Jos eskarissa on lapsi joka toistuvasti=päivittäin käyttyäytyy väkivaltaisesti toisia lapsia ja aikuisia kohtaan

Ei ole erityisluokkia eli väkivalta jatkuu ainakin 6 vuotta. Opettajat ei jaksa, avustajat ei jaksa, lapset ei jaksa - mutta tämä vävivaltainen ja arvaamaton saa jatkaa isossa ryhmässä, jossa on liikaa aistiärsykkeitä. Mieluummin tuhotaan kymmenen elämää kuin annetaan yhdelle lapselle rauhallinen oppimisympäristö.

Joudutte vain kestämään. Yritä saada lapsesi eri kouluun yms.

Meillä rehtori puolusti väkivaltaista poikaa (joka myös ahdisteli tyttöjä). Ja pahoinpiteli poikia. Perusteena rehtorilla oli se, että jotkut kehittyvät sosiaalisilta taidoiltaan hitaammin yms. Muut oppilaat kärsivät tästä koko ala-asteen.

Koulun rehtori on vielä nainen...

Ihme jos siirretään, tällaisia erityisluokkia ei enää juurikaan ole. Itse saattaisin harkita koulun vaihtamista oman lapseni turvallisuuden ja turvallisen kehityksen vuoksi, mutta uudessakin koulussa on varmasti vastaava, ellei vastaaviakin tapauksia.

Oman lapsen eskarissa juurikin tällainen tapaus, erityislastentarhanopettaja ravannut ryhmässä jatkuvasti pitkin vuotta ja ison osan ajasta näyttää tämä lapsi olevan yhden hoitajan kanssa eri tilassa työskentelemässä, ja väkivalta kohdistuu tosiaan niin lapsiin kuin aikuiisiinkin,  joten todella, todella, todella toivon että tämä kaikki olisi ollut riittävä peruste sille että lapsi siirrettäisiin erityisluokkaan (joita kyllä edelleen kunnassamme on), mutta samalla toki pelkään pahinta ensi syksyn suhteen..

Vierailija kirjoitti:

Joudutte vain kestämään. Yritä saada lapsesi eri kouluun yms.

Meillä rehtori puolusti väkivaltaista poikaa (joka myös ahdisteli tyttöjä). Ja pahoinpiteli poikia. Perusteena rehtorilla oli se, että jotkut kehittyvät sosiaalisilta taidoiltaan hitaammin yms. Muut oppilaat kärsivät tästä koko ala-asteen.

Koulun rehtori on vielä nainen...

Meinaatko että naisrehtorin olisi sopivampaa puolustaa väkivaltaisia tyttöjä, vai miksi haluat tehdä häiriköinnistä sukupuolikysymyksen?

Näitä on nykyään jokaisessa koulussa jokaisella luokalla. Miksi? Koska inkluusio. Pahimmat saattavat siirtyä muutaman vuoden jälkeen erityiskouluun, mutta nekin ovat täynnä.

Tilanne on kammottava.

Esikoisen eskarivuosi meni noin. Se yksi lapsi oli syynä siihen, että eivät menneet minnekään retkille (ei edes metsään tai lähipuistoon), ja siihen että ekalle luokalle meni aikamoisia raakileita.

Tämä lapsi sitten ei tullut lähikouluun, ja lopulta huostaanotettiin. Vanhemmissa se syy tässä tapauksessa oli, ja olen edelleen aavistuksen katkera että sitä hirviötä ei siirretty muualle sieltä eskarista. Oman lapsen (onneksi pienet) ongelmat huomattiin vasta koulussa, kun ei siellä eskarissa ollut aikaa muita huomioida.

