Jos ihminen joka on ollut masentunut puhuu kroonistuneesta masennuksesta.
Kokeeko hän masennuksensa kroonistuneen? Vai miksi tuollaista puhuu.
Kommentit (4)
The rapist kirjoitti:
Se jää lievässä muodossa päälle, kun siitä jotenkin hyötyy: saa empatiaa, kuuntelua, sairauslomaa, vapautusta hankalista hommista, marttyyrin roolin. Jos taas on sairastunut vakavaan tai peräti psykoottiseen masennukseen, ei jaksa puhua masennuksestaan eikä ylipäätänsä mistään. Elämä on pelkkää selviytymistaistelua.
Ei sitä välttämättä jaksa puhua muutenkaan mistään, jos vaikka keskustelukumppanit on ääliöitä tms..
Elämä on pelkkää selviytymistaistelua myös ruuhkavuosissa..
The rapist kirjoitti:
Se jää lievässä muodossa päälle, kun siitä jotenkin hyötyy: saa empatiaa, kuuntelua, sairauslomaa, vapautusta hankalista hommista, marttyyrin roolin. Jos taas on sairastunut vakavaan tai peräti psykoottiseen masennukseen, ei jaksa puhua masennuksestaan eikä ylipäätänsä mistään. Elämä on pelkkää selviytymistaistelua.
Varsinkaan täällä..
Se jää lievässä muodossa päälle, kun siitä jotenkin hyötyy: saa empatiaa, kuuntelua, sairauslomaa, vapautusta hankalista hommista, marttyyrin roolin. Jos taas on sairastunut vakavaan tai peräti psykoottiseen masennukseen, ei jaksa puhua masennuksestaan eikä ylipäätänsä mistään. Elämä on pelkkää selviytymistaistelua.