Kiusaajat roikkuu kiusatussa

Niin, jotenkin hassua että haluavat sellaisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotenkin hassua että haluavat sellaisen elämän.

En kyllä näe siinä mitään hassua.

Täälläkin varmaan jokunen sellainen on. Olisi mielenkiintoista kuulla motiiveista.

Miten tällaisista pääsee eroon? Tekee pahaa katsoa vierestä, kun läheinen kiusattu yrittää toipua, ja sitten aina tulee yllättäen viestejä tai kuvia näiltä kiusaajilta, saattaa olla monta kuukautta välissä. Paha olo tulee taas pinnalle ja toipuminen vaikeutuu. Miksi kiusaajilla on pakkomielle uhriinsa?

Joillakin kun on päässä vikaa..kun ei olla opetettu lapsena käytöstapoja, tai oikean ja väärän merkitystä .

Kiusaajalla on pakkomielle. Eikö se ole persoonallisuushäiriö? Miksi heitä ei hoideta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotenkin hassua että haluavat sellaisen elämän.

En kyllä näe siinä mitään hassua.

Eikö se oma aika kannattaisia arvokkaasti, eikä käyttää aikaansa jankuttaen "et ole minun arvoinen..", mutta siinähan hän todistetusti tuhlaa aikaansa, toistellen yhä uudestaan samaa lapsellista lausetta joka on täysin ristiriidassa itsensä kanssa.

Onhan se nyt hassua. Haluaako se kiusaaja seuraa kiusatusta, mutta ei vaan uskalla kommukoida suoraan? :D

Joo, ja se toimii myös päin vastoin. Kerronpa nyt erään tarinan. Yläasteella tutustuin yhteen tyttöön ja meillä oli sama harrastus ja hän vaikutti mukavalta, joten halusin ystävystyä häneen. Mutta hän oli kovin sulkeutunut ja sillä oli usein kaiken maailman syitä miksi emme voisi olla yhdessä vapaa-ajalla. Jossain vaiheessa koin että hänen käyttäytimisensä oli jopa oudon välttelevää. Olin kiltti tyttö enkä tajunnut mistään mitään. Vasta myöhemmin selvisi, että hänen luokkakaverinsa olivat ilmeisesti ala-asteelta asti kiusannut häntä ja etenkin yksi heistä oli noin 15-vuotiaana alkanut pompottamaan häntä oikein kunnolla. He esittivät koulussa kavereita ja olivat yhdessä kielikurssilla Englannissa, aina toistensa synttärikutsuilla jne. Ystävystyin luonnollisesti myös kiusaajaan koska en tiennyt mistään mitään, en osannut edes aavistaa. Ihan vaan joskus tuli sellainen fiilis, että ihan kun tämä tyttö ei aina ihan itse päättäisi mitä tekee... Mutta en vaan tiennyt kiusaamisen muodoista ja psykologiasta yhtään mitään teininä.

Tämä tyttö lähti ulkomaille opiskelemaan lukion jälkeen ja teki selvästi irtioton kaikista koulukavereista. Mutta eihän tätä kestänyt edes 10 vuotta, niin johan hän oli takaisin suomessa ja alkoi pikkuhiljaa pitää yhteyttä myös kiusaajiinsa. Nyt 30 v koulun jälkeen hän on muuttanut takaisin kotikyläänsä, missä myös suurin osa kiusaajista asuvat. Kyllä-kyllä.   Eikä tässä vielä kaikki. Jossain vaiheessa aikuisena otin tästä tyypistä etäisyyttä kun alkoi tuntua siltä että hän kiusaa minua! Täh? En oo tän henkilön kanssa missään tekemisissä enää, ja aina jos hän ottaa yhteyttä "muina miehinä" siinä on aina pieni kiusaamisen viritys hänen yhteydenotoissa. Enkä todellakaan ole paranoidi.  Eli kiusaajat roikkuvat uhreissaan, mutta myös päin vastoin. Ei tämä nainen päässyt kiusaajistaan eroon vaan polkee nyt taas samoja polkuja missä hänen laukkua heitettiin pellolle ja häntä estettiin kävelysillalla, pakotettiin ottamaan pidempi tie bussipysäkille menemään kiusaajan kanssa samassa bussissa, vaikka hänellä olisi ollut toinen lyhyempi vaihtoehto jne

