Yksin olemisen tuskaa

Olen ollut sinkku isoimmat osat aikuiselämääni ja olen nyt 35v. Pari lasta olen kyllä ehtinyt saamaan. Nyt kumminkin huomaan että mietin paljon sitä miten voisin vaan luopua ajatuksesta parisuhteesta ja lopettaa haikailu.
Olen nuorena aloittanut parisuhdetouhut 16 vuotiaana joten 20 vuotta on jo mennyt kaikki suhteet samalla tavalla. Itse (ainakin kuvittelen) rakastuvani ja satsaan täysillä parisuhteeseen. En mielestäni tee parisuhteessa asioita jotka on väärin mutta silti samalla kaavalla kulkee jokainen suhde. Huomaan että toisella ei ole tunteita minua kohti vaan kaikki on jotain ihme peliä mitä pelataan ja samalla pidetään silmät auki jos löytyisi jotain parempaa. Olen vaan sellainen kenen kanssa ollaan kunnes löytyy parmpaa.
Miten voisin opetella hyväksymään yksinolo? En enää halua itselleni sitä pahaa oloa ja nöyryytystä joka tulee kun huomaan olevani taas vaan se leikkikalu jolla leikitään paremman puutteessa.