Tällaisesta lapsesta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Jotain on pahasti vialla kotona jos eskari-ikäinen käyttäytyy noin. Lapsi tarvitsee apua nopeasti jotta tilanne korjaantuisi. Muuten jää syrjään ja ilman kavereita aivan varmasti. Todennäköisesti suoriutuu muutenkin huonosti kaikilla elämän osa-alueilla. Ei ole kivaa sille lapselle itsellekään, mutta ei osaa toimia muullakaan tavalla ja on ilmeisen stressaantunut ja veikkaisin että monella tasolla vähintään laiminlyöty, mahdollisesti näkee/ kokee väkivaltaa tai sen uhkaa jatkuvasti kotona. Nepsy lapset oireilevat usein myös impulsiivisella väkivallalla, mutta silloin se ei ole pahantahtoista tai suunnitelmallista vaan välitön reaktio johonkin mikä pelottaa/ hämmentää tai ei miellytä. Näitä lapsia oma väkivaltaisuus usein ahdistaa ja kaduttaa kovasti jälkeenpäin. Jotkut lapset eivät edes muista jälkeenpäin miten ovat toimineet. Tällöinkin lapsi tarvitsee apua, mutta ei automaattisesti lastensuojelulta, vaan lastenpsykiatrialta. Vanhempien ohjaus ja hyvä yhteistyö ovat ehdottoman tärkeitä oli sitten kyse lastenpsykiatrisesta tai lastensuojelullisesta näkökulmasta. Maallikon voi olla vaikea erottaa mistä on kyse, joten siksi lastensuojeluntarpeen kartoituksesta on hyvä aloittaa. Perheneuvola on toinen vaihtoehto, mutta jonot sinne ovat todella pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisesta lapsesta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Jotain on pahasti vialla kotona jos eskari-ikäinen käyttäytyy noin. Lapsi tarvitsee apua nopeasti jotta tilanne korjaantuisi. Muuten jää syrjään ja ilman kavereita aivan varmasti. Todennäköisesti suoriutuu muutenkin huonosti kaikilla elämän osa-alueilla. Ei ole kivaa sille lapselle itsellekään, mutta ei osaa toimia muullakaan tavalla ja on ilmeisen stressaantunut ja veikkaisin että monella tasolla vähintään laiminlyöty, mahdollisesti näkee/ kokee väkivaltaa tai sen uhkaa jatkuvasti kotona. Nepsy lapset oireilevat usein myös impulsiivisella väkivallalla, mutta silloin se ei ole pahantahtoista tai suunnitelmallista vaan välitön reaktio johonkin mikä pelottaa/ hämmentää tai ei miellytä. Näitä lapsia oma väkivaltaisuus usein ahdistaa ja kaduttaa kovasti jälkeenpäin. Jotkut lapset eivät edes muista jälkeenpäin miten ovat toimineet. Tällöinkin lapsi tarvitsee apua, mutta ei automaattisesti lastensuojelulta, vaan lastenpsykiatrialta. Vanhempien ohjaus ja hyvä yhteistyö ovat ehdottoman tärkeitä oli sitten kyse lastenpsykiatrisesta tai lastensuojelullisesta näkökulmasta. Maallikon voi olla vaikea erottaa mistä on kyse, joten siksi lastensuojeluntarpeen kartoituksesta on hyvä aloittaa. Perheneuvola on toinen vaihtoehto, mutta jonot sinne ovat todella pitkät.

Todennäköisesti lapsi on jo tutkittu ja hänestä on olemassa mappikaupalla tietoa ja monta suositusta pienryhmään, rauhalliseen tilaan jne. Valitettavasti kuntien päättäjät on eri mieltä eli siellä lähdetään siitä, että lapsi on halvempi pitää siellä isossa ryhmässä. Kerrotaan, että saa lisätukea (kerran kuukaudessa ELTO tarkkailee) ja ryhmä saa avustajan (15% työajasta tässä ryhmässä) ja sitten ollaan kovasti sitä mieltä, että kaikki on hyvin.

