Kumpi teistä on älykkäämpi, sinä vai kumppanisi?

Toinen toisissa asioissa ja toinen toisissa. Uskon, että ollaan aika tasan.

Hmm luulen että mieheni on, hän on lukeneempi.

Mutta ehkä minä osaan ja uskallan soveltaa tietoa paremmin ja olen kuitenkin sanallisestikin ihan skarppi.

Eli, tasoissa ollaan.

Minkälaisesta älykkyydestä on nyt kyse? Miehelläni ja minulla on sama teknisen alan koulus. Mun tutkintotodistuksen arvosanat ovat paremmat kuin miehen. Olenko älykkäämpi kuin mieheni? Olen analyyttinen ongelmanratkaisija, mieheni on luovempi. Mies saa aikaiseksi palikoita, jotka minä saan järjestettyä toimivaksi kokonaisuudeksi. Ehkä olemme yhdessä älykkäämpiä kuin kumpikaan yksin.

Meillä on sama (yliopisto)koulutus, joten fifty-sixty.

Luulen, että ollaan aika tasoissa. Molemmilla on tietysti omat vahvuutensa.

Minä olin merkittävästi ex-vaimoani älykkäämpi ja kyvykkäämpi oikeastaan kaikessa. Kyllä se alkoi pidemmän päälle rassaamaan.

Toisaalta, hän oli se jonka ei tarvinnut käydä töissä eikä tehdä juuri muutakaan, mutta sai kaiken haluamansa. Minä olen se joka joutui käymään töissä, ei saanut käyttää omia rahojaan itseensä ja jolle jäi kaikki velat erossa.

Odottakaas... Minun pitää vielä miettiä tätä...

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta älykkyydestä on nyt kyse? Miehelläni ja minulla on sama teknisen alan koulus. Mun tutkintotodistuksen arvosanat ovat paremmat kuin miehen. Olenko älykkäämpi kuin mieheni? Olen analyyttinen ongelmanratkaisija, mieheni on luovempi. Mies saa aikaiseksi palikoita, jotka minä saan järjestettyä toimivaksi kokonaisuudeksi. Ehkä olemme yhdessä älykkäämpiä kuin kumpikaan yksin.

Ihana tiimi :)

Totta, älykkyys olisi varmaan pitänyt aloitusviestissä määritellä. Kyseessä kuitenkin niin monimuotoinen käsite. En kylläkään haluaisi rajata pohdintaa vain yhteen älykkyyden muotoon. Joten jätän määritelmän täten avoimeksi ja pohtikoon kukin omalla kohdallaan, missä muodossa omassa parisuhteessa eri älykkyyden tasot tulevat ilmi ja kuinka vahvasti :)

Ap

En ole varma, olisin taipuvaisempi väittämään että minä, mutta meillä on hieman erityyppiset älykkyydet, joten vaikea sanoa. 

Itse kykenen tekemään ajatushyppäyksiä, jotka miehelleni tuntuvat olevan vaikeita, sekä löytämään yhteyksiä ja hahmottamaan kokonaisuuksia häntä paremmin. Lisäksi minulla on ylivoimaisesti parempi visuaalinen hahmottamiskyky. Imen tietoa valtavasti ja minulla on parempi muisti. Mieleni on myös aktiivisempi, ehdin ajatella montaa asiaa ja ilmiötä sinä aikana kun hän on ajatellut lähinnä kauppalistaa.

Mieheni puolestaan on enemmän sellainen yhteen asiaan paneutuja ja hänellä on kiinnostuksenkohteistaan syvällisempää tietoa mitä minulla, kun minulla taas on paljon laajaa, mutta pinnallisempaa tietoa. Hän laskee nopeammin ja paremmin päässä ja on muutenkin tarkempi. Hän on verbaalisesti lahjakas, molemmat olemme, ja osaa hyvin kiteyttää asioita sekä löytää niistä olennainen. Eli lyhyesti sanottuna minulla on laajempi, liikkuvampi äly kun taas hänellä keskittyneempi. Täydennämme hyvin toisiamme.

