Rekrytointeja tehneet

Vaihtoehtojahan riittää. Voi hyvinkin olla, että joku on vain ollut pätevämpi joka kerta. Tai sitten voi olla, että jokin käyttäytymisessäsi esittelee sinut epäedullisessa valossa - liian varovainen, liian rempseä, liian ylpeä...



Voisithan kysyä suoraan haastattelijalta? Tuskin pahastuu, ja tuurilla saat vastauksen!

Totuus tulee aika hyvine esiin haastattelutilanteessa. Onko sinulla oikeat suosittelijat? He voivat joko avittaa tai heikentää mahdollisuuksiasi.

Haastattelussa pyritään löytämään parhaiten organisaatioon sopiva henkilö. Jokin seikka luonteessasi, ajattelutavassa tai esiintymisessäsi ei ole ollut tehtävään " sopiva" .



Joskus käy niin että jo henkilön vastaanottaessaan tietää ulkoasusta, ettei tule mitään (=väärä pukeutuminen kuten villapaita haettaessa manageritehtäviin konservatiiviseen organisaatioon).



Joskus hakija on liian aggressiivinen tai ei hahmota oman osaamisensa rajoja.



Monia syitä...

Omalla alallani (järjestö) tärkeää on olla siisti, ei hieno. Kutrit aseteltuina merkkipuvussa sisään astuva mies voi päinvastoin pudottaa pisteitään ulkonäöllään...



Hyvä keino ulkonäön suhteen on miettiä, millaisissa kuteissa työtä päivittäin tehdään, ja vetää siitä pykälä siistimpään päin. Jos arvelet arkena kulkevasi farkuissa ja neuleessa, haastatteluun riittää suorat housut ja siisti paita. Jos taas arkipuku on se perusjakkupuku, haastatteluun pannaan se parempi.

Ulkönäkö ja yleisolemus painavat vaakakupissa, mutta ainakin omalla alallani osaaminen ja kehityskykyisyys vaikuttavat eniten. Nätillä naamalla ei pääse töihin.

mutta kokemusta haastatteluista on kertynyt paljon. Se, että on haastattelijoiden kanssa samalla aaltopituudella, eli juttu luistaa mukavasti, tuntuu helpottavan työnsaantia. Moni haastattelija jännittää tilannetta yhtä paljon kuin haastateltava.

omalla alallani eri työpaikoissa (yleishyödylliset järjestöt, valtionhallinto) olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin:



- vaikuttaako siltä että CV on laadittu rehellisesti. Vertaan todistuksiin CV:n tekstejä. Haluan tietää, toiko mitään todistuksia mukaan haastatteluun oma-alotteisesti jos ei erikseen pyydetty?



- jos on sanonut osaavansa englantia tai vaikka ranskaa erinomaisesti, miten puhuu sitä haastattelussa?



- kuinka perustelee omat taitonsa - osoitettavien suoritustensa kautta vai kehuuko vain omia synnynnäisiä ominaisuuksiaan, joista ei ole muita takeita kuinhänen omat sanansa?



- vaikuttaako psyykksesti tasapainoiselta? (jännittynyt saa olla muttei ihan sekava tai tunnekuohuissa)



- onko minäkuva realistinen (ei liian negatiivinen eikä liian mahtaileva ja omnipotentti, s.o. kuvittelee pystyvänsä kaikkeen)?



Tuo viimeinen on minulle hyvin tärkeä, koska haluan alaisiksi henkilöitä, joilla on realistinen minäkuva, heidän kanssaan on helpompi työskennellä.

mutta olen ollut mukana rekrytoimassa aika montaa henkilöä.



Sinua näkemättä on tosiaan vaikea ottaa kantaa, mutta jotain yleisiä pointteja voin kertoa



- asustus tehtävän mukaan. Jos tehtävässä on esim asiakaspalvelua niin asun on oltava siisti (ei juhlava) vaikka kyseessä olisi " vain" assistentin tai vastaavan tasoinen tehtävä.



- huoliteltu ulkomuoto. Jos haastatteluun saapuu hieltä haisevana, tukka likaisena yms niin se on heti no no



- Osaa eritellä omat hyvä ja huonot puolet. Jos joku ei osaa sanoa mitään kehitettävää itsestään, niin se on tosi huono. Meillä kaikilla kun on huonotkin puolemme.



- Ymmärtää tehtävän vaatimukset ja osaaminen on tehtävän tasolla (ei yli tai ali)



- Tehtävään sopiva koulutus (eli yli- tai alikoulutettu)



- Ja viimeiseksi mutta ehdottomasti erittäin tärkeänä on se kemia, joka haastattelutilanteessa syntyy haastattelijoiden ja haastateltavan välille

Jätin sen viimeisimmästä hakemuksesta pois. Teinkö virheen? Miksi työnantajalle on niin tärkeää tietää palkkatoive?