Kutsukaa Super Nanny apuun, pistää kauhukakarat ojennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisesta lapsesta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Jotain on pahasti vialla kotona jos eskari-ikäinen käyttäytyy noin. Lapsi tarvitsee apua nopeasti jotta tilanne korjaantuisi. Muuten jää syrjään ja ilman kavereita aivan varmasti. Todennäköisesti suoriutuu muutenkin huonosti kaikilla elämän osa-alueilla. Ei ole kivaa sille lapselle itsellekään, mutta ei osaa toimia muullakaan tavalla ja on ilmeisen stressaantunut ja veikkaisin että monella tasolla vähintään laiminlyöty, mahdollisesti näkee/ kokee väkivaltaa tai sen uhkaa jatkuvasti kotona. Nepsy lapset oireilevat usein myös impulsiivisella väkivallalla, mutta silloin se ei ole pahantahtoista tai suunnitelmallista vaan välitön reaktio johonkin mikä pelottaa/ hämmentää tai ei miellytä. Näitä lapsia oma väkivaltaisuus usein ahdistaa ja kaduttaa kovasti jälkeenpäin. Jotkut lapset eivät edes muista jälkeenpäin miten ovat toimineet. Tällöinkin lapsi tarvitsee apua, mutta ei automaattisesti lastensuojelulta, vaan lastenpsykiatrialta. Vanhempien ohjaus ja hyvä yhteistyö ovat ehdottoman tärkeitä oli sitten kyse lastenpsykiatrisesta tai lastensuojelullisesta näkökulmasta. Maallikon voi olla vaikea erottaa mistä on kyse, joten siksi lastensuojeluntarpeen kartoituksesta on hyvä aloittaa. Perheneuvola on toinen vaihtoehto, mutta jonot sinne ovat todella pitkät.

Muistetaan myös, että tämä on vain yksi vaihtoehto eikä kodissa välttämättä ole väkivaltaa tai lastensuojelun tarvetta.

Ensisijaisesti kannattaisi keskittyä perheen kanssa työskentelyyn lapsen hyväksi eikä esimerkiksi porukalla juoruilla ja maalaillapiruja seinille olettaen aina pahinta mahdollista vaihtoehtoa.

Tuotahan se on peruskoulussa. Enemmän kuin opiskelurauhasta tai oppilaiden fyysisestä tai henkisestä turvallisuudesta, ollaan huolissaan, että saadaan lapset aivopestyä monikulttuuriunelmaan ja ilmastohysteerikoiksi.

Kyllä monissa kunnissa on erityisluokkia normaalissa koulussa. Myöskin koulussa ollaan helpommin puuttumassa virallisella tasolla jos lapsi on väkivaltainen.

Kaverini lasta lyötiin koulussa ala-asteella. Kaverini teki tästä tapahtuneesta rikosilmoituksen. Vanhemmat kokoontuivat juttelemaan rehtorin kanssa. Väkivaltainen lapsi siirrettiin toiseen kouluun. Lapsen vanhemmat pyytelivät kovasti anteeksi.

Hei. Oma esikoiseni oli juuri tuollainen. Päivittäistä väkivaltaa, raivokohtauksia, ahdisteli toisia (ei siis seksuaalisesti). Jatkuvaa palautetta henkilökunnalta, siis niiltä, jotka suostuivat minulle puhumaan. Ja pilasi tosiaan kaikki retket, ja jopa joulun kertomalla ettei joulupukkeja ole olemassa.

Olin työtön silloin, mutta en saanut ottaa lasta pois eskarissa, koska lastensuojelu uhkaili huostaanotolla, koska en ymmärrä lapsen parasta. Häpesin itseäni ja luulin, että olen vain huono äiti. Lapsi siirtyi lähikouluun ja kaikki meni vain huonompaan suuntaan.

Meidän kaupungissa on erityiskoulu, joka on erikoistunut käytöshäiriöihin mutta sinne ei suostuttu lasta siirtämään. Vanhempi ei voi vaikuttaa mitenkään koulusiirtoihin. Estää voi, mutta jos haluaa lapsen erityiskouluun, niin ei voi mitään. Ja toisten vanhempien mielestä kaikki on minun vikani.