Eri asioissa ollaan älykkäitä. Mieheni osaa (luojan kiitos) tahkota rahaa. Minä taas olen täysi taivaanrannanmaalari, asioita todella hitaasti ja perusteellisesti pohdiskeleva tyyppi. Parisuhteemme liima on huumori, joka osuu todella hyvin yhteen. Eli todella hämmästyttävän erilaisia olemme keskenämme, kummallakin omanlaisensa älynlahjat. Ehkä sitten täydennämme toisiamme? Jos johonkin ÄO-testiin osallistuisimme, villi veikkaukseni on että jäisin hopealle :) Näin hieman varttuneempana rouvasihmisenä olen huomannut, että olen toisinaan vähän hidasälyinen, eipä se onneksi ole suuri ongelma, sitten ajan kanssa vaan pähkäillään ja pyöritellään asioita!

😏

Minä. Pakko myöntää. Mieskin on ihan älykäs, mutta välillä turhauttaa, kun ei osaa katsoa asioista out-of-the-box, vaan ajattelee jotenkin niin keskinkertaisesti... 

Joskus mietin, että elämä olisi helpompaa vähän tyhmempänä. Olisi niin paljon helpompi hyväksyä asioita. Nyt asiat ja ihmiset turhauttavat todella paljon. Ja turha yrittää edes selittää ihmisille asioiden suhteellisuutta tai totuuden tietämisen mahdottomuutta, kun eivät sitä millään ymmärrä.  

No minä osaan html koodia, hän ei osaa...

Omasta mielestäni olen älykkäämpi, kumppani taas on omasta mielestään älykkäämpi. Minä olen meistä se, joka on oikeassa.

Ajattelin pitkään, että mieheni olisi älykkäämpi kuin minä. Sitten teimme netissä jonkun älykkyystestin. Saimme kumpikin huippupisteet, minä hiukan paremmat kuin mieheni.

Mieheni on niitä harvoja ihmisiä, jotka ymmärtävät minun ajatustenjuoksuani. Nykyisin myös aikuisten lastemme kanssa on kiva keskustella "viisaita".

Olen enemmän koulutettu, mutta miehellä on sitä kuuluisaa maalaisjärkeä tai käytännöllisyyttä, jota multa puuttuu. On myös hyvin sosiaalisesti älykäs ja tietää paljon maailman asioista, itse en juuri seuraa uutisia. Älykkyystesteissä saisin varmasti enemmän pisteitä, mutta mielestäni se on turhan rajoittunut väline älykkyyden mittaamiseen.

Kävimme aikanaan huviksemme Mensan testissä. Mieheni sai huippupisteet. Omanikin ylittivät jäsenyysrajat, mutta että tuo välillä jaksaa kiusata mua tyhmäksi.

Mieheni on siis todistetusti älykkäämpi. Muutenkin vähän professorityyppi, pohdiskelija ja ihanasti loputtoman utelias ja kiinnostunut asioista ihovoiteiden koostumuksesta rakettitieteeseen. Hän on fyysikko, minä perus kauppatieteilijä.

juu kyl tuo eukko on tän perhee älykkö, hyvä niin

Kumppani mennen tullen. Ei sillä ole mitään väliä.

Ollaan molemmat aika fiksuja, mutta mieheni on kyllä vielä mua älykkäämpi. Meidän älyssä on samaa se, että kumpikin ollaan ns. yleisälykkäitä tyyppejä, mutta miehelläni on nopea äly, hyvä muisti ja hyvä looginen päättelykyky, mulla taas kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja ymmärtää ihmisiä sekä pistämätön visuaalinen ja 3d-hahmotuskyky. Älykkyys on asia, joka meihin on toisissamme vedonnut, eikä se, että mieheni kenties on mua älykkäämpi haittaa, päinvastoin. Kaikki entiseni ovat olleet mua tyhmempiä ja se on aiheuttanut suhteessa ongelmia joka kerta, sillä miehet eivät ole kestäneet tilannetta.