Teinien äidit, miten jaksatte?

Meillä esiteini. Teinit ovat hauskaa seuraa.

Mä jaksan oikein hyvin. Vähän haikeaa kun tietää, että viimeisiä vuosia varmaan saman katon alla vedellään.

Onhan ne joskus ärsyttäviäkin, mutta suurimmaksi osaksi ihania

Ei ole mun teinit oppineet mitätöimään ja mollamaan ketään, eivät siis mitätöi ja mollaa muakaan. Oisko viimeinen hetki tarkastaa omaa käytöstä?

Hyvin jaksan, kiitos.

Poikamme ovat aivan yhtä ihania teineninä kuin olivat vauvoina, taaperoina tai alakouluikäisinä. Mainioita tyyppejä ♥

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mun teinit oppineet mitätöimään ja mollamaan ketään, eivät siis mitätöi ja mollaa muakaan. Oisko viimeinen hetki tarkastaa omaa käytöstä?

Mutta sinä mitätöit ja mollaat minua.😂

Ap

En kohta jaksakaan. Tosin jo 18 on tämä meidän kauhu. Eilen juuri kuuntelin täyslaidallisen haukkuja, ja alkaa hiljalleen loppua ymmärrys minultakin. Tai onhan se loppunut jo monta kertaa, mutta aina sitä anteeksi antaa, neiti on puolen tunnin päästä kuin ei mitään ja kyselemässä apua, vaikka juuri on haukkunut pataluhaksi. Olen tainnut tehdä karhunpalveluksen kun en osaa olla pitkävihainen.

Odottaa että hänet elätetään kun ei edes lukiota saa suoritettua, joutuu aikuislukion puolella suorittamaan loput kurssit, joten ei taida tulla mitään tukia.

Kohta on kai pakko luovuttaa ja potkaista pihalle, ja toivoa että siperia opettaa. Edes jotain.

Kiitos hyvin. Meidän teini on ihana! Fiksu, ystävällinen ja hauska. Välillä ärsyttävä, laiska, alentuva jankkaaja.

Tapa se jos siltä tuntuupi tai syötä sille vähän porkkanaa.

Mä olen päässyt helpolla, viimeinen 4:stä teinistä nyt 17v. Ei mollaamista, ei haukkumista, ei ongelmia, ei haistatteluja jne. Ihan erilaisia kuin äitinsä teininä!

Kaikki olleet ihania ja reippaita teinejä, tätä viimeistä lukuunottamatta mm 15v lähtien tekemässä hanttihommia saadakseen omaa rahaa. Hyviä koulussa mutta ei mitään hikareita vaan sopivasti kunnianhimoisia. Esikoispoika sai välillä rauhallisen tempperamenttinsa vuoksi hermot pinkeiksi, mun mielestä asian olisi voinut hoitaa heti, pojalle aika oli venyvämpi käsite. Käytti sitä kyllä hyväkseen kun siskonsakaan ei jaksaneet katsoa ja odotella vaan hoitivat sitten tämänkin hommat:) Tyttöjen tempperamentti on ollut sitten paljon ärhäkämpää. 

Nyt 3/4 jo upeita nuoria aikuisia. 

Kai se vähän menee esimerkin mukaan?? En/emme ole kasvattaneet mitenkään tietoisesti vaan lapset on olleet aina mukana kaikessa. Tietyt asiat on olleet hyväksyttyjä ja toiset ei, sen mukaan on eletty. 

Teini pyrkii irtiottoon. Siksi se haukkuu, että olisi helpompi irrota. Mitä läheisempi äiti, sitä helpommin sille tulee haukkuja.

Esikoinen 18v on hankala ja ollut jo monta vuotta. Rahaa pitäisi olla autoiluun antamassa jatkuvasti. Rähisee, valittaa, huutaa, että älä huuda, vaikka en todellakaan huuda. Yritän neuvoa ja ohjeistaa. Passiivinen eikä hoida asioitaan ja siitä syystä kelallekin piti maksaa takaisin opintotukia yli 300€ ja sitten jäi vielä saamatta 300€, kun ei hakemuksia ajoissa laittanut. Kallista olla hankala. Puhetta on ollut omilleen muutosta. Kotiini en rähisijää halua. Armeijaa odotan.

Pikkuveljet 16v ja 13 v on helpompia.

Mulla oli aika kamalaa tyttären ollessa 12-14 ja ihan hirveää tämän ollessa 15, ihme etten puristunut paineessa timantiksi. Sitten se laantui ja aurinko on paistanut 17. ikävuoden jälkeen, ihana ihminen siitä törttöilevästä äyskijästä lopulta kuoriutui.

Vierailija kirjoitti:

En kohta jaksakaan. Tosin jo 18 on tämä meidän kauhu. Eilen juuri kuuntelin täyslaidallisen haukkuja, ja alkaa hiljalleen loppua ymmärrys minultakin. Tai onhan se loppunut jo monta kertaa, mutta aina sitä anteeksi antaa, neiti on puolen tunnin päästä kuin ei mitään ja kyselemässä apua, vaikka juuri on haukkunut pataluhaksi. Olen tainnut tehdä karhunpalveluksen kun en osaa olla pitkävihainen.

Odottaa että hänet elätetään kun ei edes lukiota saa suoritettua, joutuu aikuislukion puolella suorittamaan loput kurssit, joten ei taida tulla mitään tukia.

Kohta on kai pakko luovuttaa ja potkaista pihalle, ja toivoa että siperia opettaa. Edes jotain.

Onnea hienosti onnistuneesta kasvatustyöstä!

16v poika meillä ja lauhkea kuin lammas. Pelaa korkealla sarjatasolla jääkiekkoa ja saa näköjään teiniangstinsa purettua siihen hommaan. Olemme itsekin edelleen paljon kiinni tuossa harrastuksessa, esim. isänsä joukkueen huoltaja, mutta eipä tunnu poikaa haittaavan. Ajomatkoilla hoituu kuulumisten vaihdot. Koulukin sujuu ihan ok. Tyytyväinen olen tilanteeseen.

Kolme tyttöä, ikähaarukka 12-16 v. Ihania ja kohteliaita nuoria, joiden kanssa ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Välillä stressaavat koulun kanssa ja huonona päivänä murjottavat, mutta sellaista se on aikuistenkin kanssa.

En jaksakaan., vaikka molemmat puhuvat nätisti eivätkä hauku. En millään jaksaisi enää hoitaa 18 v:n asioita, mutta kun ne eivät muuten hoidu. 16 v on omatoimisempi, mutta tuo koulu...