Onko millainen tahansa elämä elämisen arvoista?

Ei ole mielestäni. Olen itse aika etuoikeutettu, ja olen selvästi sillä kannalla, että jos menettäisin turvaverkkoni jne. en kituuttaisi tällä pallolla enää. En ymmärrä ihmisiä jotka vaikka elävät pulloja keräämällä. Tietysti se liittyy siihen että ihmisen selviytymisvietti on todella voimakas, joten mitä tahansa tehdään että pysyy elossa. Mutta jos siinä asemassa oleva ihminen oikeasti ajattelisi tilannettaan vähänkään syvällisemmin (tai kykenisi siihen), hän tulisi siihen tulokseen että on parempi vain päästää itsensä päiviltä.

Ei ole.

Ei, esimerkiksi mun elämä kroonisen sairauden kanssa ei ole. Toivo on kuitenkin pirullinen asia. Mitä jos sittenkin parannus keksitään parin vuoden kuluttua?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni. Olen itse aika etuoikeutettu, ja olen selvästi sillä kannalla, että jos menettäisin turvaverkkoni jne. en kituuttaisi tällä pallolla enää. En ymmärrä ihmisiä jotka vaikka elävät pulloja keräämällä. Tietysti se liittyy siihen että ihmisen selviytymisvietti on todella voimakas, joten mitä tahansa tehdään että pysyy elossa. Mutta jos siinä asemassa oleva ihminen oikeasti ajattelisi tilannettaan vähänkään syvällisemmin (tai kykenisi siihen), hän tulisi siihen tulokseen että on parempi vain päästää itsensä päiviltä.

Miksi ajattelet, että pulloja keräävä ei osaisi ajatella syvällisesti? Eloonjäämisvietti on aika voimakas ja sitä saa joskus yllättyä millaisilla "ehdoilla" suostuu elämään, jos on pakko. Tai siis jos ainoa toinen vaihtoehto on kuolema oman käden kautta. Pulloja keräävä ihminen saattaa olla terve, hänellä voi olla ystäviä ja hän ei välttämättä ajattele tilanteen olevan lopullinen. Sellaisten syiden takia voi katsoa elämää vähän eteenpäin, esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni. Olen itse aika etuoikeutettu, ja olen selvästi sillä kannalla, että jos menettäisin turvaverkkoni jne. en kituuttaisi tällä pallolla enää. En ymmärrä ihmisiä jotka vaikka elävät pulloja keräämällä. Tietysti se liittyy siihen että ihmisen selviytymisvietti on todella voimakas, joten mitä tahansa tehdään että pysyy elossa. Mutta jos siinä asemassa oleva ihminen oikeasti ajattelisi tilannettaan vähänkään syvällisemmin (tai kykenisi siihen), hän tulisi siihen tulokseen että on parempi vain päästää itsensä päiviltä.

Miksi ajattelet, että pulloja keräävä ei osaisi ajatella syvällisesti? Eloonjäämisvietti on aika voimakas ja sitä saa joskus yllättyä millaisilla "ehdoilla" suostuu elämään, jos on pakko. Tai siis jos ainoa toinen vaihtoehto on kuolema oman käden kautta. Pulloja keräävä ihminen saattaa olla terve, hänellä voi olla ystäviä ja hän ei välttämättä ajattele tilanteen olevan lopullinen. Sellaisten syiden takia voi katsoa elämää vähän eteenpäin, esimerkiksi.

Sen takia, että ne pulloja keräilevät joita näen yleensä, kävelet ympäriinsä kuin zombit, ehkä lääkkeissä. Aivan kuin heidän aivonsa olisivat jonkinlaisella selviytymis-autopilotilla.

Täysin toivonsa menettäneitä, mutta silti tekevät tuota toistuvaa liikettä (kerää - vie laitteeseen - kerää - vie laitteeseen) että saavat ruokaa eteensä. Sellainen jos mikä on mielestäni turhaa selviytymistä tässä maailmassa.

Ei ole. Tarpeeksi kärsimystä ja sairautta niin elämällä ei ole mitään arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni. Olen itse aika etuoikeutettu, ja olen selvästi sillä kannalla, että jos menettäisin turvaverkkoni jne. en kituuttaisi tällä pallolla enää. En ymmärrä ihmisiä jotka vaikka elävät pulloja keräämällä. Tietysti se liittyy siihen että ihmisen selviytymisvietti on todella voimakas, joten mitä tahansa tehdään että pysyy elossa. Mutta jos siinä asemassa oleva ihminen oikeasti ajattelisi tilannettaan vähänkään syvällisemmin (tai kykenisi siihen), hän tulisi siihen tulokseen että on parempi vain päästää itsensä päiviltä.