Lastensuojelu ja perheneuvola keskittyvät vain minun ja lapsen väliseen suhteeseen. Lapsi on todettu autistiseksi ja touretteksi. Oletetaanko, että hänellä voisi olla normaali suhde minuun, kun hän ei kommunikoi, tunne, tai käyttäydy kuten muut.

Apua ei ole vaikea saada. Oikeasti auttava apua on.

Sama juttu, lapsen eskarissa oli 2 vastaavaa väkivaltaista häirikköä. Tavalliseen kouluun, lapsen luokalle tuli ja molempien käytös on vaan pahentunut. Opettaja ja muut lapset luokalla kärsii.

Jostain syystä näistä kumpaakaan ei siirretty erityisluokalle, vaan kolmas lapsi, joka tosin oli myös häirikkö, mutta rankingissa sijalla kolme, kun nämä ykkös- ja kakkospaikkoja pitävät saivat jäädä jatkamaan häiriköintiä tavalliselle luokalle. Miksihän näin?

Siis oikeesti aikuisetkaan ihmiset ei mahda tollasille tapauksille mitään? Missä vaiheessa tämä tällaiseksi meni? 90-luvulla tuollaiset vietiin laitokseen tai ylä-aste iässä poliisi vei raudoissa putkaan.

Minä opettaisin lapselle että lyö takaisin ja vähän kovempaa vielä, toisiin ei tehoa kuin oma lääke.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, lapsen eskarissa oli 2 vastaavaa väkivaltaista häirikköä. Tavalliseen kouluun, lapsen luokalle tuli ja molempien käytös on vaan pahentunut. Opettaja ja muut lapset luokalla kärsii.

Jostain syystä näistä kumpaakaan ei siirretty erityisluokalle, vaan kolmas lapsi, joka tosin oli myös häirikkö, mutta rankingissa sijalla kolme, kun nämä ykkös- ja kakkospaikkoja pitävät saivat jäädä jatkamaan häiriköintiä tavalliselle luokalle. Miksihän näin?

Syynä luultavasti oppimisvaikeudet eli tällä kolmannella oli kenties oppimisvaikeuksia, joilla voidaan perustella erityisen tuen ja pienryhmän tarve. Huono käytös ei ole syy pienryhmään pääsyyn. Ns.apukoulua, johon laittaa häiriköt ei enää ole olemassakaan. Kiitos koulusäästöjen. Pienryhmiä on enää vain pahasti oppimisvaikeuksisille ja kehitysvammaisille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monissa kunnissa on erityisluokkia normaalissa koulussa. Myöskin koulussa ollaan helpommin puuttumassa virallisella tasolla jos lapsi on väkivaltainen.

Kaverini lasta lyötiin koulussa ala-asteella. Kaverini teki tästä tapahtuneesta rikosilmoituksen. Vanhemmat kokoontuivat juttelemaan rehtorin kanssa. Väkivaltainen lapsi siirrettiin toiseen kouluun. Lapsen vanhemmat pyytelivät kovasti anteeksi.

Eikö nyt hyvä jumala sentään edes ala-aste ikäisten lasten riitojen selvittely kouluissa onnistu ilman rikosilmoituksia ja poliisin puuttumista asiaan? Kyllä on hulluksi mennyt. Eiköhän poliisilla olisi muutakin tekemistä kun toimia kakaroiden kaitsijana.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, lapsen eskarissa oli 2 vastaavaa väkivaltaista häirikköä. Tavalliseen kouluun, lapsen luokalle tuli ja molempien käytös on vaan pahentunut. Opettaja ja muut lapset luokalla kärsii.

Jostain syystä näistä kumpaakaan ei siirretty erityisluokalle, vaan kolmas lapsi, joka tosin oli myös häirikkö, mutta rankingissa sijalla kolme, kun nämä ykkös- ja kakkospaikkoja pitävät saivat jäädä jatkamaan häiriköintiä tavalliselle luokalle. Miksihän näin?

Jos vanhemmat vastustaa erityisluokalle siirtoa niin se erittäin harvoin silloin tehdään.