Iso ikäero sisarusten kesken
Hei! Kyselisin kokemuksia isoista ikäeroista sisaruksilla.
Meillä on kaksi lasta 6-vuotias ja 8-vuotias, mutta haluaisimme kolmannen, ehkä myös neljännen, mutta elämä ei tällä hetkellä ja tuskin kahteen, kolmeen, vuoteen ole sellainen, että ns. jaksaisimme lisää lapsia varsinkin nyt, kun lapset alkavat olla jo suht. isoja. Kuitenkin, jos odotamme, mahdollisten sisarusten ikäero kasvaa vuosi vuodelta nykyisiin.
Minkälaisia kokemuksia teillä on itsellänne, ehkä omiin sisaruksiinne tai omien lasten kanssa, suurista ikäeroista?
Kommentit (6)
Olen perheemme kuopus ja jäin yksin kotiin jo 10-vuotiaana, sisarukset asuivat silloin omillaan eivätkä osallistuneet yhteisiin lomiin tms. Minun kokemukseni oli hyvin yksinäinen, kaipasin ihmisiä ja elämää, mutta jouduin teinivuodet olla itsekseni. Ja kavereiden kanssa. Siskon kanssa ollaan melko läheisiä mutta veljeni on yli 10v vanhempi eikä meillä oikein ole suhdetta. Toisaalta olen sisarusten kaikille lapsille ollut läheinen täti koska ikäerot heihin ovat pienet. Minulla on sisarusten lapsiin läheisemmät välit kuin sisaruksiini.
Omat lapset halusin -ja saimme- pienillä ikäeroilla. Sanoisin että persoonakysymys, toisillehan minun tilanteeni olisi voinut olla täydellinen. Minä olen vain aina ollut niin sosiaalinen etten tykännyt hiljaisesta kodista. Haaveilen vieläkin isoista sukujouluista, sisarukseni kun alkoivat viettää omia joulujaan kun asuin vielä kotona.
Minulla on ikäeroa 10 ja 12 vuotta. Ihan vieraita ihmisiä koska he muuttivat pois kotoa siinä vaiheessa, kun minä edes kykenisin muistamaan jotain. Lisäksi inhoan sitä että aina olen se nuorin ja siksi tyhmä ja lapsellinen, ei auta koulutus, ei esimiesasema, aina olen vain se ylikäveltävä idiootti heidän kanssaan.
Miehellä on 10 ja 12 vuotta vanhemmat veljet, ja mieheni on jo pitkään joutunut heidän asioistaan huolehtimaan, samoin huolehti vanhasta äidistään tämän kuolemaan saakka, me järjestettiin hautajaiset jne. Molemmat miehen veljet on eronneet aikoja sitten ja heidän lapsensa ei jostain syystä pidä heihin juurikaan yhteyttä, joten mieheni ajattelee että hän joutuu nuo veljetkin "huolehtimaan" loppuun asti.
Minä taas olen vanhin neljästä sisaruksesta ja meillä kaikilla on ollut 4-6 vuotta ikäeroa, mun mielestä se on ollut oikein hyvä, kaikki sai olla lapsena tarpeeksi pitkään perheen "vauva" tosin nuorimmaisella se vähän venähti turhan pitkäksi.
Meillä taas on esikoisen ja nuorimmaisten ikäero n. 15 vuotta, ja sekin on ollut ihan ok.
Nuorin siskoni on 22 ja vanhin 42. Ovat paljon tekemisissä keskenään. Minulla ja toisella "keskimmäisellä" ikäeroa 5 vuotta (olemme 37 ja 32). Kaikilla samat vanhemmat. No problem.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikäeroa 10 ja 12 vuotta. Ihan vieraita ihmisiä koska he muuttivat pois kotoa siinä vaiheessa, kun minä edes kykenisin muistamaan jotain. Lisäksi inhoan sitä että aina olen se nuorin ja siksi tyhmä ja lapsellinen, ei auta koulutus, ei esimiesasema, aina olen vain se ylikäveltävä idiootti heidän kanssaan.
Kuinka huono muisti sulla oikein on? Minkä ikäinen olit kun sisaruksesi muutti kotoa? Minulla on 10 vuotta nuorempi sisarus, ja ihan hyvin ollaan aina tultu toimeen. Samoin miehellä on 10 ja 12 vuotta vanhemmat veljet eivätkä hekään mitään vieraita ole vaan todella läheisiä. Ei ne sisarukset mihinkään katoa vaikka muuttavat pois kotoa. Sun perheessä on jotain muuta vikaa kuin teidän ikäero.
No tulipas taas selkeästi kirjoitettua koko aloitus. Pahoittelut virheistä!
- ap