Miksi ajattelet, että pulloja keräävä ei osaisi ajatella syvällisesti? Eloonjäämisvietti on aika voimakas ja sitä saa joskus yllättyä millaisilla "ehdoilla" suostuu elämään, jos on pakko. Tai siis jos ainoa toinen vaihtoehto on kuolema oman käden kautta. Pulloja keräävä ihminen saattaa olla terve, hänellä voi olla ystäviä ja hän ei välttämättä ajattele tilanteen olevan lopullinen. Sellaisten syiden takia voi katsoa elämää vähän eteenpäin, esimerkiksi.

Sen takia, että ne pulloja keräilevät joita näen yleensä, kävelet ympäriinsä kuin zombit, ehkä lääkkeissä. Aivan kuin heidän aivonsa olisivat jonkinlaisella selviytymis-autopilotilla.

Täysin toivonsa menettäneitä, mutta silti tekevät tuota toistuvaa liikettä (kerää - vie laitteeseen - kerää - vie laitteeseen) että saavat ruokaa eteensä. Sellainen jos mikä on mielestäni turhaa selviytymistä tässä maailmassa.

Ai. Ei mun näkemät pulloja keräävät ole olleet erityisen zombimaisia. Se selviytymisen pointti voi tosiaan olla se, että huono tilanne ei välttämättä kestä ikuisesti.

Mielestäni eutanasia eli armokuolema pitäisi sallia Suomessa.

up

Joo ei tod ole. Tiedän monen monta tilannetta, joita en omalle kohdalle tahdo. Tai lapselleni. Tai kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni. Olen itse aika etuoikeutettu, ja olen selvästi sillä kannalla, että jos menettäisin turvaverkkoni jne. en kituuttaisi tällä pallolla enää. En ymmärrä ihmisiä jotka vaikka elävät pulloja keräämällä. Tietysti se liittyy siihen että ihmisen selviytymisvietti on todella voimakas, joten mitä tahansa tehdään että pysyy elossa. Mutta jos siinä asemassa oleva ihminen oikeasti ajattelisi tilannettaan vähänkään syvällisemmin (tai kykenisi siihen), hän tulisi siihen tulokseen että on parempi vain päästää itsensä päiviltä.

Miksi ajattelet, että pulloja keräävä ei osaisi ajatella syvällisesti? Eloonjäämisvietti on aika voimakas ja sitä saa joskus yllättyä millaisilla "ehdoilla" suostuu elämään, jos on pakko. Tai siis jos ainoa toinen vaihtoehto on kuolema oman käden kautta. Pulloja keräävä ihminen saattaa olla terve, hänellä voi olla ystäviä ja hän ei välttämättä ajattele tilanteen olevan lopullinen. Sellaisten syiden takia voi katsoa elämää vähän eteenpäin, esimerkiksi.

Sen takia, että ne pulloja keräilevät joita näen yleensä, kävelet ympäriinsä kuin zombit, ehkä lääkkeissä. Aivan kuin heidän aivonsa olisivat jonkinlaisella selviytymis-autopilotilla.

Täysin toivonsa menettäneitä, mutta silti tekevät tuota toistuvaa liikettä (kerää - vie laitteeseen - kerää - vie laitteeseen) että saavat ruokaa eteensä. Sellainen jos mikä on mielestäni turhaa selviytymistä tässä maailmassa.

Ei se ole rationaalista toimintaa, vaan nimenomaan selviytymisvietti.

Jos omaa tilannettaan pystyisi katsomaan ulkopuolelta, niin järkevämpää voisi olla pestä autoja pimeänä. (siis tuottoisampaa)

Sinccis

Minusta elämäni ei ole elämisen arvoista. Jos olisin saanut päättää jättää syntymättä mieluummin kuin kokea koulukiusaamisen niin olisi jäänyt syntymättä.

En koe elämäni olevan kovinkaan arvokasta pitkäaikaistyöttömänä- ja sairaana. tähän tosin vaikuttaa se, että kaikki lähimmäiset ovat kääntäneet selkänsä näiden seurauksena, ja uusia tuttavuuksia on turha kuvitella saavansa näillä taustoilla(yritetty on aikoinaan, petytty turhaan aina). Tuntuu, että tämä elämä on (Hyvää)vain terveille, hyvätuloisille, tunnekylmille "menestyjille"jne. olevinaankin täydellisille ihmisille(vaikkei sellaista olekaan), klataiseni on ilmaa muille ja osa tosiaan vielä toivoo minunkin ymmärtävän lopettaa itsensä(harkinnassa kyllä onkin usein)

Olen sitä mieltä, että jokaisella tuli olla oikeus päättää itse, onko hänen elämänsä elämisen arvoista. Jollekin toiselle se on, vaikka olisi mitä sairauksia ja surua, jollekin toiselle taas elämisen arvo loppuu jo paljon aiemmin. En halua, että tällaiselle asialle määriteltäisiin jokin "yhteinen totuus". 

"Zu leben lohnt sich im jeden fall"

- Bertolt Brecht