En kestä tätä yksinolon aiheuttamaa ahdistusta

Eikö ole puolisoa, lapsia, sukulaisia tai kavereita?

Miksi luulet, että ahdistuksesi johtuu juuri yksinolosta?

Onko suku ja kaverit kadonneet johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole puolisoa, lapsia, sukulaisia tai kavereita?

Lapsi on iso ja nyt kavereillaan. Suku muualla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, että ahdistuksesi johtuu juuri yksinolosta?

Silloin se pahentuu.

Mua on noina hetkinä auttanut kun menen vaikka suomi24 chattiin roikkumaan. Joskus saa tarinointiseuraa ja joskus ei, mutta oon löytänyt ihan oikeita elämän kavereita sieltä ja pisimmät ystävykset on jo yli vuosikymmenen mittaisia :)

Siellä ollaan kaikki yhtä säälittäviä! :D

Vierailija kirjoitti:

Mua on noina hetkinä auttanut kun menen vaikka suomi24 chattiin roikkumaan. Joskus saa tarinointiseuraa ja joskus ei, mutta oon löytänyt ihan oikeita elämän kavereita sieltä ja pisimmät ystävykset on jo yli vuosikymmenen mittaisia :)

Siellä ollaan kaikki yhtä säälittäviä! :D

Oletko mies vai nainen?

Miten voi yksinolo ahdistaa? Sehän on ihmisen perusolomuoto, ja siinä on kaikkein paras olla. Miksi pitäisi aina olla joku vieressä?

Minäkin kuolen pala kerrallaan tähän aikaiseen yksinoloon

Ei tarvitse aina olla kenenkään vieressä mutta ihmisen normaaliin elämään kuuluu toiset ihmiset.

"ainaiseen" yksinoloon tarkoitin.

Tosi ikävä olo. Totaalisen yksin, en jaksa tiskata enkä mitään.

Ystävän luo piti mennä kun tämä kutsui mutta tämä peruutti sen vastaamalla hyvin epämääräisesti kun kerroin että voisin lähteä.

Täällä totaaliyksinäinen, ei sukua, ei kavereita, ei lapsia, ei miestä, ei yhtään ketään.

Kaikki juhlapyhät on pahimpia, eilen vaan itkin ja päivä tuntui viikon pituiselta. Pakotin itseni vähän siivoilemaan niin edes hieman kului nopeammin aika. Nyt hitusen helpompi olo kun kohta tämä on ohi mutta ihan p*rseestä silti.

-n30

Sun pitää opetella kestämään tai tehdä asialle jotain. Lapsesi muuttaa jonain päivänä kuitenkin omilleen. Jos nyt et kestä edes sitä, että hän on kavereillaan, miten kestät sitten, kun hän ei enää edes asu kanssasi?

En pysty nyt siivoamaan. Meinasin lähteä matkalle jotta olo helpottuisi mutta rahatilanne tiukka.

Toisaalta kumpi on parempi,säilyttää vähän parempi olo vai mennä syvään masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Täällä totaaliyksinäinen, ei sukua, ei kavereita, ei lapsia, ei miestä, ei yhtään ketään.

Kaikki juhlapyhät on pahimpia, eilen vaan itkin ja päivä tuntui viikon pituiselta. Pakotin itseni vähän siivoilemaan niin edes hieman kului nopeammin aika. Nyt hitusen helpompi olo kun kohta tämä on ohi mutta ihan p*rseestä silti.

-n30

Missä päin asut?

Aloita harrastuksia. Kursseja, joissa tehdään käsitöitä, opiskellaan kieltä, nähdään toisia ihmisiä, mene vapaaehtoistyöhön, seurakunnan aikuisten kerhoihin, kyllä näistä löytyy juttuseuraa ja tekemistä.

Hei mulla sama ap! Olen ihan mieli maassa enkä pysty mihinkään, istun vaan tässä ja selaan av:ta. Olen siis nettiaddikti. Mies ja lapset ovat poissa ja heti kun olen yksin, tämä iskee.

Vierailija kirjoitti:

Hei mulla sama ap! Olen ihan mieli maassa enkä pysty mihinkään, istun vaan tässä ja selaan av:ta. Olen siis nettiaddikti. Mies ja lapset ovat poissa ja heti kun olen yksin, tämä iskee.

Ymmärrän. Sulla on kuitenkin mies. Lapseni on nyt muualla ja vaikka olisi kotona, ahdistusta silti riittäisi.

Pahinta on tämä kerrostalossa oleminen ja vielä yksin.

Tuntuu käsittämättömältä, että niin moni tuntee samoja yksinäisyyden tunteita kuin minä... luulin olevani ainut maailmassa. Miksei tehdä asialle jotain .!? Asun Jkl: n seudulla. Nainen +50.