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa aikuisena otin tästä tyypistä etäisyyttä kun alkoi tuntua siltä että hän kiusaa minua! Täh? En oo tän henkilön kanssa missään tekemisissä enää, ja aina jos hän ottaa yhteyttä "muina miehinä" siinä on aina pieni kiusaamisen viritys hänen yhteydenotoissa. Enkä todellakaan ole paranoidi.  Eli kiusaajat roikkuvat uhreissaan, mutta myös päin vastoin. Ei tämä nainen päässyt kiusaajistaan eroon vaan polkee nyt taas samoja polkuja missä hänen laukkua heitettiin pellolle ja häntä estettiin kävelysillalla, pakotettiin ottamaan pidempi tie bussipysäkille menemään kiusaajan kanssa samassa bussissa, vaikka hänellä olisi ollut toinen lyhyempi vaihtoehto jne

Mikä ihmeen kiusaamisen viritys?! Kuulostaa kyllä siltä että hän on kaikesta kokemastaan varautunut ja sinä et nyt suhtautunut asiaan ollenkaan empaattisesti.

Jos nyt valitsit puolen, niin valitsit kiusaajien puolen. Ainoa oikea tapa kohdata muut ihmiset, tapa joka pysäyttää kiusaamisen, on olla aito, reilu, rehellinen ja puhua suoraan sekä keskustella asiasta.

Pikkukakarat kyräilee toisiaan ja panttaa juoruja, kuvitellen että juuri HE ovat tilanteesta ja juorusta oikeassa, ilman että edes keskustelevat asianosaisen kanssa.

Kaikkitietävyydellä ja itsekkyydellä ei ole mitään rajaa.

Netissä kiusaaminenkin on sekä laajempaa että jostain mystisestä syystä yleisesti hyväksyttyä, eli taviksetkin osallistuu, jos kohteeksi valkataan jokseenkin kuka tahansa jonka nimi on ollut mistä tahansa syystä mediassa.

Sitten kun kiusaajamassa saadaan riittävän isoksi niin kiusaus oikeuttaa itsensä eli onhan siinä jotain syytä oltava kun niin moni haukkuu. Katsokaa vaikka näitä viimevuosien somekohuja ja niiden syitä.

Vika on pohjimmiltaan siis ihmisessä ja siinä ettei ihminen sovi internetiin kun ei osaa käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Netissä kiusaaminenkin on sekä laajempaa että jostain mystisestä syystä yleisesti hyväksyttyä, eli taviksetkin osallistuu, jos kohteeksi valkataan jokseenkin kuka tahansa jonka nimi on ollut mistä tahansa syystä mediassa.

Sitten kun kiusaajamassa saadaan riittävän isoksi niin kiusaus oikeuttaa itsensä eli onhan siinä jotain syytä oltava kun niin moni haukkuu. Katsokaa vaikka näitä viimevuosien somekohuja ja niiden syitä.

Vika on pohjimmiltaan siis ihmisessä ja siinä ettei ihminen sovi internetiin kun ei osaa käyttäytyä. 

Hyvin sanottu! Me eletään kyllä jonkinlaista massiivista psykososiologista ihmiskoetta tällä hetkellä, powered by internet.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukakarat kyräilee toisiaan ja panttaa juoruja, kuvitellen että juuri HE ovat tilanteesta ja juorusta oikeassa, ilman että edes keskustelevat asianosaisen kanssa.

Kaikkitietävyydellä ja itsekkyydellä ei ole mitään rajaa.

Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa asianosainen ei halua keskustella vaan vaikenee tai vaihtaa aihetta? Onko neuvoa tällaiseen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotenkin hassua että haluavat sellaisen elämän.

En kyllä näe siinä mitään hassua.

Eikö se oma aika kannattaisia arvokkaasti, eikä käyttää aikaansa jankuttaen "et ole minun arvoinen..", mutta siinähan hän todistetusti tuhlaa aikaansa, toistellen yhä uudestaan samaa lapsellista lausetta joka on täysin ristiriidassa itsensä kanssa.

Onhan se nyt hassua. Haluaako se kiusaaja seuraa kiusatusta, mutta ei vaan uskalla kommukoida suoraan? :D

Minusta on utopistinen ajatus, että kiusaamisen taustalla olisi halu päästä kiusatun seuraan, muuten kuin lyttääminen ja oman arvon korottaminen taroituksena. En toisaalta tiedä kun en moista harrasta.