Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren aikuisen syrjäytyminen
23.04.2019 |
Te kenen lapsella on vaikeaa löytää opiskelupaikkaa/ työtä/ ystäviä ja on syrjäytynyt, kärsii esim. mielenterveys- tai päihdeongelmista. Milloin ekan kerran huomasitte näitä ongelmia ja puututtiinko niihin missään vaiheessa koulun tai terveydenhuollon toimesta? Olen huolissani lukiolaisesta tyttärestäni, jolla lievää masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Koulu sujuu kohtalaisesti, muuten viettää lähes aikansa yksin kotona huoneessaan tai perheen kanssa. Vielä ei ole missään hoidon piirissä. Mietin, meneekö tämä kasvun myötä ohi vai pitäisikö tässä vaiheessa koittaa aktiivisesti puuttua asiaan.
Kommentit (8)
Kiitos vastauksesta! Onko kellään kokemusta oman nuoren syrjäytymisestä, miten se on edennyt, mikä on ollut laukaisevana tekijänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällä yksi syrjäytynyt ex-nuori. Lukio meni vielä hyvin kun oli selvä päämäärä, sen jälkeen tipahdin tyhjän päälle. Pääsin yliopistoon mutta valmistuminen ja työelämä ei tuntuneet erityisen saavuttamisen arvoisilta asioilta, kavereita en enää jaksanut etsiä. Varmaan tässä oli taustalla jotain piilevää kuten masennusta, itse olin päätellyt että se oli vaan elämänhalun puutetta.
Eikö ole kotona opetettu kaveritaitoja?
Ei siihen välttämättä isoja ongelmia vaadita alkajaisiksi, että syrjäytyy.
Keskeistä on se, että toimettomuus ja yksinäisyys kerran toteutuessaan ruokkivat voimakkaasti toivottomuuden tunnetta. Ja se toivottomuuden tunne taas estää ryhtymästä mihinkään.
Siis onko sun mielestä hänellä ongelmia ku viihtyy kotona eikä kylillä riekkumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapses ole syrjäytynyt jos omasta halustaan on kotona mieluummin kuin kylillä. Jotku on vaan luonteeltaan introvertteja.
Laukaiseva tekijä, esim. peli- tai nettiriippuvuus, koulukiusaaminen, kavereiden puute.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko vaihto ammattikouluun tai ammattiopintojen ottaminen lukion käynnin rinnalle paikallaan?
Nimittäin jos on yksinäinen ja alakuloinen jo nyt, niin todennäköisesti ne ongelmat räjähtävät käsiin sitten kun muuttaa omilleen ja luultavasti jää totaaliyksinäiseksi. Siinä tilanteessa on sitten hyvin vaikea enää edetä elämässä mihinkään, kun lukion käyneelle välttämättömiin jatko-opintoihin pitäisi ensin päästä sisään ja sitten vielä suorittaa ne opinnot valmiiksi. Ammattiopinnot suorittaneena olisi paljon parempi lähtökohta itsenäistymiseen.