Olen akateeminen, melko luovalla alalla työskentelevä. Mielestäni ulkonäössäni tai pukeutumisessani ei ole " vikaa" . Haastattelutilanteista on jäänyt hyvä kuva ja niissä on ollut mukavan rento tunnelma. Niin monessa haastattelussa olen elämäni aikana ollut, ettei uusia kysymyksiä juuri tule. Samat asiat toistuvat melkein joka kerta, joten niihin on rehelliset ja mietityt vastaukset. Hakemukseni on ihan realistinen. Sitä virhettä en mene tekemään, että paisuttelisin osaamistani.

Eli jos ilmoituksessa ei pyydetä palkkatoivetta, ei sitä tarvitse esittää. Ainahan haastattelussa voi sitten kysellä palkkauksestakin.

Tosin, olen itsekin joskus jättänyt laittamatta mutta silti päässyt haastatteluun - ja jopa saanut paikan.



Sinulla vaikuttaisi olevan realistiset käsitykset osaamisestasi. Kysy rohkeasti haastattelijalta, miksi et tullut valituksi ja ota siitä opiksesi.

on tärkeää. Kertoo siitä, että hakija ymmärtää tehtävän vaativuuden ja osaa hinnoitella myös oman osaamisensa.



Ei kuitenkaan ole mikään ihan kynnyskysymys ja voisin harkita hakijaa, joka ei ol palkkatoivomustaan esittänyt

Mulla on myös monta pettymystä ja samaa olen ajatellut, että missä vika, kun ei tärppää. Jos on kaksi tai useampi tasavahvaa, niin ns. epäreilutkin seikat saattavat vaikuttaa. Kuten esim. sukupuoli, ukonäkö tai onko lapsia vai ei. Näitähän työhönottajat eivät tietysti myönnä ajattelevansa, mutta ihan varmasti akateemisilla naisvaltaisilla aloilla miehet ovat kovassa kurssissa, mikä on tietysti hyväkin asia.

Saan tällä hetkellä itse mielestäni hyvää palkaa, ja epäilen, että muutamalla kilpailujalla joutuisin hiemaan laskemaan toivetasoa. Pääsenkö kuitenkin haastatteluun, jos palkkatoiveeni ylittää tehtävään budhetoidun palkan vaikka 5-10 %:lla?



Olen maininnut joskus palkkatoiveen yhteydessä lisäksi toiveen autoedusta. Miten siihen suhtaudutaan?



T: ei-ap, mutta sattumalta samoja asioita miettivä...

Ei haittaa, vaikka palkkatoive olisi yläkanttiin suhteessa työnantajan budjettiin - sehän on _toivomus_. Tietysti jos yläkantissa olevaan palkkatoivomukseen yhdistyy autoetutoive, johon ta:lla ei ole mahdollisuutta, rekrytoijalle voi tulla jo huonoja viboja... ehkä aiheesta?

jos muuten hakemuksen perusteella asiat olisi kunnossa. Kyllähän se lopullinen palkka on kuitenkin yleensä jonkin verran neuvottelukysymys.



Aivan pieleen annettu palkkatoivomus (ihan toivottamasti yli budjetoidun tai ihan liian pieni) voisi sen sijaan jo estää kutsun haastatteluun.

Täällä maalla on vaikutusta myös sillä, että suku ja perhe ovat hyvässä maineessa, ts. työteliästä ja kunnollista väkeä. Ei työhönotto ole niin jaloa touhua kuin annetaan ymmärtää. Ihan sama peli on isoissa kv-firmoissakin.

ja pitää kysellä perusteluita, jos taas jään valitsematta. Toivottavasti haastattelija tosiaan osaa perustella valintansa.



t. ap

Tuntuisi jotenkin vedätykseltä työnantajaa kohtaan tehdä asia niin.



Ja jos tavoitteena on saada jokin palkka + auto, ja firman käytäntönä on vähentää autoedun arvo palkasta, silloinhan se palkka ei ole sitä mitä toivottu, ts pitää kai osata tuoda jossain vaiheessa esiin, että palkan pitää olla sen verran isompi, jos auto vähennetään...?

jos hakemukseen vain kirjoittaa olevansa valmis keskustelemaan palkasta.



Haastatteluista yleensä sen verran, että haastattelijalla ja firmalla ei välttämättä ole oikein itsellekään selvää, millaista henkilöä hakevat. Sen vaistoaa joskus todella selvästi. Ilmoituksessa on niin valtaisat odotukset, mutta totuus on ihan toinen. Ovat ihan pihalla ja jännittävät.