Linja-autolla 220km:n päähän " lomailemaan" kolmen lapsen (3v, 4v ja 9v) kanssa.

Ihana mies sulla! Toisaalta ymmärrettävää, mutta järjestäisi sitten sullakin samanlaista vapaata ja yhtä paljon.

huomioida kannattaa että joka välissä pitää olla välipalataukoja ja kahviloita jne ja VESSA noille lapsille. VÄlipalaa myös linja-autoon ja tarpeeksi levähdyspaikkoja shoppailu- ja muille retkille.



Eikä uusia kenkiä kenellekään. (nimimerkillä kannoin 5v. lasta yhden retken kun tuli sandaaleista jalkaan rakko, eikä mistään löytynyt sellaista kauppaa josta olisi saanut laastaria...)

Niin ja lisäksi huolehtii lemmikit (3 kissaa).



AP

eli siis kaikille (sullekin) vaihtovaatteet ja kosteuspyyhkeitä käsimatkatavaroihin.

Sit tietenkin kirjoja ja jotain pientä pupellettavaa.

Mun lapsilla ainakin eväät on kaikkein tärkeintä matkustamisessa. Me matkustetaan yleensä junalla ja monesti lapset tahtois eväät esille ennenkuin ollaan edes juna-asemalla =)

Olen aina matkustanut junalla (mikä lienee helpompi kuin linja-auto) kolmen lapseni kanssa 400 km:n päähän. Matka täytyy ottaa rennosti, eikä hermostua, kun lapset ovat levottomia. Yllätyksille täytyy jättää varaa.



Omat lapseni ovat nyt 6, 7 ja 11 vuotta. Kuitenkin olen heidän kanssaan matkustanut jo vauvasta lähtien. Jokainen on saanut ensimmäisen matkansa noin kuukauden ikäisenä. Vaikeinta oli silloin, kun nuorin oli vauva, seuraava vuoden ja vanhin oli vasta viisi vuotta.



Tuossa iässä, mitä lapsesi ovat, niin minä ainakin sain juosta paljon heidän perässään. Omat lapseni ovat vilkkaita ja luulevat, että he tietävät kaiken paremmin kuin äitinsä. Mikä ei ole totta, mutta sen saaminen heidän päähänsä on ollut hankalaa. Silti matkustaminen on aina ollut vaivan arvoista. Paljon on kuitenkin mukavia muistoja.