitä? *" Sätkien ansassa" *
Lapsuuden traumat selvittämättä, ahdistaa. Suvussa välirikkoja ja eripuraa.
Rahatilanne heikko, ahdistaa.
Töissä käyminen ahdistaa, ammatti väärä.
Uuden ammatin opiskelu ei mahdollista, rahatilanteen vuoksi opintotuelle ei voi jättäytyä.
Mies yrittäjä, siis aina töissä.
Olen aina väsynyt, kireä, surullinen, ahdistunut, masentunut. Tämän näen selvästi vaikuttavana lapsiinkin. Ahdistaa. Haluaisin lapsilleni huolettoman, " äidinongelmistavapaan" lapsuuden, mutta tunnen olevani umpikujassa, miten muutan suuntaa? Miten jatkan?
En voi jatkaa entiseen tapaan, jos ajattelen lasteni parasta. Mutta en näe vaihtoehtoja, mitkä olisivat mahdollisia tilanteeni parantamiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikan vaihto ei auta kun työn luonne on sama kuin tässä nykyisessäkin työpaikassa. Minä tarvitsisin kokonaan uuden ammatin voidakseni hyvin töissä.
ap/13
Se on sentään jo jotain. Nimimerkillä mielenterveysongelmainen, joka ei edes pysty tekemään töitä. Ja vaikka pystyisikin, niin mun ammatti on katoavaa kauraa nähtävästi. Juuri havaitsin, että tätä mun työtä tarjotaan netissä ilmaiseksi. Mulla myös ammatinvaihto taloudellisesti mahdotonta ja muutenkin järjetöntä tässä tilanteessa syistä joita en jaksa luetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusperheen äiti, 2 omaa, 2 miehen, 2 yhteistä ja kohta syntyy 3. yhteinen.
tulin raskaaksi heti kun tavattiin, oli vahinko. mies vaati aborttia, en tehnyt, nyt siis 3. " vahinko" ja mies vaatii multa piuhoja poikki kun vauva syntyy. pitäisi alkaa rakentamaan taloa tai siis mies alkaa rakentamaan. mulla ei työpaikkaa tai mitään ammattia. tää vauva kun syntyy niin olen 30v ja täysin lukiopohjalta, tuskin edes saan koskaan mitään töitä, kouluun ei mitään mahdollisuutta koska rahaa ei tule silloin mistään.
mua kohdellaan kotona kuin koiraa mutta en voi lähteä koska 5 lapsen yh:na en pärjää henkisesti enkä taloudellisesti. olen täysin riippuvainen miehestäni.
tekisi mieli juosta ja lujaa mutta kun ei pysty, jalat on naulittuna tänne. mies käyttää siis henkistä väkivaltaa, fyysistä ei onneksi milloinkaan että sen puoleen ei tarvitse pelätä.
kaipa mun elämä oli sitten tässä, saanpahan kodikseni uuden talon jos en muuta...
Luettuani viestisi ajattelin: " tee mitä tahansa, että pääset kiinni parempaan elämään! Älä alistu henkiseen väkivaltaan!"
Miksi se on niin kamalan helppoa neuvoa muita, nähdä selvät kuviot muiden tilanteissa? Mutta kun omaa tilannetta katsoo, sille ei osaa tehdä mitään? Sitä vaan jumiutuu ja sietää.
Mutta vaikeaan tilanteeseen jumiutuminen ja kaiken p***an sietäminen ei tee hyvää lapsille. Usein nämä tämmöiset ovat sukupolvien helminauhaa, jokainen sukupolvi kärsii osansa ja siirtää jotakin eteenpäin. Mitähän minä siirrän omille lapsilleni? En kestä ajatella, että omalla käytökselläni aiheutan lapsteni elämään vaikeuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa oltu muutamia vuosia ja pari mukulaa pyörii jaloissa ja kolmas mahassa. Kotiäidin virkaa koetan toimitaa mutta mieleni kyllä tekis johonki ihan muuhun paikkaan. Ei kiinnosta yhtään mikään. sama ku tyhjää potkasis. maailma pyöris ihan varmasti senki jälken vallan mainiosti ja lastenkaan ei tarvis kattoo ku äiti itkee ja mitä millonki. Ärtyttää ku päivästä toseen vaan joku möykky paina rinnassa, elämän iloa ei oo näkyny piiitkiin aikoihin. Mies käy duunissa tekee pitkää päivää ja tuntuu että sieltäkään ei oo herunu yhtään minkäänlaista kannustusta. Päin vastoin..kokoajan minä oon se joka tekee virheitä..
Kaksi lasta ja velkaa on, opiskelu ei huvita. Tutkintokin olisi, mutta ihan väärältä alalta. Nykyinen työ on tylsää enkä jaksa sitä enää yhtään!!!!
Olo on niinkuin ansaan jääneellä elukalla, jäiskö paikalleen vai purisiko kiinnijääneen jalan irti:) Paljolti rahatilanne vaikuttaa mulla, sekä yksinäisyys.